Forspoken on kovin taikainen, mutta muilla osa-alueilla ei olla yhtä vahvoilla

Luminous Productionsin peli Forspoken koki lykkäyksen, ja sitten vielä toisenkin. Jos kaikki menee niin kuin pitää, on julkaisuun vielä kuukausi aikaa PC:llä ja Playstation 5:llä. Gamereactor pääsi kokeilemaan peräti viittä ensimmäistä kappaletta eli Chapteria alusta aloittaen. Näin siis aika hyvin, miten tarina alkaa, miten tappelut hoidetaan, miten Athiaa samoillaan ja tutkitaan, ja kuinka sivutehtäviä eli Detour-toimeksiantoja suoritetaan.

Tarina ja sen kertominen tuntuu olevan vähän sinne päin. Toisaalta fantasiatarinassa on riittävästi käänteitä pitääkseen pelaajan mielen virkeänä. Toisaalta tarina kerrotaan runsailla välivideoilla ja sellaisilla hetkillä, joita ei voi halutessaan ohittaa. Kaikki pakollinen katsottava ei lisäksi tunnu edes tarpeelliselta tarinan kannalta. Välivideot eivät läheskään aina ole dialogia päähenkilö Freyn ja kohtaamiensa henkilöhahmojen välillä, vaan ainoastaan siirtymää paikasta toiseen. Esimerkiksi on pakko odottaa pahiksen liikkumista tylsien hiiviskelyjaksojen aikana sen sijaan, että tehtävän voisi tehdä itse haluamallaan tavalla. Onneksi ainakaan testaamani perusteella hiiviskely ei ole kovinkaan suuressa osassa.

Tarina on selvästi tärkeä, mutta se vetovoimaisin osa-alue on erilaisiin taikoihin luottava pelattavuus. Tämä taas tarkoittaa loitsintaa taisteluissa yhdessä sujuvan parkourliikkumisen kera. Pääasiassa pelaaminen onkin hauskaa, ja pelaajalle annetaan riittävästi erilaisia vaihtoehtoja. Ja aina olo on erittäin viileä ja mahtava. Athian maailmassa loikkiminen ja loitsiminen avoimessa maailmassa yli sadan erilaisen loitsun voimin on mielenkiintoinen ajatus, ja se tuo mieleen jonkinlaisen atleettisen Doctor Strangen. Olettaen siis, että pelaa Playstation 5:n Performance Modella vauhdilla 60 fps. Kahdella muulla pelitilalla suoriutuminen alkaa nikotella.

Loitsiessa on helppoa vaihtaa erilaisten loitsujen kesken, sillä mukana on kaksi erilaista pyörövalikkoa. Toisessa on tukitehtävissä loistavat loitsut, ja toisessa hyökkäyksiä painottavat. Sarjatulta ampuvat ovat teholtaan heikompia, kun taas hitaampi tekee enemmän vahinkoa. Pelimekaniikka on hyvin tehty ja sitä on helppo käyttää. Sama pätee myös hahmonkehitykseen.

Luminous Productions on selvästi panostanut hahmonkehitykseen ja nikkarointiin siten, että niiden käyttäminen olisi helppoa ja yksinkertaista. Ja tämä koskee niin varusteiden muokkaamista kuin loitsujen parantamista. Taikojen parantamiseen tarvittavia pisteitä ansaitaan päihittämällä pahiksia ja uittamalla itseään manaa palauttavissa lätäköissä pitkin poikin maailmaa. Lisäksi erilaisia haasteita suorittamalla on mahdollista vahvistaa niitä loitsuja. Varusteiden parantaminen taas tapahtuu poimimalla kyytiin pahisten pudottamaa kamaa, ja sitten nikkaroimalla uuteen uskoon höyläpenkissä. Toki on mahdollista löytää varusteita valmiina maastosta. Järjestelmä on hyvinkin helppo ja nopea oppia.

Tappeluita monipuolistetaan myös monipuolisella pahiskatraalla. Kummallisista elikoista zombimaisiin ihmisiin saakka on tarjolla vastusta, ja mieleen tulee fantasiaromaani. Pomovastuksia riittää tuhottomasti, ja näiden kaataminen edellyttää jo hieman vaivannäköä. Toisin sanoen Fospoken todellakin tarjoaa mahdollisuuksia hioa opittuja taitoja.

Athian maailma vaikuttaa avoimelta ja erittäin kookkaalta. Pikamatkustus on mahdollista, mutta pelialueen päästä päähän liikkumiseen saa kyllä kulumaan hetken verran aikaa. En testannut tätä ennakon puitteissa, mutta matka pääkaupungista pelin yhdelle ensimmäisistä pomovastuksista (Tanta Silas) kesti 15 minuuttia. Jos siis ei pysähdy matkalla tekemään sivutehtäviä. Harmillisesti iso osa Athian maisemasta tuntuu tyhjältä, olkoonkin, että maaston muodot ja maamerkit ovat kiinnostavan näköisiä. Maastossa voi tulla vastaan tukikohtia putsattavaksi, aikarajallisia tehtäviä suoritettavaksi, hylättyjä kyliä, torneja kiivettäväksi ja labyrintteja tutkailtavaksi. Avoin maailma ei ehkä ole se kaikkein paras, mutta liikkuminen ja taistelut pitävät mielen virkeänä. Tai ainakin pitivät sen ajan, kun ennakkoa varten pelaamaan pääsin.

Testaamani versio ei ollut lopullinen, mutta toisaalta pelin julkaisu on jo hyvin lähellä. Siksi uskallan sanoa, ettei Forspoken kovinkaan usein ole ulkoisesti erityisen vakuuttava peli. Pelin maailmassa on kyllä paljon kaikenlaista nähtävää, mutta kun tarkemmin katsoo, voisi grafiikka yksityiskohtineen olla parempaakin.

Kaiken kaikkiaan Forspoken vaikuttaa olevan riittävän erilainen ja mielenkiintoinen, joten viihdettä pitäisi irrota. Liikkuminen ja taistelumekaniikka on erittäin viihdyttävä, ja tämän osa-alueen syvyys auttaa paikkaamaan muiden osa-alueiden puutteita. Asettaako Forspoken uuden riman toimintapelien lajityypille? Todennäköisesti ei.