Halo (Paramount+), 2. kausi on ongelmistaan huolimatta hyvää viihdettä

Monet ovat olleet kovinkin kriittisiä Paramountin versiolle Master Chiefistä ja Halon maailmasta. Itse olen kuitenkin riskien ottamisen kannattaja, jotta lähdemateriaalin tarina olisi kiinnostava seurata myös passiivisessa muodossa. TV-sarja ei ole ollut kaikkineen vakuuttava, ja varsinkin rytmityksen ongelmat riivaavat niin ensimmäistä kuin toistakin kautta. Halon oma TV-sarja ei ole se täydellinen versio maailmastaan, mutta kokonaisuus kuitenkin toimii suurimman osan ajasta.

Toisen kauden haasteena oli esittää Halon maailman yksi keskeisin tapahtuma eli Reach-planeetan tuho. Sota Covenantin kanssa siirtyi uuteen vaiheeseen, ja samalla ensimmäinen Halo-rengas löytyi. Laskeutuminen yhdelle seitsemästä rinkulasta eli siis Installation-04:lle tai Alpha Halolle aloittaa pelin Halo: Combat Evolved.

Toinen kausi on edelleen ongelmissa rytmityksen kanssa. Kerronta on ajoittain epäselvää, eikä mukana ole selviä huippuja ja suvantoja. Juuri kun toiminta on lähdössä liikkeelle, sarja tuntuu kampittavan itsensä viipyillen liiaksi toisarvoisissa asioissa. Toisella kaudella näin käy harvemmin verrattuna ensimmäiseen kauteen, mutta edelleen liian usein. Maihinnousu Reachille osoittaa mahtavuudessaan sen, millaiseen sarjalla olisi ainesta.

Sivuhahmot ovat suurimmat syylliset sarjan itsensä kampittamisessa. Makee tuntuu menettäneen merkityksensä, ja Kwan Ha on vain vipuvarsi, jolla tarina nytkähtää eteenpäin. Sama koskee Sorenia vaimoineen. Halon henkilöhahmokaarti on hyvä, mutta liian usein sarja lipsahtaa sivuhahmojen kenkiin koettaen maalailla Game of Thronesin kaltaisia ainutkertaisia sivuhahmoja, eikä sellaiselle ole tarvetta.

Tehosteet ovat odotettua paremmat, musiikki vahvistaa aina tunnelmaa ja Pablo Schreiber on hyvä roolissaan. Onko Master Chief liiaksi oman haarniskansa ulkopuolella? Se ei ole tässä olennaista. Keskiössä on se, että Halon toisella kaudella on turhan vähän toimintaa, pauketta ja juurikin niitä Mjolnir-haarniskoja. Niitä Spartan-haarniskoja ei ole kuin muutamassa kohtauksessa koko kaudella.

Ongelmia on riittämiin, mutta toteutus on kuitenkin melko lähellä sitä, miltä odotin Halon TV-sarjan näyttävän. Toivottavasti nykyinen tekijätiimi saa jatkaa, riittävä rahoitus varmistuu ja palautteesta otetaan opiksi. Halon toinen kausi on selvä parannus, ja ajoittain hyvää televisiota. Ongelmia on, mutta runko toimii. Se on hienoa se.