Aamun ensimmäiset säteet kajastavat kultaisina vuorten yli, kun laskeudun Vinewood Hillsin luksusalueelta kohti keskustaa helmenvalkeaksi maalatun Fathomin ratissa. Radiossa energinen Amerie kyselee "is this one thing that got me tripping". Kylmän ja harmaan Liberty Cityn jälkeen hyppy Yhdysvaltain länsirannikolle virkistää. Edessä avautuva Los Santos on täynnä väriä, elämää, kuuluisuuksia ja pirstaleiksi lyötyjä unelmia.
Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun Grand Theft Auto -sarja poikkeaa Kaliforniaan. 2004 Playstation 2:lle julkaistiin Grand Theft Auto: San Andreas, joka päätti GTA-sarjan sillä sukupolvella jättimenestykseen. Nyt liki kymmenen vuotta myöhemmin Grand Theft Auto V pyrkii samaan, mutta erojakin löytyy. Siinä missä San Andreas sisälsi kolme kaupunkia - Los Santosin (Los Angeles), San Fierron (San Francisco) ja Las Venturaksen (Las Vegas) - GTA V keskittyy Los Santosiin. Rockstar on pyrkinyt tekemään kaupungista elävämmän kuin koskaan ja on siinä myös onnistunut. Toisaalta kaupungin taakse jäävä luonnonkaunis vuoristo- ja aavikkoalue on mahdollistanut myös sen, että maailman kokoluokka on venynyt suuremmaksi kuin missään Rockstarin pelissä - eikä tiimiä tunneta pienistä peleistä.
GTA V tuo sarjaan ensimmäistä kertaa kolme päähahmoa, joiden tarinat kietoutuvat pelin aikana yhteen. Kullekin hahmolle on karkeasti ottaen kymmeneksi tunniksi tehtäviä, joten kokonaiskesto venyy kunnioitettavaksi jo ilman lukuisia vapaa-ajan aktiviteettejakin. Ilman mitään rakennetta sisällönpaljouteen voisi äkkiseltään hukkua, mutta Rockstar on löytänyt tähän ratkaisun asettamatta keinotekoisia rajoituksia pelaajan liikkumiselle. Koko maailma on alusta asti auki, mutta huomio kääntyy hahmosta toiseen todella sulavasti ja samalla jokainen tuo omat tehtävänsä ja kotipaikkansa kartalle. Ennen pitkää peli on johdatellut pelaajan tutustumaan koko maailmaan.
Pääosassa ovat Michael, rikas perhe-elämään kyllästynyt ex-pankkiryöstäjä, Franklin, nuori katujen kasvatti, ja Trevor, maaninen taparikollinen. Michaelilla ja Trevorilla on yhteinen historia, joka näyttelee merkittävää roolia tarinan edetessä. En kuitenkaan halua pilata käänteitä, joten jätetään tarinan yksityiskohdat sikseen. Riittää kun tietää, että kolmen hahmon ympärille on onnistuttu luomaan monivaiheinen ja mielenkiintoinen juonenkaari, joka on viihdyttävämpi kuin maahanmuuttaja Nico Bellicin kamppailu paremmasta huomisesta GTA IV:ssä, mutta joka ei myöskään jää pelkän buddy movie -häröilyn tasolle. Samalla kun päähahmojen tarinat syvenevät, Los Santos paljastaa rumat, korruptoituneet kasvonsa.
Kohokohdat liittyvät ehdottomasti isoihin ryöstökeikkoihin eli heisteihin. Jos mieleen tulee isku Bank of Libertyyn GTA IV:stä, ajatus on sama tässäkin. Nyt vain tehtäviä on lisätty ja laajennettu niin, että isommat keikat täplittävät koko peliä ja vaativat myös alkuvalmisteluja. Otetaan esimerkiksi isku FIB:n päämajaan, josta pitäisi varastaa arkaluontoista dataa takalistoaan varjelevien agenttien mieliksi. Pelaaja voi valita mennäkö sisään katon kautta aseet laulaen vai ottaako huomaamattomamman lähestymistavan. Tässä tapauksessa jälkimmäinen tarkoittaa ensin siivoojana esiintymistä ja pommin viemistä sisään rakennukseen ja sitten datan varastamista "hätiin rientävän" palomiehen ominaisuudessa. Uskottavuuden nimissä tämä tietysti vaatii paloauton ryöväämistä ja piilottamista ennakkoon.
Kolmen hahmon kopla avaa tehtäviin myös uusia ulottuvuuksia. Hahmojen välillä voi useimmiten (muttei aina) vaihdella lennossa. Esimerkiksi kun on laskeutunut yhdellä hahmolla pilvenpiirtäjän seinää ja kaapannut kohteen ikkunasta, pelaaja voi silmänräpäyksessä hypätä viereisen pilvenpiirtäjän katolle tarkka-ampujan rooliin ja pudottaa väliin yrittävän poliisihelikopterin. Ja kun lasti on turvallisesti omassa hekossa, pelaaja voi tarrata sen ohjaksiin ja jatkaa tehtävän loppuun lentäen.
Käytännössä hahmojen vaihtelu mahdollistaa tiiviimmän rytmin tehtävissä. Se auttaa myös pikamatkustuksessa maailman laidalta toiselle. Rakenne toimii lähes täydellisesti, ja vain muutaman kerran tekoälyhahmojen pikahypyt maailman laidalta toiselle särähtivät silmään. Toisaalta eipähän näitä tarvitse ainakaan odotella tehtävien alkuun. Kolmen päähahmon rakenne on Rockstarilta joka tapauksessa onnistunut veto, ja se antaa GTA V:lle uniikin vivahteensa.
Päätehtävien välillä hahmoilla voi harrastella niitä näitä. Tekemistä on varsin ruhtinaallisesti, joskaan aivan kaikki aiempien osien aktiviteetit eivät tee paluuta vitosessa. Päivisin voi esimerkiksi käydä pelaamassa golfia tai tennistä ja iltaisin voi piipahtaa elokuvissa tai strip-klubilla. Rannalla voi ihailla upeaa auringonlaskua, ja villistä luonnosta löytyy eläimiä metsästettäväksi. Autoja voi tuunata, ulkonäköään voi siistiä ja kilpa-ajoihin voi osallistua. Rahalla voi myös ostaa taloja tai bisneksiä, kuten taksifirman, jolla tekee säännöllistä tiliä. Ja jos rahasta alkaa tulla pulaa, aina voi ristiä sormensa ja pistää viimeiset roponsa likoon pörssissä.
Hahmojen kyvyt paranevat automaattisesti sen mukaan, mitä maailmassa teke. Esimerkiksi reippailu lisää kestävyyttä ja ajaminen ajotaitoja. Kullakin hahmolla on silti aina omat erikoiskykynsä - esimerkiksi Trevor voi tehdä paljon tuhoa raivotessaan, kun taas Michael voi mennä Max Paynea muistuttavaan bullet time -tilaan hidastaen ajankulkua. Yhdessä hahmojen erilaisten persoonallisuuksien kanssa yksilölliset kyvyt takaavat, että mikään hahmo ei jää huomiotta. Kaikille on käyttöä ja kaikkien parissa viihtyy, vaikkakin Trevor nousee joukosta lopulta kiinnostavimmaksi. Hahmossa vain on jotain sellaista Jack Nicholson -henkistä kieroutta, joka tekee siitä nerokkaan jatkuvista f-pommeista huolimatta.
Dialogi on vahvasti satiirista, ja pilkan kohteeksi joutuvat milloin sosiaalinen media, patriotismi kuin Hollyw... siis Vinewoodin julkisuushumukin. Hahmojen väliset sanasodat ovat parhaimmillaan hervotonta kuunneltavaa. Pelin kuvaamat ongelmat ovat toki surullisella tavalla myös todellisia, mutta tasapaino irvailun ja asian välillä on nyt huomattavasti parempi kuin vakavanpuoleisessa GTA IV:ssä. Grand Theft Auto V on tietoisesti viihdetuote ja uskaltaa olla reilusti huvittava. Pienet ylilyönnit eivät vielä tee koko pelistä yhtä vitsiä, jollaiseksi Saints Row -sarjan uusin osa lipsahti.
Rockstarille on pakko antaa kiitosta GTA V:n teknisestä toteutuksesta. Ei ole mikään salaisuus, että nykykonsolit alkavat olla elinkaarensa lopussa, mutta GTA V on todella näyttävä peli. Näyttävyys perustuu enemmän huolelliseen kuvasuunnitteluun ja kauniiseen valaistukseen kuin uudenaikaisiin erikoistehosteisiin ja tekstuureilla kikkailuun, mutta kokonaisuus on silti herkullinen. Piirtoetäisyys on kunnioitettava, ohjaustyö välinäytöksissä on ensiluokkaista ja tutut räsynukkefysiikat elävöittävät pelinaikaista toimintaa. Lisäksi jokaisella alueella on selvästi oma henkensä, joka heijastelee alueen elämäntapaa. Vinewoodissa näkyy hienoja autoja ja huoliteltuja ihmisiä, rannalla on sporttisempaa fillarikansaa, teollisuusalueella virtaa raskaita rekkoja, kun taas Blaine County on ilmetty punaniska-alue ruostuvine amerikanrautoineen ja siivottomine hillbillyineen.
Grafiikasta on vaikea löytää muuta pahaa sanottavaa kuin kiireisimmissä paikoissa hieman hidasteleva ruudunpäivitys. Se ei kuitenkaan tule pahemmin pelattavuuden tielle. Ohjauksessa on yhä GTA IV:stä tuttu raskaus mukana, mutta hahmot käyttäytyvät tulitaisteluissa paremmin ja suojautuminen on luotettavampaa. Lisäksi virheiden tekeminen on GTA V:ssä halpaa. Tehtävissä on tällä kertaa ruhtinaallisesti välitallennuspisteitä, joten viimeiseen viholliseen kompastuminen ei pakota pelaamaan koko tehtävää uudelleen ajomatkoineen kaikkineen. Kolme peräkkäistä kuolemaa antaa jopa mahdollisuuden ohittaa tehtävän. Entisenlaista jumiin jäämisen pelkoa ei käytännössä siis enää ole, ja ehkäpä tästä syystä peli tuntuu hivenen helpolta. Tehtäviä voi kuitenkin yrittää aina uudelleen parempien pisteiden toivossa. Täydellisten suoritusten saaminen ei ole itsestään selvää.
Tunnelmaa täydentää tietenkin laaja musiikkivalikoima. Radiokanavia löytyy rockista poppiin ja rapistä puhekanaviin. Näiden lisäksi peli hyödyntää myös taustamusiikkia, jota käytetään tilanteiden mukaan. Keikkaa valmistellessa taustamusiikki luo odottavaa ilmapiiriä, toiminnan aikana lisätään tempoa ja pilvien lomassa lentäessä rauhoitutaan rentouttavan ambient-musiikin mukana.
GTA V yllättää yksityiskohdillaan vielä 30 tunnin jälkeenkin. Auringonvalo on vain niin täydellisesti toteutettu, kaupunki näyttää niin elävältä ja aina on jotain mihin suunnata tai jotain mitä tehdä. Joskus toivoisi, että pelissä voisi istua puistonpenkille ja jäädä vain tunnelmoimaan. Arvostan GTA: San Andreasta kaikesta mitä se sai PS2:lla aikaan, mutta se kallistui omaan makuuni turhan voimakkaasti jengimeininkiin. GTA V on sisällöltään kirjavampi: afrikanamerikkalaista henkeä tuo mukaan Franklin, mutta se on vasta yksi kolmannes koko palapelistä. Toisaalta arvostan GTA IV:n pyrkimyksiä kasvattaa sarjasta aikuisempi, mutta se ei vain ole yhtä hauska kuin GTA V. Esimerkiksi kännykkä soi tässäkin, mutta pelaajaa ei onneksi enää moitita siitä, jos kontakteille ei riitä aikaa.
Tiettävästi Grand Theft Auto V:n tekemiseen uhrattiin viisi vuotta ja yli 200 miljoonaa euroa. Ennen kaikkea sen tekemiseen on kuitenkin käytetty osaamista, ja osaamiseen kuuluu myös kyky kuunnella yleisön toiveita. Rockstar on palannut San Andreaksen aurinkoon, tehnyt GTA:sta taas suurta viihdettä ja antanut GTA V:lle oman identiteettinsä kolmen päähahmon kautta. Mitä muuta voisi peliltä vaatia?
Monet ovat kyseenalaistaneet, julkaiseeko Rockstar pelin liian myöhään. Oikeampaa olisi ehkä kysyä, kannattaako uusia konsoleita ostaa ennen kuin GTA V on nykyisillä pelattu. Toki ruudunpäivityksessä olisi vähän korjattavaa, kontrollit eivät pariin otteeseen täysin totelleet ja välitallennuspisteen lataaminen tuntuu joskus hypäyttävän tehtävää vähän eteenpäin, mutta mikään peli ei ole täydellinen. Ongelmat ovat kokonaisuuden edessä niin marginaalisia, etteivät ne vähennä pelin pisteitä. Rockstar yhdistää ison maailman, hyvän tarinan, monipuoliset ajoneuvot ja räjähtävän räiskinnän harvinaisen tiiviiksi paketiksi, joka on sisällön määrään ja alustojen ikään suhteutettuna jopa yllättävän huoliteltu teos.
GTA Online -verkkopeli ei ole vielä julkaisussa auki. Se avautuu lokakuun alussa ja arvioidaan myöhemmin erikseen.