Game of Thrones tuntui alkujaan ilmiselvältä valinnalta Telltalen tarinapelien karsinaan. Mahtuuhan G.R.R. Martinin juonittelua täynnä olevaan maailmaan joka tapauksessa loputtomasti tarinoita. Ikävä kyllä pelisarja päätettiin sitoa kirjoihin pohjautuvaan televisiosarjaan, ja pääosassa oleva talo Starkien jo kertaalleen pureskeltuihin teemoihin. Näin tuoreen tarinan sijasta saatiin lisensoitu oheistuote.
Vaikka maailmassa on hyviäkin oheistuotteita, en lopulta pidä Telltalen peliä yhtenä niistä. Sen jaksot kierrättävät samoja kuvioita yhä uudestaan ja uudestaan, ja tarinan alussa esitetyt kysymykset nostetaan vielä sen lopussakin takaisin pöydälle, jotta pelaaja voi testata polvensa taipuvuutta jo kuudetta kertaa.
Täytyy silti myöntää, että Game of Thronesin loppu tarjoaa enemmän erilaisia vaihtoehtoja kuin useammat Telltalesin peleistä. Tiettyjä suuria kuvioita ei voi välttää, vaikka kuinka pyristelisi, mutta nyt lopputulos on ynnäys lukuisista pienemmistä ja suuremmista matkan varrella tehdyistä päätöksistä. Omasta strategiastaan saa myös parin adjektiivin arvion, jota voi sitten vertailla kavereiden saavutuksiin.
HUOM. OBS. Seuraavat neljä kappaletta spoilaavat kuudennen jakson loppua.
Vaikka pidänkin tästä aiempaa orgaanisemmasta tavasta muodostaa tarinan lopetus, en pidä annetuista vaihtoehdoista. Tämä kuusi jaksoa kestänyt kausi voidaan tiivistää moniin siinä käydyistä taisteluista, joissa onnistut jokaisessa nopeustestissä, mutta häviät silti mittelön, tavalla tai toisella.
Niinpä niin, tämä on Game of Thrones ja talvi tulee ja odotitko että tällä tarinalla on onnellinen loppu, mutta näiden latteuksien alle ei voida lakaista aivan kaikkea. Surullisia loppuja voi tehdä monella tapaa, mutta kaikki niistä eivät ole tyydyttäviä. Hyvät aikomukset ja kova työ voivat valua hiekkaan, mutta jos missään vaiheessa ei ollut oikeasti mahdollisuutta onnistua, oli kyseessä vain ajanhukka.
Ajanhukka onkin se suurin valitus, joka nousee mieleen tätä kautta ajatellessa. Kuutta jaksoa ei voi mitenkään perustella kaikella sillä toiston määrällä, kun paska osuu joka tapauksessa Forrestereiden tuulettimeen kaiken lopuksi.
Ei, Mira ei missään vaiheessa voinut auttaa perhettään, eikä Garrett ehdi millään pohjoisesta pelastamaan Ironrathia. Pelissä on paljon kuollutta sisältöä, joka on siellä vain peilatakseen Starkien tarinaa. Käsikirjoittajat, tai mahdollisesti näitä ohjaillut konsultti, eivät ole luottaneet siihen, että televisiosarjan fanit pystyvät sulattamaan jotain uutta ja omaperäistä.
Spoilailu päättyy tähän.
Kaikessaankin Telltalen Game of Thrones tuntuu lopulta prologilta, ja kuusi jaksoa on pitkä prologi, etenkin näin tietokonepelien maailmassa. Se ei niinkään kerro omaa tarinaansa kuin pohjustaa urakalla seuraavaa kautta, jota en suoraan sanottuna usko pelaavani, jos se saadaan julkaistua.
Game of Thronesia oli näet suoraan sanottuna masentava pelata. En odota, että viihteeni tuo minulle kakkua ja hieroo jalkojani, ja monet suosikkielokuvistani ovat skaalan synkemmästä päästä, mutta Forresterit eivät suurimmalta osin ole mielenkiintoisia tai inspiroivia päähenkilöitä. He eivät ole altavastaajia, joiden haluan nousevan sorron ikeestä. Enemmänkin koko joukko voisi juosta mereen.
Kun tähän päälle vielä heitetään pelin tekniset ongelmat, ei sille hyvä heilu. Sarjan graafinen tarjonta vaihtelee vakuuttavien öljyväritaustojen ja suttuisten hahmojen välillä, huulisynkka harhailee ja mukana on paljon pieniä bugeja, jotka esittelevät Telltalen ikääntyvän pelimoottorin kaikkia huonoja puolia.
Game of Thrones on mammutti. Se on suuri, se on raskas, se on hidas, ja sen pitäisi oikeasti vetäytyä vaihtopenkille antamaan tilaa uusille tulokkaille. Toivoisin, ettei se veisi tulevaisuudessa Telltalelta aikaa ja resursseja, mutta koska se toimii mainoksena esikuvana olleelle televisiosarjalle, pelkään, että sen tulevaisuus on jo varmistettu lisenssisopimuksessa.