Ghost Recon: Future Soldierissa esitellään varsin epävakaa ja konfliktien täyttämä huomispäivä. Isot pahat terroristit uhkaavat jälleen kerran hyökätä Setä Samulin ja omenapiirakan kimppuun. Tätähän huippusalainen ja varsin makeilla teknologisilla leluilla varustettu Ghost Recon -ryhmä ei hyvällä katso, vaan lähtee jakamaan oikeutta vaikka väkisin ja luoti kerrallaan.
Aluksi edellä mainittu kuvio kuulostaa lajityypilleen ominaiselta - häpeällisen kuluneelta ja kornilta. Parin tunnin sisäänajon jälkeen jouduin kuitenkin syömään sanani. Genren kirouksena pidetyt tasapaksu tarinankuljetus ja ennalta-arvattavuus loistavat nimittäin poissaolollaan. Missään kohtaa ei voi olla varma, mitä kulman takana odottaa. Ovelien juonenkäänteiden lisäksi maisemat vaihtuvat kiitettävää tahtia. Visuaalisesti mieleenpainuvinta oli navigoida norjalaisella jäätiköllä öjynporauslautalle pyrkien.
Varsin jäyhien ensitunnelmien jälkeen Ghost Recon: Future Soldierin hahmojen taustat ja motivaatiot alkavat pikkuhiljaa avautua pelaajalle. Hahmojen vuorovaikutus on uskottavaa sarkastisia ja itseironisia kommentteja myöten. Vaikka mihinkään Battlefield: Bad Companyn tasoiseen hurttiin huumoriin ei päästä, on meininki silti asianmukaista. Syvyyttä ja samaistumisen tunnetta yritetään luoda välinäytöksien lomassa. Esimerkiksi juuri ennen isoa taistelua näytetään ryhmänjohtajan tunteikas puhelu perheelleen. Sotilaan kasvoilta näkyy ikävä ja epävarmuus huomisesta. Näitä elementtejä ei montaa ole, mutta niitä on siroteltu juuri oikeisiin kohtiin. Tilanteet onnistuvat luomaan oikean taistelufiiliksen tuleviin koitoksiin. Koko kampanjan läpäisyyn meni hieman hätäillen 11 tuntia, joten mistään ihan lyhyestä pelistä ei ole kyse.
Hiiviskely on päivän sana, ja kun kerran lähitulevaisuudessa ollaan, ovat välineet sen mukaiset. Vihollisiin haetaan etulyöntiasemaa muun muassa asteittaisen näkymättömyyden mahdollistavilla varusteilla. Hiippailun tekevät entistä helpommaksi myös erilaiset sensorit, joiden avulla saa tarkan tiedon pahaa-aavistamattoman vihulaisen olinpaikasta. Erilaiset härpäkkeet sointuvat hyvin yhteen yksinkertaisen pelimekaniikan kanssa, ja hahmo tottelee ohjausta kiitettävän tarkasti. Vaikka hiiviskelyä painotetaan ja joissakin kohdissa se on jopa pakollista, ramboilukin onnistuu. Siihen ei silti kannata sortua, sillä rymistellessä hengestään pääsee ripsakasti jo helpolla vaikeustasolla.
Ghost Recon: Future Soldierin tekoäly jättää tosin hieman toivomisen varaa. Siinä missä tietokoneen ohjastamat kaverit toimivat fiksusti, viholliset ovat vähän liiankin älykkäitä. Vastaan tulee varmasti pari turhauttavaa tilannetta, joissa tekoäly hoksaa pelaajan täysin epäreiluista paikoista. Esimerkiksi eräs hyperaktiivinen vihulainen huomasi minut jopa sadan metrin päästä, kiven takaa, äänettömänä ja näkymättömänä.
Graafikan osalta tunnelmat jäivät hieman latteiksi. Lähimpänä vertailukohtana mieleen tulevat viimeisimmät Call of Duty -sarjan inkarnaatiot, sillä visuaalinen anti on molemmissa samaa luokkaa. Miinusta tipahtaa satunnaista grafiikkabugeista. Yhtäkkiä saattaa jokunen biteistä kasattu puu tai siviili yksinkertaisesti hävitä näkökentästä. Äänimaailma on yleisesti ottaen vakaata perustasoa, tosin aseissa saisi olla enemmän jytyä. Asia ihmetyttää, sillä aseisiin ja niiden kustomointiin on panostettu Gunsmith-ominaisuuden muodossa.
Editorissa jokaisesta valitusta aseesta aukeaa täydellinen räjäytyskuva. Käytännössä se tarjoaa infoa siitä, miten aseet oikeasti toimivat. Tuliluikkuihin on mahdollista vaihtaa miltei kaikkia irtoavia osia aina tukista erikoismalliseen liipaisimeen. Lisäksi erilaisista maastokuvioinneista voi valita omaan pyssyynsä mieleisensä. Löytyypä joukosta myös Suomen M05-kuvio. Gunsmithistä hyvän tekee se, että kustomoinnilla on oikeasti painoarvoa taistelutilanteissa. Ei siis ole sama, onko rynnäkkökiväärissä lyhyt piippu vai rekyyliä vähentävä tukki.
Vaikka Ghost Recon: Future Soldierin tarina on ihan mukavaa mättöä yksin pelatessa, täysi potentiaali saavutetaan kolmen kaverin kera. Yksinpeli on nimittäin pelattavissa alusta loppuun neljän pelaajan yhteistyötilassa. Lisäksi jo käsitteeksi muodostunut, Gears of War 2:n suosituksi tekemä "Horde" löytyy tästäkin Guerrilla-nimisenä pelimuotona. Se on mukava sekoitus hiiviskelyä ja tukikohtien puolustamista, joten 50 tasoa kestävän setin pelaaminen on hauskaa ajanvietettä.
Takavuosien vakio-ominaisuus eli jaetun ruudun pelaaminen on myös löytänyt tiensä peliin, joten myös samalla sohvalla istuvaa kaveria pääsee nöyryyttämään sotatantereilla. Perinpohjaisen testin jälkeen voi turvallisesti sanoa, ettei varsinainen moninpelikään petä. Valittavissa on kourallinen tiimityöskentelyä painottavia pelimuotoja. Mitään yksilösuorituksia mittaavaa moodia ei joukosta löydy. Yhteys eri matseissa toimi pääosin tyydyttävästi, vaikkakin pientä verkkoviivettä ja satunnaista jumittumista oli aistittavissa. Tosin nämä oletettavasti vähenevät tuntuvasti jo julkaisupäivän päivityksessä.
Tallennusjärjestelmästä lienee syytä mainita erikseen. Pelin arviokappale onnistui nimittäin sotkemaan pelitallennukset täysin. Huomasin neljän tunnin pelaamisen kadonneen kuin pieru Saharaan, kun käynnistin pelin toisen kerran. Lopputuloksena tarina oli pakko läpäistä yhdellä istunnolla. Vaikka kyseessä on ilmiselvä bugi, kannattaa yksinpelin tilanteita tallentaessa noudattaa erityistä varovaisuutta. Muuten Ghost Recon: Future Soldierin paketti on kaikin puolin hyvin kasassa. Kampanja onnistuu välttämään perinteiset sudenkuopat, hahmojen kokemuksiin on helppo eläytyä, eikä juonikuvio ole perinteisen paperinohut. Moninpeli sen kaikissa olomuodoissa takaa pitkäikäisen pelikokemuksen.