Halo 3

Nyt se on nähty. Microsoftin Xbox-seikkailun lippulaiva, Halo, on saanut päätöksen siinä muodossa kuin se on opittu tuntemaan. Tulevaisuudessa julkaistaan Halo-strategiaa ja epäilemättä paljon muutakin, mutta ensimmäisen kerran vuonna 2001 kohauttanut räiskintä-Halo on tullut tiensä päähän.

Halo-pelejä on vaikea ajatella yksittäisinä peleinä. Siihen on selvä syy. Halon kaikki kolme osaa ovat pelattavuudeltaan käytännössä sama peli. Tarinan saumaton jatkuminen osien välillä vahvistaa yhtenäisyyttä entisestään. Halo-fanin kannalta tämä on varmasti hienoa. Trilogian tehnyt Bungie-pelistudio on osannut palvella uskollisimpia asiakkaitaan erinomaisesti.

Meille muille Halo-pelien samankaltaisuus on pienoinen ongelma. Ensimmäinen Halo uunituoreella Xbox-konsolilla oli mahtava kokemus, ja syystä. Tuohon aikaan keskusteltiin vielä, voidaanko konsoleille ylipäätään tehdä hyvää fps-peliä. Padiohjain ei kuulemma ollut kovin hyvä tähän pelityyppiin, eikä ikinä vetäisi vertoja pc:n hiirelle ja näppäimistölle. Halo lopetti tämän keskustelun, ja hetken aikaa koko Xboxin tulevaisuus näytti hyvältä. Halo on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaita konsolien julkaisupelejä.

Halo 2 oli monille pettymys, ja sai myös ensimmäisen osan näyttäytymään uudessa valossa. Halo 2:ssa nähtiin samantyyppisiä viimeistelyongelmia kuin ensimmäisessä osassa. Pelialueiden kierrätys ja pelaajan juoksuttaminen edestakaisin olivat näistä selvimpiä. Supersuosion saavuttanutta Live-verkkopeliä lukuun ottamatta uudistuksia oli vähän. Kerronnallisesti trilogian keskimmäiset osat ovat aina haastavia, joten Halo 2:n tarinan kritisointi ei ollut yllätys.

Halo 2 ei suinkaan ollut huono, päinvastoin. Oleellista kuitenkin oli, että yksinpelinä Halo 2:n vahvuudet olivat täsmälleen samat kuin ensimmäisessä Halossa.

On täysin mielipidekysymys, onko Halo 3:n samankaltaisuus kahden ensimmäisen osan kanssa pelin suurin ongelma vai vahvuus. Kahden Halon veteraani tuntee olonsa joka tapauksessa kotoisaksi Halo 3:n ensimetreistä alkaen, ja voi huitaista pelin rutiinilla läpi, ilman yllätyksiä. Pääasiassa Halo 3 tarjoaa täsmälleen samaa kuin kaksi edellistä osaa.

Pelin tarina jatkuu suoraviivaisesti Halo 2:n lopusta. Tulevaisuuden supersotilas Master Chief rysähtää maapallolle puolustaakseen ihmiskuntaa Covenant-avaruusörkkien miehityslaivastolta. Soppaa hämmentää Covenantin sisällissota tärähtäneen Totuuden Profeetan kannattajien ja tolkullisemmin ajattelevien Eliittien välillä, sekä koko Halo-mytologian kannalta keskeiset Flood-syöpäläiset.

Halo 3:n keskeinen anti on edelleen taitavasti asetelluista tulitaisteluista toiseen eteneminen. Taistelu itsessään on säilynyt käytännössä muuttumattomana. Toisessa osassa esiteltiin uusia aseita ja kahdella aseella samanaikaisesti tulittaminen, ja samaa menoa jatketaan. Taistelun hauskuus kulminoituu edelleen erinomaiseen ohjattavuuteen ja viihdyttävää toimintaa synnyttävään vihollisten tekoälyyn. Halossa viholliset ovat aina olleet aktiivisia heppuja tunnistettavine ominaisuuksineen, ja niin nytkin. Bungien suunnittelijoilla puolestaan on taito tehdä loputtoman tuntuisesti erilaisia muunnelmia ja yhdistelmiä muutamasta taistelualueen perustyypistä.

Halo 3:n oleellisin arsenaaliuudistus on muutama erilainen kannettava laite, joilla pelaaja voi pumpsauttaa esiin pari erilaista suojakenttää, miinan, vihollisia räiskivän tykkitornin tai muuta näppärää. Perusvaikeustasolla pärjää mainiosti ilman uusia leluja, joten aivan nappiin lisäys ei ole onnistunut.

Perinteiseen jatko-osien henkeen Halo 3:ssa on myös uusia aseita, joista merkittävimmät ovat lähitaistelussa tehokas painovoimavasara ja olalta ammuttava lasertykki. Uutta on myös Master Chiefin kyky nykäistä kiinteän pesäkkeen raskas ase mukaansa ja niittää vihollisia kumoon lonkalta ampuen. Myös muutama uusi ajoneuvo ja vihollistyyppi esitellään, mutta ne ovat huolellisesti tuttuun kokonaisuuteen sovitettuja. Toimivaksi havaittua kaavaa ei ole haluttu muuttaa.

Bungien ajattelua pomotaistelujen suunnittelussa on vaikea ymmärtää, sillä Halo 3:ssa jatkuu koko sarjaa kampittanut vaiva. Pelissä on muutama selvästi pomotaistelumainen kohtaus, mutta ne ovat joko latteita heti kättelyssä tai sitten ne latistetaan myöhemmin kierrättämällä samaa kohtausta uudelleen. Todennäköisintä lienee, että Bungie on halunnut istuttaa pomotaistelut mahdollisimman saumattomasti muuhun pelattavuuteen ja siten modernisoida ikiaikaista videopelien pomotaisteluperinnettä. Perinteisen pomotaistelun dramatiikan ja äkillisen pelattavuuden muutoksen tilalle ei vain ole keksitty mitään korvaavaa, ja lopputulos on sen mukainen.

Kokonaisuutena kuitenkin pidin aiemmista Haloista, eikä kahden ensimmäisen pelin samankaltaisuus harmittanut. Onnistuneen pelin jatko-osan ei tarvitse välttämättä olla kuin edellisen paranneltu painos.

Pidän myös Halo 3:sta, mutta en voi olla ajattelematta... Olisiko Halo 3:n pitänyt uudistaa formaattia reilummin? Tai lisätä jotain... Kouriintuntuvaa? Neljän pelaajan yhteispeli, vaikka verkon yli, ja Live-pelin uudistukset ovat hienoja ominaisuuksia verkkopelaajille, mutta minulle Halo on aina ollut ennen kaikkea yksinpeli. Halo 3 on jo sarjan kolmas osa, ja mikä tärkeämpää, Xbox 360 on valtava teknologinen harppaus alkuperäiseen Xboxiin nähden. Nykyaikaista grafiikkaa lukuun ottamatta Halo 3 tuntuu edelleen siltä samalta, erinomaiselta Xboxin julkaisupeliltä kuuden vuoden takaa. Se ei ole enää yksiselitteisesti hyvä asia.