Yllättävän painovoimamyrskyn takia Kat on tempautunut pieneen kaivoskylään. Myrsky erotti hänet ystävistään, ja samalla hänen painovoimaa manipuloivat voimansa hävisivät. Aina positiivisesti ajatteleva Kat ei tästä kuitenkaan lannistu. Hän jää louhimaan malmia kyläläisten apuna, jotka ottivat hänet osaksi yhteisöä. Pian voimatkin löytyvät ystävien kera, ja Katista tulee tärkeä osa sorretun kylän apuvoimia rahanahnetta porvaristoa vastaan. Todellinen uhka on kuitenkin vasta nousemassa painovoimamyrskyn myötä.
Tarinallisesti ja pelillisesti Gravity Rush 2 on varsin pesunkestävää japanituotosta. Tyypillinen taistelu ultimaalista pahaa vastaan ja sorrettujen auttaminen ovat pelin hallitsevia teemoja. Pelimaailmassa tarjoillaan lonkeromonsuja ja pikkutuhmaa vihjailua hahmojen vaatetusten (tai niiden niukkuuden) ollessa kaikkea muuta kuin sopivaa verrattuna heidän lapsenmieliseen ja naiviin käytökseensä. Esimerkiksi jatko-osa alkaa Katin kirmaillessa iloisesti kikattaen valkoisessa paidassaan nännit kovana. Saatuaan voimansa takaisin muistuttaa hänen vaatuksensa lähinnä Prinsessa Leian orjapukua. Myös ensimmäisestä osasta tutun Raven-hahmon muhkeita intiimialueita peittävät ainoastaan muutamat ohuet nahkanarut. Animeruutujen kuvakulmat ja rajaukset saavat välillä kokeneemmankin pelaajan punastumaan.
Hiekkalaatikkomaailmassa on neljä erillistä kaupunkia, jotka muodostuvat useista ilmassa leijailevista saarekkeista. Varsin monipuolisia ja eläväisiä maailmoja kolutaan juosten tai lentäen ympäriinsä sekä eteen tulevia hahmoja jututtaen. Vapaasti valittava toiminta painottuu keräilyn, taistelun, viennin ja tuonnin ääreen ja näiden yhdistelmien jatkuvaan toistoon. Tehtävät jakaantuvat, tarinallisten päätehtävien lisäksi, lisätietoa hahmoista ja maailmasta antaviin sivutehtäviin sekä erilaisiin haasteisiin. Tehtävästä riippumatta jokainen osa-alue on harmillisesti ylivenytetyn oloinen. Samaa asiaa jankataan kyllästymisen kulmille, kun huomattavasti vähemmälläkin olisi tehtävän idea tullut selville. Pelillinen anti ei kuitenkaan kuivu ihan kasaan, sillä varsinkin päätehtävästä toiseen juostessa vaihtelua on jonkin verran.
Maailmassa on paljon kerättävää, jota voi hyödyntää pelihahmon taitojen kehityksessä. Kehityspuut on jaettu useaan eri kategoriaan taistelusta väistelyyn, joten kehitettävää hahmossa riittää yllin kyllin. Hahmolta löytyy myös kolme erillistä painovoimatilaa, joista jokainen antaa erilaiset tavat liikkua ja taistella. Vaihdellessaan tiloja tarpeiden mukaan hahmosta saa varsin tehokkaan taistelijan. Kehitykseen tarvittavia keräilytavaroita tarjoavat enimmäkseen juuri sivutehtävät ja haasteet. Siis pääjuonta seuraamalla hahmo pysyy varsin normaalina, mikä ei kuitenkaan ole jatkuvuuden este.
Haasteista ehkä omaperäisimpänä ja mieleenpainuvimpana voi pitää valokuvaushaasteita, joissa pitää ottaa kuvia maailmasta tai löytää aarteita annettujen kuvien avulla. Kuvien ottamisesta mielenkiintoista tekee se, että pelimoottorin autenttisen animejäljen ikuistaminen kuvaan loi varsin hienoa mangataidetta. Omia kuvia voi myös jakaa netissä muiden pelaajien kanssa ja siitä palkitaan erilaisin avuin. Valokuvien jako on yksi pelin tavoista yhdistää pelaajia tekemään yhteistyötä muun muassa pelimaailman aarteita etsiessä. Pelissä tuntuu olevan yritystä saada netinvälinen yhteistyö kukoistamaan erilaisin haastein ja tehtävin.
Varsin tyypillinen kolmannen persoonan liikkuminen saa positiivista lisävirettä painovoiman hallinnasta. Pelihahmoa pystyy esimerkiksi lennättämään taivaalla, kävelyttämään katossa ja hyppäyttämään huikeita loikkia. Näiden lisäksi Kat pystyy muun muassa sinkoamaan isojakin tavaroita tai vihollisia vastustajia päin, ja päättämään näiden päiviä myös varsin lennokkailla hyppypotkuilla.
Hahmon kontrollointi on alkuun vähän hakusessa. Vapaa leijuminen ja pyöriminen ilmassa vaatii totuttelua varsinkin, kun kamera ei aina pysy ihan vauhdissa mukana. Kiihkeimmissä taisteluissa tai ahtaimmissa paikoissa meinasin vähän hermostua, kun ei ollut tietoa miten päin hahmoni oli maailmaan verrattuna. Kuitenkin harjoittelun myötä taistelukin alkaa sujumaan ja erilaisten monsujen ja muiden vihollisten potkiminen oli kaikessa innovatiivisuudessaan miellyttävää.
Hauskana lisänä ohjattavuuteen peli ottaa huomioon Playstation 4 -ohjaimen vähemmän käytettyjä ominaisuuksia. Ohjaimen liikkeentunnistuksen avulla pelihahmoa voi ohjailla ilmassa sekä tähtäillä vihollisia. Osa hahmoon liittyvistä äänistä tulee ohjaimen kaiuttimesta ja loppuvihollisten kaataminen onnistuu kosketuspintaa näpäyttämällä. Vaikka nämä ominaisuudet tuntuvat vähän pakonomaisille lisäyksille, kyllä ne selkeästi tekevät pelikokemuksesta moniulotteisemman.
Graafinen jälki Gravity Rush 2:ssa on varsin näyttävää. Cel Shade -tekniikka taipuu uskottavaksi pelilliseksi kokemukseksi, mutta myös tarinaa eteenpäin vieviksi anime-välidemoiksi ja manga-sarjakuvaruuduiksi. Pirteä pastelliväritys ja maailmojen yksityiskohtaisuus orgaanisine hahmoineen on miellyttävää silmälle antaen vahvan tunteen interaktiivisesta anime-elokuvasta. Sarjakuvaruuduin kerrotut juonenkäänteet istuvat hyvin kokonaisuuteen rikastuttaen pelikokemusta entisestään.
Tyylikästä graafista ilmettä tukevat varsin oivasti elegantit orkesterimusiikit. Lähinnä musiikista tulee mieleen 60- ja 70-luvun James Bondit. Oudosti kuitenkin musiikki istuu hyvin värikkääseen mielikuvitusmaailmaan antaen sille sielua. Joissain tehtävissä musiikki ottaa vähän jatsahtavia vaikutteita liian lyhyellä loopilla, jolloin musikaalinen anti alkaa tökkiä tehtävien pituuksien takia.
Teknisesti Gravity Rush 2 on varsin pätevä. Mielenkiinnoton ja kovin tutunoloinen juoni sekä tylsät tehtäväaiheet eivät kuitenkaan voittaneet puolelleen pikkutuhmasta vihjailusta huolimatta. Vaikka innovatiivinen taistelu oli piristävää, ei sekään jaksanut kiinnostaa pitemmän päälle. En kuitenkaan voi peliä lytätä, se ei vain selvästi ollut minua varten. Sarjan ystäville tiedossa on huikea määrä uudistunutta painovoimatonta seikkailua.