Fear the Wolves julkaistiin ikävän keskeneräisenä Early Access -tilassa Steamissa, mutta ajan kanssa peliä on korjattu pelaajien palautteen perusteella. Vostok Gamesin maailmanlopun jälkeinen Battle Royale onkin parantunut merkittävästi verrattuna siihen, missä tilassa peli oli silloin joskus.
Kilpailijoista Fear the Wolvesin erottaa tapahtumapaikka, ja ympäristöllä on paljon merkittävämpi rooli kuin muissa saman lajityypin peleissä. Tšernobylin alue on täynnä vaaroja aina säteilystä myrkyllisiin itiöihin ja peliä muuttaviin sääolosuhteisiin saakka. Toiset pelaajat eivät myöskään ole se ainoa uhka. Sudet samoilevat maastossa, ja joka pelikerralla tulee päästettyä ainakin muutama hengiltä. Yksittäisinä sudet eivät ole paha nakki, mutta laumana ne ovatkin jo henkeä uhkaava vastustaja. Valkeat sudet johtavat ruskeampia susia. Jos siis valkean kohtaa, se kannattaa joko kiertää kaukaa tai pumpata täyteen lyijyä ennen kuin se ehtii ulvoa lisää apua itselleen. Kaadetulta valkoiselta sudelta kannattaa kaivaa sydän rinnasta, koska se pitää muut sudet loitolla.
Säteilevä maasto on väärällään erilaisia aseita, joskin alku on tässä pelissä hieman hankalampaa kuin luulisi. Taloihin sisään pääsemiseksi tarvitsee nimittäin kirveen, ja aseiden ohella saattaa löytää pelaamista helpottavia suojavarusteita. On tehtävä valinta taisteluista selviämistä parantavien panssareiden, ja toisaalta muun ympäristön aiheuttamien vaarojen kanssa pärjäämistä parantavien suojavarusteiden kesken. Varsinainen räiskintä on toimivaa, mutta ei missään nimessä se kokonaisuuden paras anti. Joko yksin tai parina pelatessa on määrä selviytyä helikopterille, joka kuljettaa voittajat turvaan. Aseet ovat muokattavissa, ja vaihtoehtoja on mukavasti tallella.
Battle Royalen mallin mukaan pelialue pienenee jatkuvasti, ja tämä tapahtuu lisääntyvän radioaktiivisuuden vuoksi. Tämä on yksi niistä tekijöistä, joka erottaa Fear the Wolvesin kilpailijoistaan. Jonkin aikaa "väärällä" alueella voi olla, mutta tämäkin vain silloin, kun on löytänyt oikeanlaiset suojavarusteet itselleen. Maaston arvaamattomuus ja ympäristön vaarojen painottaminen tekevät matseista joskus hyvinkin vaihtelevia. Maastossa on myös kätköjä, joista saa suoritettavakseen pieniä sivutehtäviä matkalla kohti voittoa.
Huonojakin puolia on. Vähäinen pelaajamäärä voi tuottaa ongelmia, sillä 10 vastaan pelaaminen ei ole yhtä hauskaa kuin 30 vastaan pelaaminen. Taistelijaparin keskinäinen kommunikaatio on tehty kehnosti, eikä ole kauheasti syytä olla ampumatta omaa kaveria selkään sitten, kun tämä on kerännyt paljon kaikenlaista tavaraa kantoon ottelun kuluessa. Ongelmana on myös edistymisen tunteen puuttuminen. Joidenkin kosmeettisten tavaroiden lisäksi mitään edistymisen tunnetta ei nimittäin ole.
Huolimatta pelin kehitysajasta mukana on edelleen joukko bugeja. Peleistä lentää ulos, aseita ei aina voi poimia ja ovet jäävät joskus pysyvästi kiinni. Kartalla on niin ikään sellaisia alueita, joita ei selvästikään ole vielä työstetty loppuun. Moinen tietenkin tekee pahan loven immersiota tavoittelevaan pelikokemukseen.
On silti sanottava, että Fear the Wolvesin pelaaminen on paljon hauskempaa kuin mitä ehkä alussa olisi voinut kuvitella. Kokonaisuuden hiominen vaatii vielä työtä, mutta peli kuitenkin toimii jo ihan hyvin. Kilpailijoihin verrattuna juuri tekninen suoriutuminen on tällä hetkellä se pahin kompastuskivi Fear the Wolvesilla.