Flatout Ultimate Carnage on puhdasta kaahailuviihdettä. Autot on suunniteltu pelkästään nokkakolareita silmällä pitäen ja ohjattavuus on realistista vain siihen pisteeseen asti kuin se on hauskaa. Jarrupolkimen paikan voi suosiolla unohtaa, riittää kun osaa päästää hetkeksi kaasusta irti tiukan paikan tullen. Tämä on piristävää krominkuultavien autopelien joukossa, joissa jopa vauriomallinnus on joskus harvinaista herkkua.
Pelin alussa pelaaja luo itselleen hahmon, joka aloittaa perinteisesti pohjamudista ja etenee kohti derbyn huippua. Jokainen kisa ansaitsee pelaajalle lisää rahaa, jotka voi käyttää joko uusiin autoihin tai jo hankittujen virittämiseen. Pellin räminällä siivitetyn matkan aikana liigan kärkeen huimapäisimmänkin kuskin tuhovimman luulisi tyydyttyvän.
Kuningasidea koko Flatout-sarjassa on aina ollut toisten kilpailijoiden kanssa kolaroiminen. Flatout Ultimate Carnage kirkastaa ajatuksen terävimmilleen. Miltei kaikki ympäristöt ovat tuhoutuvia, ja kanssakilpailijat on mahdollista tiputtaa tyystin pois pelistä muutamalla onnistuneella kolautuksella. Epäurheilijamaista käytöstä rohkaistaan palkinnoilla, joiden turvin tuhoisin kuski saa miltei yhtä paljon rahaa kuin kisan voittaja. Nopein kierrosaika on vain satasen arvoinen, kun eniten kanssakilpailijoita telonut kostuu kisasta tonnin, sijoituksestaan huolimatta.
Tuhoutuva ympäristö mahdollistaa myös pienen taktikoinnin kilpailijoiden kanssa, sillä irtonaiset pellin ja puun palaset häiritsevät kanssakilpailijoita yhtä paljon kuin pelaajaa. Siksi on todellinen sääli, että kisan kulkua säätelevä tekoäly on suoraan helvetistä. Tekoäly seurailee selvästi pelaajan toimia: kilpailijoilta on mahdoton päästä täysin karkuun, sillä ajotaidoista huolimatta ne roikkuvat jatkuvasti pelaajan takapuskurissa kiinni. Toisaalta ensimmäinen sija karkaa käsistä jo yhden ajovirheen jälkeen. Flatout Ultimate Carnage onkin yllättävän vaikea peli, ottaen huomioon ettei sitä ole tarkoitettu vakavaksi kilpa-ajopeliksi. Tämä on sinänsä ristiriitaista, sillä pelissä on alunperinkin kyse enemmän kunnon rallimeiningistä kuin kurttuotsaisesta kilpailusta. Nyt kipakka vaikeusaste rampauttaa osaksi peli-iloa, sillä listasijoitukset ovat etenemisen kannalta käytännön pakko. Pelin kehittäjät myös lupailivat jokaiselle kanssakilpailijalle omaa luonnettaan, mutta käytännössä sitä ei huomaa muualla kuin latausruutujen kuskiesittelyissä.
Koska törmäilystä on kyse, olisi fysiikkamallin hyvä olla täysin kohdallaan. Flatout Ultimage Carnagella on kuitenkin varsin valikoiva tapa huomioida ympäristöä. Toisaalta pelaaja saattaa kruisailla rauhallisin mielin läpi räjähtävästä bensa-asemasta, toisaalta vauhti saattaa tyssätä pienimpäänkin tielle osuvaan kivenlohkareeseen. Yllätykset eivät ole yleisiä, mutta sitäkin ärsyttävämpiä kohdalle sattuessaan. Etenkin viimeisen kierroksen maalisuoralla. Joskus auto yksinkertaisesti jää jumiin eikä suostu liikkumaan mihinkään suuntaan.
Flatoutin toinen ja vähintään yhtä laaja puolisko koostuu erilaisista stunt-kaahauksista, jotka vaihtelevat palavien renkaiden läpi pujottelemisesta keilaukseen ja mäkihyppyyn. Nämä on suunniteltu kisattavaksi kaverin kanssa samalla koneella. Jos molemmat omaavat samanlaisen kieroutuman pistää asioita päreiksi, ovat ne verratonta hupia. Peliä pystyy myös pelaamaan verkon yli Microsoftin Live-palvelussa jopa 12 pelaajan kesken, mutta arvosteluversion pelaamiseen aikaan eivät palvelimet olleet vielä pystyssä.
Jos ajoittaiset ongelmat ja kauneusvirheet on valmis unohtamaan, tarjoaa Flatout Ultimate Carnage aidosti hauskaa ja helposti lähestyttävää kaahailua. Etenkin jokaiselle tuhovimmansa tyydytystä ajoradalta hakevalle peli on mainio ja ehdottomasti suosittelemisen arvoinen.