Funko Fusion ei tunnu valmiilta

Onneksi olen onnistunut pitämään itseni kurissa, enkä ole ostanut liian paljon Funko Pop -figuureita. Vuosien varrella niitä on kuitenkin kertynyt. Niitä on nimittäin saatavilla melkein kaikesta mahdollisesta pop-kulttuuriin liittyvästä, ja enemmänkin (hyllyssäni on muutama Masters of the Universe -hahmo ja itse Ronald Reagan). On helppoa ymmärtää, miksi figuurit ovat niin suosittuja.

Nyt sitten 10:10 Games on muuntanut Funko Pop -figuurit videopeleiksi, ja mukana on melkein shokeeraavan paljon erilaisia sarjoja aina vanhoista Universal Classic Monster -olioista 80-luvun legendoihin, kuten Paluu tulevaisuuteen ja Ritari Ässään unohtamatta modernimpaa otetta kuten Nope ja M3gan. Seikkailun alkaessa pääsee valitsemaan, millä sarjalla haluaa pelata, ja siihen päälle vielä neljä muutakin apuhahmoa. Valitsin lapsuuteni suosikin Masters of the Universesta, eli siis Man-at-Armsin.

Vastassa on värikäs maailma ja opastusosiona toimiva kenttä, ja on aika oppia perusteet. Jos kuitenkin on koskaan edes vähän pelannut videopeliä, osaa alkeet jo valmiiksi. Perusasetuksena on se tavallinen ohjaus kolmannen persoonan toimintapelille, jossa liikutaan vasemmalla analogitatilla, ja ohjataan kameraa oikealla tatilla. Oikealla tatilla ammutaan lonkalta, ja vasemmalla liipaisimella saa tarkemman tähtäyksen eli siis Aim Down Sight. A-napilla hypätään, ja muilla napeilla sitten poimitaan muun muassa tavaroita maasta. Valikoissa sitten suurimmaksi osaksi valitaan käyttöesineitä (esimerkiksi lisää ytyä terveysmittariin).

Vaikka kyseessä on periaatteessa kolmannen persoonan räiskintä, muistuttaa Funko Fusionin pelattavuus Lego-pelejä. Nyt pelihahmot ovat kuitenkin selvästi suurempia ja lähempänä kameraa samalla tavalla kuin esimerkiksi Gears of Warissa. Tietenkin kaikki Funko-hahmot ovat omanlaisiaan, ja liikkuvat erilaisella vauhdilla, käyttävät erilaisia aseita ja niin edelleen. Erot ovat kuitenkin vähän pienemmät kuin olisin toivonut, ja harvoin hahmovalinnalla on kummoista merkitystä. Jos sitten sattuu olemaan tyytymätön valintaansa, voi hahmoa vaihtaa toiseen melkein milloin vain.

Funko Fusionissa on seitsemän pelattavaa maailmaa, jotka avataan yksi kerrallaan. Mutta ennen kuin kovinkaan pitkälle pääsee, tavataan Freddy Funko, jonka tehtaaseen on paha Eddy Funko hyökännyt. Eddie haluaa Freddyn kruunun itselleen. Näiden kahden kamppailun jälkeen alkaa se varsinainen kampanja. Freddyn kruunu on hajonnut, ja pelaajan on se korjattava. Tästä lähdetään liikkeelle, mutta minusta tarina toimii hyvin, sillä juoni on selvästi tehty pilke silmäkulmassa, ja on vain tekosyy lähteä seikkailemaan tuttuihin maailmoihin yhtä tuttujen hahmojen kanssa.

Kentät on harvemmin suunniteltu perinteisellä tavalla, eikä siksi aina ole kyse kulkemisesta pisteestä A pisteeseen B, vaan ehkä ympäri jotain aluetta. Tavoitteena on suorittaa tehtäviä, kuten selviytyminen Jurassic Parkin kaaoksessa, tai estää Skeletoria ottamasta haltuunsa Harmaakallon linnaa. Kentissä on vino pino esineitä kerättäväksi ja avattavaksi, ja ovat ne kentät väärällään pahiksiakin. Lisäksi on kerättävää valuuttaa eli vinyyliä, jolla sitten ostetaan lisää päivityksiä, lisäelämiä ja lisäesineitä.

Toistaiseksi siis kaikki hyvin, ja Funko Fusionissa on omat hyvät puolensa, joista ne vähäisimmät eivät ole Cameo Levelit ja Cameo Questit, joissa tarjoillaan pieninä annoksina faneille kivaa. Näin luodaan lisääkin sitä Funko Pop -tunnelmaa, joten kyllä: tämä on todellakin kaiken sillisalaatti. Harmi vain, ettei pelaaminen ole kovinkaan hauskaa.

Peli ei tunnu kovinkaan hiotulta, eikä aina ole selvää, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Ilman tietoa miksi, suoritin usein lisätehtävät ja sain uuden tehtävän, kun taas joskus juoksentelin ympäriinsä pienen ikuisuuden yrittäen keksiä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä eteenpäin päästäkseen. Samaan aikaan loputon määrä pahiksia ilmaantuu satunnaisiin paikkoihin ja vihulaiset ampuvat minua välittömästi ilman, että ehdin edes näkemään näitä pahiksia.

Ohjain värisee melkein jatkuvasti ampuessa. Ja jos haluaa väistää tai liukua pois alta niin on todettava turhautuneena, ettei moinen ole mahdollista. Ohjaus on liian jäykkä. Jos ei näe selkänsä taakse tyhjästä ilmaantunutta pahista, ei myöskään näe niskaan ammuttua laukausta ajoissa. Parannus suoritetaan juomalla muovipullosta (jonka voi palauttaa saadakseen lisää vinyl-valuuttaa - hauska lisäjuttu), joka tehdään pitämällä pohjassa X-nappia. Kuitenkin ammutuksi joutuminen lopettaa tankkausanimaation kesken. Toisin sanoen on mahdollista juoksennella ympäriinsä juomista jatkuvasti yrittäen siinä kuitenkaan onnistumatta. Moinen on erittäin turhauttavaa.

Jos lähtee henki, pelaaja muuttuu aaveeksi, ja henkiin herättämisestä on maksettava. Tämä kuitenkin onnistuu vain tietyn määrän kertoja ennen kuin Game Over -ruutu koittaa. Kavereiden kanssa pelaamista ei valitettavasti ole, vaikkakin se on tulossa. Jos kaveri pystyisi nostamaan pelitoverin ylös, tai antamaan suojatulta tarvittaessa, olisi se tehnyt pelille ihmeitä. Sekään ei auta asiaa, että mukana on runsaasti teknisiä ongelmia, joiden vuoksi on ollut pakko aloittaa kenttä alusta useita kertoja.

Avattaville asioille on myös ikävän paljon erilaisia reunaehtoja. Aivan kuten Lego-peleissäkin, on mahdollista palata jo suoritettuihin kenttiin yrittäen löytää kaiken, ja jotkut muoviset figuurit ovat aivan toivottomia tapauksia saada (pahimpiin kuuluu myös KFC-legenda Colonel Sanders). Jos siis kaiken avaaminen Lego-peleissä oli se oma juttu, pitää myös Funko Fusionista. Minulle moinen tuntui kuitenkin vain tylsältä pelisuunnittelulta. Ja kun se peruspelattavuus ei toimi, muuttuu pelaaminen viihteen sijasta työksi.

On vaikea olla saamatta vaikutelmaa, että Funko Fusion on itse asiassa betavaiheessa eikä valmis peli. Kokonaisuus on turhan löysästi kasassa, eikä kokonaisuus tunnu yhtenäiseltä. Mikään osa-alue ei tunnu erityisen hyvältä, sillä se lopullinen hiominen puuttuu. Ratkaisen pulmia, mutta en ole varma, mitä oikeastaan tein. Käytän lisäesineitä tietämättä, mitä hyötyä siitä on, ja välivideot käynnistyvät ilman tietoa siitä, miksi niin tapahtui. Kuten sitten ymmärrän homman nimen, kuten tietyn määrän eläimiä päiviltä pois päästämisen, on pelaaminen enimmäkseen tylsää.

Funko Fusionin parasta antia ovat ne pelattavat hahmot aina Scott Pilgrimista Marty McFly'hin ja itse Mega Maniin saakka. Suunnittelu on usein onnistunutta, ja mukana on tunnettuja musiikkipätkiä antamassa niitä nopeita tujauksia endorfiinia. Mutta se ei riitä. Lisäaika hiomiselle ja varsinkin kavereiden kanssa pelaamisen mahdollistamalla arvosana olisi ollut korkeampi. Tällä hetkellä on kuitenkaan vaikea suositella tätä kenellekään muulle kuin Funko Popin kovimmalle fanille. Ja hänellekin kysymys on siitä, onko sittenkin parempi käyttää rahansa ostamalla lisää muovisia figuureita omaan kokoelmaan.