Guitar Hero: Metallica

En todellakaan pidä Metallicasta. En rehellisesti sanottuna ole koskaan kuullut hyvää Metallica-biisiä. Soitin teininä rumpuja useissa toivottomissa coverbändeissä, ja tietysti soitimme autotalliversioita For Whom The Bell Tollsista ja Sad But Truesta, mutta en koskaan pitänyt niistä. Metallican musiikki on aina tuntunut liian yksinkertaiselta ollakseen hauskaa ja liian tasapaksulta ollakseen energistä. Aavistuksen... yksitoikkoiselta, ainakin minun mielestäni. Tästä huolimatta pidän Guitar Hero: Metallicasta, ja parempaa suositusta Neversoft ja Activision tuskin voivat saada.

Moni lukija suuttui, kun tylytin Guitar Hero: Aerosmithiä viime vuonna, koska en pitänyt Aerosmithin musiikista. Moni huusi äänensä käheäksi sivustolla raivon vimmassa. Suurin osa näistä vihaisista lukijoista ei ymmärtänyt, että viis veisasin siitä, kuinka usein (tai harvoin) Aerosmithin musiikki pauhasi kotistereoissani, ja että kritisoin pikemminkin sitä, miten huonosti bändin musiikki sopi videopeliin.

Aerosmithin biisejä oli tuskaisen tylsää pelata.

Metallica on puolestaan eri maata.

Siitä huolimatta, että Ulrichin rumpalointi on lattean yksitoikkoista ja Hetfieldin ininä tylsää, on Metallica täydellinen Guitar Hero -bändi. Kahden viikon pelaamisen jälkeen tämä on päivänselvää. Yhtyeen musiikki vaihtelee järeän perusriffirockin (Sad But True) ja idioottimaisen vaikean kikkailun (Master of Puppets) välillä, mikä loppujen lopuksi tarkoittaa tiukkaa haastetta ja ennen kaikkea fantastista vaihtelua. Guitar Hero: Metallica on toistaiseksi sarjan paras peli.

Guitar Hero: Metallican kehittäminen on ollut hidas ja epäilemättä työläs prosessi. Ei sen takia, että Neversoftin olisi pitänyt kehittää pelin runko alusta lähtien, vaan sen takia, että saadakseen peliin alkuperäisbiisejä täytyy kulkea pitkän ja rankan lisensointihelvetin läpi. Tämän lisäksi täytyi luonnollisesti tehdä Metallican jäsenistä digitaaliset versiot, luoda suurimmat areenat, joilla yhtye on koskaan soittanut sekä nauhoittaa bändin haastattelut.

Tällä osa-alueella Guitar Hero: Metallica todellakin loistaa. Minkään Guitar Hero -pelin presentaatio ei ole ollut näin tyylikäs, ja toisin kuin Guitar Hero: World Tourissa, pelaajan ei tarvitse huutaa tuskissaan kömpelöiden valikoiden tai puuttuvien ominaisuuksien takia. Kaikki alkuruudusta uratilan välianimaatioihin ja biisilistan vapaavalintaisesta muokkaamisesta verkkopeliin toimii täydellisesti. Neversoft on myös onnistunut vangitsemaan Metallican miehekkään levynkansiestetiikan ja kierrättää sitä nätisti pelin grafiikassa. Guitar Hero: Metallica huokuu Metallicaa tavalla, jota fanit rakastavat varmasti.

Aivan kuten World Tourissakin, Guitar Hero: Metallicassa on runsaasti lisämateriaalia. Soittamalla hyvin saa rahaa, rahalla saa lisää biisejä, soittimia ja vaatteita. Lopuksi saa avattua myös videoita pelintekoprosessista Metallican jäsenten tähdittämänä. Pelin uratila keskittyy Metallican myötä- ja vastoinkäymisiin, ja se on laadullisesti samaa tasoa World Tourin kanssa. Myös World Tourista tuttu studiotila on mukana, tosin muutamaa "Metallica-soundista kitaraa" lukuunottamatta muuttumattomana.

Neversoft on ahtanut pelin täyteen pikkuriikkisiä yksityiskohtia Metallicasta ja bändin värikkäästä historiasta yhtenä thrash metalin pioneereista. Pelistä löytyy kuvagallerioita, pieniä triviantäyteisiä infoväläyksiä, faktaa biiseistä ja niiden tekovaiheista sekä erilliset sanoitukset kaikkiin pelin Metallica-biiseistä. Kätevää, jos haluaa opetella sanoja ilman varsinaisen biisin soittamista.

Oikeastaan ainoa epäkohta Guitar Hero -pelien välillä on vaikeusasteiden epätasaisuus. Hyppäys keskivaikean ja vaikean välillä Guitar Hero III:ssa oli yhtä suuri kuin hyppy helpon ja ekspertin välillä Rock Bandissa, mistä Neversoft saikin kritiikkiä. Guitar Hero: Metallicassa Neversoft on kuitenkin onnistunut täydellisesti vaikeustason määrityksessä, ja on hauskaa vaihdella vaikeustasolta toiselle ja katsoa, miten soittokartat muuttuvat haasteen mukaan.

Vaikeusasteista aloittelija on tarkoitettu kaikkein nuorimmille pelaajille, helppo on täysin sopiva jopa niille, jotka eivät ole koskaan pelanneet musiikkipelejä, ja keskivaikea on puolestaan hieman hankalampi mutta tasaisempi kuin World Tourissa. Vaikea on todellakin vaikea (lähes samaa tasoa kuin ekspertti World Tourissa), ja eksperttiä ei voi suositella kuin itsepäisimmille musiikkipelifanaatikoille.

Suurin yksittäinen pelillinen muutos Guitar Hero: Metallicassa on uusi vaikeustaso Expert+, joka on käytössä vain rummuille. Noin puolet pelin biiseistä on merkitty pienellä pirun merkillä, mikä tarkoittaa, että ne käyttävät tuplabassorumpuja, ja niitä voi soittaa vain kahden rumpupedaalin kanssa. Tuplabasarien polkeminen Machine Headin biisissä Beautiful Morning on likipitäen vaikeinta, mitä musiikipelissä voi tehdä, Slayerin kaksitahtieepos War Ensemblesta puhumattakaan. Loppujen lopuksi Guitar Hero: Metallica kestää pidempääkin pelaamista todella hyvin. Peli soveltuu täydellisesti rankempaa ja haastavampaa musiikkipeliä etsiville.

Toinen siisti uutuus meille rumpujen ystäville on uusi pelitila Drum Over, jossa pääsee rummuttamaan vapaasti ja luomaan omia rytmejä pelin biiseihin. Drum Over -tilassa biisin omat rummut, ja samalla myös nuotitus, häviävät, ja kannuja saa hakata juuri niin kuin haluaa. Tilan paras puoli on se, että rumpusaundit ovat tarkkoja kopiota biisien alkuperäisrummuista, ja esimerkiksi Metallica-biisien aikana punaista lätkää takomalla kuuluu Larsin metallinen virvelisaundi.

Guitar Hero: Metallica sisältää 28 Metallica-biisiä, joista suurin osa on bändin uran alkuvaiheilta (jolloin Megadethin Dave Mustaine kirjoitti osan yhtyeen biiseistä), ja 21 Metallican valitsemaa biisiä, jotka ovat inspiroineet yhtyettä vuosien varrella. Joukosta löytyy biisejä sellaisilta artisteilta kuin Judas, Mastodon, Slayer ja Foo Fighters, ja biisilista on kokonaisuudessaan todella hyvä. Jokin Metallican biiseissä tekee niistä täydellisiä pienen muovikitaran tai kankean muovirumpusetin kanssa matkittaviksi. Rankat riffit, tiukka tykitys, nopeat soolot ja yksinkertaiset melodiat tekevät Metallican musiikista täydellistä Guitar Hero -peliin. Ja se näkyy alusta lähtien. Sad But Truen soittaminen neljän pelaajan voimin vaikeimmalla vaikeustasolla ei ole liian vaikeaa, vaan äärimmäisen hauskaa, ja mahtavan äänenlaadun ansiosta Guitar Hero: Metallicaan on vaikea pelata heittäytymättä mukaan täysillä.

Guitar Hero: Metallica -biisilista

Metallican biisit
• All Nightmare Long
• Battery
• Broken Beat & Scarred
• Creeping Death
• Cyanide
• Disposable Heroes
• Dyers Eve
• Enter Sandman
• Fade To Black
• Fight Fire With Fire
• For Whom The Bell Tolls
• Frantic
• Fuel
• Hit The Lights
• King Nothing
• Master of Puppets
• Mercyful Fate
• My Apocalypse
• No Leaf Clover"
• Nothing Else Matters
• One
• Orion
• Sad But True
• Seek & Destroy
• The Memory Remains
• The Shortest Straw
• The Thing That Should Not Be
• The Unforgiven
• Welcome Home (Sanitarium)
• Wherever I May Roam
• Whiplash

Muiden artistien biisit
• No Excuses - Alice In Chains
• Turn The Page - Bob Seger
• Albatross - Corrosion of Conformity
• Am I Evil? - Diamond Head
• Stacked Actors - Foo Fighters
• Hell Bent For Leather - Judas Priest
• Demon Cleaner - Kyuss
• Tuesdays Gone - Lynyrd Skynyrd
• Beautiful Mourning - Machine Head
• Blood And Thunder - Mastodon
• Evil - Mercyful Fate
• Armed and Ready - Michael Schenker Group
• Ace of Spades - Motorhead
• Stone Cold Crazy - Queen
• Mother of Mercy - Samhain
• War Ensemble - Slayer
• Mommy's Little Monster - Social Distortion
• War Inside My Head - Suicidal Tendencies
• Toxicity - System of a Down
• Black River - The Sword
• The Boys Are Back in Town - Thin Lizzy

Tiivistettynä vielä kertaalleen: Guitar Hero: Metallica on sarjan paras peli. Biisit on nuotitettu paremmin, presentaatio on täydellinen ja äänenlaatu mahtava. Koska World Tourin tai Guitar Hero III:n biisejä ei saa siirrettyä peliin, tippuu arvosana kuitenkin vahvaan kasiin.