Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia

Fire Emblem -sarja saapui länteen varsin myöhässä, kun ensimmäinen lokalisoitu peli oli vuoden 2003 Game Boy Advancelle julkaistu Fire Emblem (japanissa Fire Emblem: The Sword of Flame). Fire Emblemistä tuli kuitenkin yksi Nintendo rakastetuimmista pelisarjoista, ja sarjan fanit ovatkin odottaneet ysäriversioita länteen. Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia on uusioversio pelisarjan toisesta osasta, Fire Emblem Gaidenista.

Pelin päähahmoina ovat lapsuudenystävät Alm ja Celica, jotka erotetaan toisistaan, kun heidän kotikyläänsä hyökätään. Pelin tarinassa kaksi jumalaa, Duma ja Mila, käyvät kiihkeää kamppailua. Duma tunnetaan sodan jumalana, kun taas hänen siskonsa Mila on maanläheinen rauhan ja sadon jumala. Milan äkillinen katoaminen ja Duman joukkojen hyökkäys pakottaa Almin ja Celican lähtemään liikkeelle kotikylistään. Alussa pelaaja ohjaa Almin sotajoukkoa, mutta myöhemmissä jaksoissa ohjataan myös Celicaa ja hänen omaa ystäväpiiriään.

Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentiassa taistelut tapahtuvat tyypilliseen Fire Emblem -malliin. Taistelukenttä on ylhäältäpäin kuvattu kaksiulotteinen kartta, jossa on suojaa tarjoavia maastoelementtejä (kuten metsää tai rakennuksia). Taistelu on vuoropohjaista hahmojen liikuttamista: lähitaistelujoukot siirretään vihollisten viereen, kun taas esimerkiksi jousimiehet ja loitsijat voivat ampua kauempaa. Jokaisen taistelun lopputuloksen pystyy näkemään ennalta, joten komennon pystyy peruuttamaan ennen hyväksymistä. Taistelu päättyy, kun kentällä ei ole enää vihollisia tai oma päähahmo kuolee.

Taisteluiden välillä pelaaja voi käydä kylissä keskustelemassa asukkaiden tai omien taistelutovereiden kanssa. Kylän asukkaat voivat antaa pieniä sivutehtäviä, joista he palkitsevat kukin omalla tavallaan. Joissain paikoissa on myös takomo, jossa ansaituilla hopea- ja kultamarkoilla voi päivittää joukkojen aseita. Lisäksi pelissä on luolastoja, joissa voi taistella vihollisten kanssa tai etsiä esineitä. Lisäksi useimmissa luolastoissa on Milan alttari, jossa tarpeeksi kokemusta keränneitä hahmoja voi päivittää uusiin ja parempiin hahmoluokkiin.

Uusintaversio pysyttelee varsin uskollisena alkuperäiselle teokselle: kaikki tutut hahmot ovat mukana, taistelut ovat lähestulkoon aivan samoja, ja taistelumusiikitkin ovat tuttuja tunnareita orkesterisoittimilla. Peli on sivutehtäviä lukuun ottamatta täysin ääninäytelty. Harmillisesti kylissä tapahtuvat keskustelut ovat yksipuolisia, sillä päähahmo ei sano mitään. Lisäksi mukana on täysin uusia elementtejä, kuten Almin ja Celican menneisyydestä kertova prologi, uusi Almiin rakastunut liittolainen Faye, hahmojen väliset tukikeskustelut, hahmot taisteluiden jälkeen henkiin herättävä Casual Mode ja suurimpana muutoksena Mila's Turnwheel. Sen avulla taisteluissa voi siirtyä ajassa taaksepäin korjaamaan mahdolliset virheensä.

Kokonaisuutena peli on erittäin positiivinen kokemus. Uusioversio ei yritä väkisin tuoda liikaa modernien Fire Emblemien ominaisuuksia mukaan, kuten aseiden kivi-paperi-sakset-asetelmaa, vaan pysyy tiukasti alkuperäisissä mekaniikoissaan. Samalla Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia pysyy jaloillaan ihan omana pelinään, eikä ole pelkästään nostalgianhimoisille suunnattu versiointi ysäriklassikosta. Täysin animoidut välikohtaukset saavat pelin tuntumaan todella tunnelmalliselta. Ääninäyttelyssä olisi saanut panostaa enemmän määrään, sillä jokainen taisteludialogi tuntuu toistuvan liiankin usein. Se alkaa ärsyttää varsinkin silloin, jos ei pidä animelle tyypillisestä korkeasta kimityksestä tai ylilyödystä reippaudesta. Peli myös tuntuu liian helpolta vaikeimmalla vaikeustasolla, eikä Mila's Turnwheel helpota asiaa. Samalla Milan pyörä tuntuu osittain turhalta: peli käyttää aina samaa satunnaissyöttöä. Näin ollen jos palaa vihollisen vuoroon toivoakseen mahdollista ohilyöntiä, on lopputulos aina sama. Tämä on ärsyttävää varsinkin vihollisen aloittaessa taistelun tappamalla liittolaisen, eikä sitä pysty estämään edes moiseen tarkoitetulla mekaniikalla.

Lisäksi Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentiasta huomaa selvästi ysäreiden ja uusiojulkaisun eron. Aikaisemmin mainittu Faye ei esiinny tarinassa lainkaan, ja kaikki hänen dialoginsa ovat hyvin yksipuolisia ja kliseisiä. "Alm, haluan tappaa sinulle vihollisia". "Alm, kun kosketit kättäni, punastuin täysin". Nostalgialle omistautumisessa on huonotkin puolensa, sillä Gaiden ei todellakaan ollut täydellinen peli. Monet taistelukartat ovat hyvin yksipuolisia, ja esimerkiksi Celican ensimmäisessä tarinavaiheessa vastassa on pääasiassa pieniä merirosvolaivoja: niissä taistelut päätyvät usein kapeille lankuille. Lisäksi hahmoilla on outo ristiriita kuoleman kanssa: osa hahmoista päästää viimeisinä sanoinaan synkkiä "nyt kaikki pimenee" -monologeja, kun taas toiset sanovat "auts, tuo sattui, mä lähden menemään".

Mikään ei kuitenkaan pilaa kokemusta liiaksi, joten Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia jättää erittäin positiivisen mielikuvan itsestään. Yhteen läpipeluuseen uppoaa helposti kymmeniä tunteja, jonka jälkeen tekisikin jo mieli aloittaa uudestaan eri hahmoluokilla ja esineillä. Vaikka peli ei sisälläkään moderneista Fire Emblemeistä tuttuja mahdollisuuksia oman hahmon tekemiseen tai Awakeningin hahmoparituksia, tarinaan pystyy silti syventymään oikein mielellään.