Ferrari Challenge Trofeo Pirelli

Ladatessani Ferrari Challengea konsoliin en ollut varma, olenko oikea mies arvioimaan tätä peliä. Kyseessä on fanaatikoille suunnattu autopeli, jonka kisat kestävät pitkään ja joka ei anna anteeksi pienintäkään ajovirhettä. Itse taas olen suurten linjojen mies. Kaikki turhanpäiväinen räpeltäminen ottaa palloon, peleissä menen mieluummin seinien läpi kuin kierrän ne. Hieman kavahtaen alun massiivista kuoromusiikkia valitsin kärsimättömään tyyliini kisaviikonlopun sivuuttaen harjoituspelimuodot. Peli olisi antanut minun virittää autoa, mutta annoin sen olla. Kisa alkoi täysin ilman varoituksia. Auto kiiti radalla sadanneljänkympin vauhtia. Kun hallinta luovutettiin pelaajalle, ensimmäinen määränpääni oli selvä; kaahasin suoraan päin seinää.

Ensimmäinen kisaviikonloppu meni penkin alle. Ajolinjat eivät pitäneet, jarrut tuntuivat tehottomilta eikä mitään saanut rikki. Toki vauriomallinnus oli olemassa, se ei vain vaikuttanut konkreettisesti ajettavuuteen. Olin jo päättänyt hiljaa mielessäni tämän olevan niitä pelejä, joita ymmärsivät vain ammattikoulun autopuolen käyneet kehonrakentajat. Sijoituin viimeiseksi. Jatkoin synkissä tunnelmissa seuraavalle radalle. Esittely ei lohduttanut, luvassa oli tiukkoja neulansilmiä ja s-mutkia. Paalupaikkakin jäi saamatta. Aloitin ajon haparoiden, mutta jotain eriskummallista tapahtui upotessani syvemmälle moottoriurheiluun.

Neljännellätoista kierroksella huomasin ajolinjojen pitävän. Osasin ennakoida mutkat, tiesin kuinka jarrut käyttäytyivät, aavistin koska antaa vastapalloa Ferrarilleni. Samassa olin yhtä autoni kanssa. Jankkaava tekno sai minut transsiin. Heräsin vasta kun olin saavuttanut ensimmäisen sijan. Ehkä tästä vielä noustaisiin, tuumin jatkaessani seuraavalle kisaviikonlopulle. Mutta ennen sitä ottaisin automaattiset ajolinjat pois päältä.

Ferrarit ovat pikemminkin uskonto kuin automerkki. Ne yhdistetään ylellisyyteen, voimaan ja nopeuteen. Tämä välittyy läpi koko pelin. Ferraria ei saa rikki, ei sitten millään. Kahtasataa seinää päin ajamalla irtoaa korkeintaan puskuri. Jokainen auto on rakkaudella mallinnettu, kenties jopa ympäristöjen kustannuksella, sillä autot loistavat kuin timantit muuten keskinkertaisten grafiikoiden seassa. Koko Ferrarin tuotanto aina F340-sarjalaisesta vanhaan kunnon Testa Rossaan on mukana. Äänipuoli on latteaa. Ferrarit eivät päästä kummoistakaan ärjyntää, ja musiikki meni nopeasti vaihtoon. Tehosteet ja taustamusiikit ajavat kuitenkin asiansa, eikä mitään suurempia virheitä osunut korviini.

Kynnys pelaamiseen ei ole pienin mahdollinen. Kisat voivat kestää 15-20 minuuttia. Vaikka Arcade-tilassa onkin mahdollista ajaa noin neljän minuutin mittaisia kisoja, ei niiden välillä ole mahdollista tallentaa. Tämä venyttää Arcade-kaahailun pahimmillaan pidemmäksi kuin oikeat kisat. Ajaminen itsessään on sen sijaan miellyttävää. Autojen kontrolleihin on puuttunut itse Ayrton Sennan veljenpoika Bruno Senna. Autot ohjautuvat jossakin Forza Motorsportin ja Racedriver Gridin välimaastossa, ollen toisaalta realistisia, mutta tekemättä silti kompromissia vauhdin tunteesta, joka on tietenkin oleellinen osa Ferrareita.

Kömpelön kuskin avuksi syöksyvät myös ajoavut, joita voi kytkeä päälle oman osaamisensa mukaan. Ferrari Challengessa on paras ajolinjan suunnittelija minkä olen nähnyt. Mallilinjojen avulla on käsittämättömän helppo pysyä radalla ja suunnistaa juuri oikeassa kulmassa tiukkaankin mutkaan. Se ei silti auta täysin armotonta tekoälyä vastaan. Ensimmäiset kisat ovat kohtalaisen helppoja, mutta kisojen edetessä tekoäly näyttää pelaajalle kaapin paikan. Uskallan väittää, ettei ilman rattia ja polkimia ole paljoa asiaa viimeisille radoille. Jokainen mutka on vedettävä tarkasti eikä vain sinnepäin. Kun vielä vaikeustasoa lisätään ottamalla automaattiset avut pois päältä, muuttuu Ferrari Challenge hermoja repivän vaikeaksi.

Vaikka Ferrari on aina Ferrari, pelin ongelma on silti lievä persoonattomuus. Kisat toimivat, ohjaus on kohdallaan ja grafiikat ajavat asiansa. Ajopelispesialisteille peli tarjoaa kovan haasteen, aloitteleva kuvaruutukuski pystyy lähestymään peliä helposti avut päällä ja karsimaan niitä pois taitojen karttuessa. Kuitenkaan peli ei tarjoa mitään mullistavaa uutta autopelien valikoimassa. Se on yksinkertaisesti hyvä, vaikkakin kliininen peli, ei muuta. Toisin kuin vaikkapa Flatout Ultimate Carnage, jolla on selkeästi oma kulmansa autoiluun, Ferrari Challenge saattaa upota massasta erottumattomien ajopelien suohon.