Final Fantasy XVI, tulossa taas yksi merkkipaalu pitkäikäiseen pelisarjaan

Final Fantasy on ilahduttanut pelaajia jo 36 vuotta. Sen seuraavan pelin ohjaajana toimii Naoki Yoshida kera The Last Remnantin ohjaajan Hiroki Takain. Gamereactor pääse testaamaan peliä Final Fantasy XVI ennakkoon Lontoossa.

Final Fantasy XVI:n tarina käsittelee politiikkaa ja sotaa Valis'thean fantasiamaailmassa. Kaikkiaan viisi eri kansaa on sodan partaalla kaksoismantereella Ashe & Storm. Kaikkien kansojen käyttöresurssina on sellainen kuin mothercrystal, joka liittyy niin varallisuuteen, valtaan kuin selviytymiseenkin. Kristallien voima on alkanut vähetä. Jokaisella kansalla on voimakkaita Eikon-olioita, jotka asustavat valikoitujen yksilöiden sisällä. Kyse on vähän kuin ydinaseista, ja tuloksena on kylmän sodan kaltainen pattiasetelma. Pääosassa on Grand Duchy of Rosarian Clive Rosfield. Hän suojelee veljeään Joshuaa, joka on Rosarian eikon Phoenix. Alun tragedian jälkeen pelaaja alkaa ohjastamaan myöhäistä teini-ikäänsä viettävää Clivea aina kolmekymppiseksi saakka. Ja aiheena on kosto.

Final Fantasy XVI:n maailma tuntuukin yhtä aikaa sekä tuoreelta että hyvältä jatkolta isossa Final Fantasyn jatkumossa.

Taistelu on muuttunut kokonaan sitten edellisten numeroitujen Final Fantasy -pelien. Vuoropohjaiset taistelut ovat enää muisto vain. Tuloksena yhdistyvät samaan pakettiin niin Final Fantasy kuin Devil May Cry. Jokainen Cliven kyky on sidottu eikoneihin Phoenix, Garuda ja Titan, joka sitten on kytkyssä johonkin taikaan. Titan-kyvyt ovat tehokkaiksi ladattuja hyökkäyksiä, kun taas Phoenixilla Clive teleporttaa tulen avulla pitkin pelialuetta. Garuda taas lataa useita iskuja nopeassa tahdissa, ja käyttääpä vielä tarttumakoukkuakin.

Taistelun aikana painetaan L2-nappia vaihdellen näin eikonien kesken, ja tavallisilla miekkahyökkäyksillä ketjutetaan iskuja peräkkäin. Kolmiolla Clive voi taikoa loputtomasti ilman MP-mittarin kulumista. Väistäminen on keskeinen taito sekin. Onnistuneen ketjutetun hyökkäyssarjan jälkeen pahiksen puolustus pettää, jolloin pääsee takomaan entistäkin tehokkaampia iskuja lisää.

Aluksi taistelumekaniikka on haastava, mutta kun homman nimen ymmärtää, pystyy kokeilemaan erilaisia keinoja lähestyä tilannetta. Ja silloin pelaaminen on hauskaa.

Taistelumekaniikkaa pääsi kunnolla testaamaan pomotaistoissa. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui linnan tornissa kristallivuoren kupeessa. Taistossa oli useita eri vaiheita, ja toki jokainen vaihe oli aina edellistä vaikeampi. Oikea-aikaiset nappien painelua vaativat quick time event -hetket jaksottivat tappelua. Se toinen taisto oli mittakaavaltaan vieläkin suurempi. Jättiläinen oli useamman kerroksen korkuinen vuoren laella. Monivaiheinen taisto on näyttävä katsella, mutta nojasi turhan paljon niihin oikea-aikaisiin nappien paineluihin.

Tekijöiden mukaan yksikään pomokohtaaminen ei tule olemaan samanlainen. Joskus luvassa saattaa olla kolmannen persoonan pyssyttelyä, niin sanottu endless runner ja niin edelleen.

Final Fantasy XVI on erittäin kaunis peli. Nähdyt trailerit eivät tee loistolle oikeutta. Tuulen heiluttaessa lehtiä auringonpaisteessa on näky mahtava. Harmillisesti pelattava demo sijoittui suurimmaksi osaksi linnan sisäosiin, jossa ympäristö on lähinnä harmaa. Kappelissa on mukana runsaasti kristillistä symboliikkaa. Ennen testausta näytettiin kyllä muitakin pelin alueita, mutta harmillisesti niitä ei päässyt testaamaan itse.

On selvää, että Final Fantasy XVI tulee olemaan taas yksi merkkipaalu pitkäikäiselle pelisarjalle. Paljon on uutta, mutta silti tunnelma on tuttu.