Talvi tulla porskuttaa taas tänne pohjoisille mannuille. Sen myötä on mukava käpertyä lämpimän viltin alle ja uppoutua peliin, joka vie ajatukset tulevien kuukausien kylmästä viimasta. Tai sitten voi pelata Frostpunkia, jossa kärvistellään pysyvästi hyytävissä lämpötiloissa. Enkä puhu nyt mistään pienistä pakkasista, vaan sellaisista lämpötiloista, joissa todennäköisesti koiran turkista pomppivat kirputkin jäätyisivät kuoliaaksi kesken hyppyjensä.
Lyhesti kerrattuna pelin taustatarina menee siten, että maailmaan on laskeutunut ikuinen routa. Pakkanen on ottanut luulot pois koko ihmiskunnalta, eikä vanhoista kaupungeista ole jäljellä kuin rauniot. Näin on käynyt myös Lontoolle, josta on lähtenyt vaeltamaan ryhmä eloonjääneitä. Kuinka ollakaan, he löytävät erämaasta vanhan generaattorin, joka tarjoaa pienen toivonkipinän eloonjääneille talven yli selviämisestä. Mutta tätä toivon pientä liekkiä täytyy ruokkia, jottei se sammu kokonaan. Niinpä he päättävät rakentaa itselleen viimeisen kaupungin, jossa he voivat yrittää talven selättämistä. Mutta jonkun täytyy ottaa vastuu asutuksen kehittämisestä. Se vastuu sysätään ohjaimen päässä istuvan harteille.
Frostpunkissa kehitetään siis kaupunkia, mutta mistään tavanomaisesta rakentelusta ei ole kyse. Resurssit ovat harvassa, vähäiset asukkaat voivat todella kuolla nälkään tai kylmyyteen, eikä tulevaisuus tunnu tuovan mukanaan kuin uusia harmeja. Väärien valintojen vaikutuksia on alussa hankala nähdä ja ennustaa, joten etenkin ensimmäiset pelikerrat päättyvät todellisiin katastrofeihin. Pelin ankara luonne tuo mieleen Surviving Marsin, ja vaikka tässä ei ollakaan vieraalla planeetalla, tuntuu jäinen maailma aivan yhtä armottomalta.
Kaupunkia kehitetään rakentamalla sinne peruspalveluita sekä asuinpaikkoja. Aluksi käytössä on vain muutamia vaihtoehtoja. Asunnoiksi on tarjolla pelkkiä telttoja, ja tarvittavia resursseja kerätään maastosta löytyvistä rojuista. Tällä ei pötkitä pitkälle, mutta onneksi insinöörit voi laittaa tutkimaan uusia ja parempia teknologioita. Kun lopussa katsoo lukuisia kaivoksia, automaattisesti työskenteleviä valtavia robotteja ja hyvin eristettyjä taloja, on muutos alun vaatimattomaan alkuun todella valtava. Tämä siis siinä tapauksessa, että onnistuu selviämään pelin ajoittain heittämistä todella ikävistä tapahtumista ja odottamattomista juonenkäänteistä.
Parhaimmatkin suunnitelmat kariutuvat Frostpunkissa helposti. Kansalaisilla kun tuntuu olevan vaikka minkälaisia murheita, joiden vaikutukset kasautuvat helposti katastrofaalisiksi. Täysin satunnaisista tapahtumista ei ole kyse, sillä pelistä löytyy muutama mielenkiintoisesti käsikirjoitettu skenaario. Niihin on rakennettu selvät suuret tarinankaaret, tosin yksittäisten tapahtumien lopputulemat riippuvat sekä pelaajan päätöksistä että tuurista.
Tarinan juonenkäänteet kuvaavat pääasiassa todella traagisia tapahtumia, joihin pelaajan täytyy reagoida. Yksi esimerkki on vaikkapa kylmissä olosuhteissa työskentelemisen vaaroista suurin, eli jonkin ruumiinjäsenen täydellinen paleltuminen. Alussa näin vakavasti sairastuneille ei ole hoitokeinoa, mutta päätöksiä on silti tehtävä. Haluatko säätää lain, jonka myötä kyseinen raaja amputoidaan, vai pidätkö näistä henkilöistä pelkästään huolta? Ensimmäisen vaihtoehdon etu on siinä, etteivät sairaat tuki sairaaloita, mutta heistä noin kolmannes saattaa päätyä raajarikoksi loppuelämäkseen. Toisaalta huolenpidon vaarana on sairaaloiden tukkiutuminen potilaista. Molemmissa tapauksissa on hyvät ja huonot puolensa ja kauaskantoiset seuraukset.
Välillä dramatiikka vedetään tappiin, kun pelaaja pistetään päättämään yksittäisten henkilöiden kohtaloista. Otetaan esimerkiksi taas tuo amputointi. Miten reagoit, kun vastaanotolla riehuu potilas, joka kieltäytyy hoidosta vaikka hänen jalkansa on selvässä kuoliossa? Hoidatko hänet väkisin kuntoon sahaamalla raajan irti, vai kunnioitatko hänen tahtoaan jättämällä jalan hoitamatta, jolloin hän todennäköisesti kuolee sen aiheuttamiin komplikaatioihin? Tällaiset dramaattiset kohtaukset ovat yksi pelin parhaista piirteistä. Kehittäjien This War of Mine -tausta paistaa vahvasti läpi.
Pelissä on myös mahdollista pelata loputonta pelimuotoa, jossa ei ole käsikirjoitettua tarinaa. Tämä on hyvä tapa antaa pelille lisää ikää, mutta suosittelen ehdottomasti aloittamaan eri tarinoista. Ne kun ovat hyvinkin erilaisia tunnelmaltaan, kun taas loputtomassa talvessa ei synny yhtä mieleenpainuvia tarinoita.
Kaikista hienoista tarinankerronnallisista piirteistä huolimatta Frostpunkin pelikerroilla on pitkässä juoksussa tapana ajautua tietyille raiteille. Etenkin pelin alkupuoli noudattaa hyvin samanlaista kaavaa pelikerrasta toiseen. Vaihtelua saa kokeilemalla vaikkapa erilaisia teknologioita ja lakeja.
Pelin ulkoasu ja äänimaailma ovat kauttaaltaan mainioita. Etenkin pakkasen kiristymisen äänitehosteet ja ruudun jäätyminen tuntuvat tiputtavan jopa olohuoneen lämpötilan miinukselle. Maailma herää eloon lukuisten pienten yksityiskohtien avulla. Halutessaan voi seurata vaikka yksittäisen tallaajan päivittäisiä rutiineja. Taiteelliset ideat ja toteutus kauttaaltaan ovat ehdottomasti hatunnoston arvoinen suoritus.
Kokonaisuutena Frostpunk on mielenkiintoinen strategiapeli. Selviytyminen ankarassa ympäristössä vetoaa varmasti heihin, jotka viihtyvät vaikkapa Surviving Marsin parissa. Ihan kaikille tätä ei voi varauksetta suositella, sillä sen verran rajuja tarinoita pelissä nähdään. Jos esimerkiksi This War of Minen traagiset kohtalot olivat liikaa, kannattaa pysyä kaukana tästäkin. Toisaalta mikäli juuri ne tragediat vetoavat, ja satut pitämään strategiapeleistä, kannattaa ehdottomasti tutustua Frostpunkin hyytävän hienoon maailmaan.