Suomi
Gamereactor
arviot
Fatal Frame: Maiden of the Black Water

Fatal Frame: Maiden of the Black Water

Hyytävää kauhua ja hirmuisia valokuvia

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
Fatal Frame: Maiden of the Black WaterFatal Frame: Maiden of the Black WaterFatal Frame: Maiden of the Black WaterFatal Frame: Maiden of the Black Water

Aiemmin lännessä paremmin nimellä Project Zero tunnettu Fatal Frame -pelisarja sai viidennen osansa seitsemän vuotta sitten Nintendon pahasti epäonnistuneelle Wii U -konsolille. Koska peli jäi aikanaan turhan vähälle huomiolle, Koei Tecmo koettaa pelinsä kanssa nyt uudestaan, pienin ehostuksin varustettuna.

Maiden of the Black Water keskittyy Hikami-nimiselle vuorelle, josta on turistikohteen romahdettua muodostunut suosittu itsemurhapaikka. Syy siihen, miksi ihmiset päätyvät päättämään päivänsä juuri Hikamille, ei tarkalleen tiedetä, mutta kun vuorella alkaa tapahtua sankarikolmikkoa kiinnostavia asioita, myös Hikamin salat alkavat hiljalleen avautua.

Hikami onkin koko pelin ehdoton johtotähti. Vuoren kammottavat tapahtumat eivät ole antaneet rauhaa edesmenneille sieluille, jotka kulkevat edelleen pitkin vuorireittejä kostonhimoisina haamuina. Kostea pimeys on mitä ilmeisemmin laskeutunut pysyvästi vuoren ylle. Sade ja vesialueet toimivat myös pelillisenä elementtinä - mitä märemmissä vaatteissa sankari kulkee, sitä helpompi on haamujen kulkija havaita. Parhaimmillaan tunnelma on todella tiivis ja ihanan ahdistava, mutta samalla myös kaunis.

Tämä on mainos:

Haamujen vangitseminen ja tuhoaminen käy kameran avulla. Mikä tahansa digipokkari ei suinkaan tehtävään riitä, vaan hommaa varten käytössä on aivan erityinen Camera Obscura -niminen kapistus. Ennen vanhaan uskottiin, että erityisesti kuolemanjälkeisiin Post Mortem -kuviin tallentui edesmenneen henkilön sielu ja juuri tämän vuoksi kaapparikamera onnistuu päästämään kummitusparat piinastaan.

Fatal Frame: Maiden of the Black WaterFatal Frame: Maiden of the Black WaterFatal Frame: Maiden of the Black Water

Taistelu ja sitä myöten suuri osa pelistä rakentuu valokuvauksen ympärille. Taisteluissa kameraa voi kääntää eri asentoihin ja mitä enemmän tarkennuspisteitä linssiin tarttuu, sitä enemmän vahinkoa otos kohteelleen tekee. Jos räpsyn nappaa juuri ennen vihollisen hyökkäystä, kamera pamauttaa tulisen Fatal Frame -iskun, joka tekee rutkasti vahinkoa kummitukseen. Taistelun lisäksi kameralla etsitään myös sielumaailmaan kadonneita esineitä, kuten avaimia, kirjoja ja sen sellaista tarpeellista.

Wii U -version erikoisuus oli Camera Obscuran käyttö konsolin erikoislaatuisella ohjaimella. Kameran etsimenä toimi nimittäin ohjaimen ruutu, mikä kieltämättä vahvensi pelin immersiota valokuvaamisesta. Nykykonsoleilla tätä ominaisuutta ei tietenkään ole ja kameraa ohjaillaan tyypilliseen tyyliin television ruudulta. Muutoksessa on hyvät puolensa molempien versioiden eduksi, sillä vaikka pidinkin Wii U -ohjaimen mahdollistamasta erilaisesta pelaamisesta paljon, nykyversiossa meno on hieman sulavampaa, tietenkin immersion kustannuksella.

Tämä on mainos:

Tunnelma on tärkeä palanen, sillä myös alkuperäisen pelin ongelmat ovat ennallaan. Isoin ärsyttäjä on turhan hidastempoinen ja hieman epämääräinen liikkuminen, millä on varmasti haettu lisää tunnelmaa, mutta joka käytännössä tuskastuttaa turhan usein. Taistelua on myös alun jälkeen turhan paljon ja pahimmillaan peli latistuu pelkäksi tassutteluksi ja kameran räpsimiseksi.

Myös pelin 1990-lukulainen rakenne ei välttämättä ole jokaisen mieleen. Peli on jaettu vajaan tunnin mittaisiin episodeihin, joissa Hikamin eri paikkoihin kävellään edes ja takaisin kokemaan kauhistuksen tunteita. Samalla episodien onnistuneesta suorittamisesta keräillään pisteitä, joilla kameraa voi parannella paremmaksi. Mitä paremmin episodista suoriutuu, sitä enemmän pisteitä kertyy plakkariin. Itseäni retrohtava rakenne ei pahemmin haitannut, vaikka kieltämättä mielleyhtymät vuosien takaisiin peleihin ovat selkeitä.

Uusi versio kuitenkin päivittää pelin ulkoasua ja ruudunpäivitystä jonkin verran, mikä on ihan kiva juttu. Erot eivät ole isoja, mutta yhtä kaikki, Hikami on yhä edelleen kaikessa kauheudessaan todella nättiä katsottavaa ja pelin esteettinen suunnittelu on onnistunutta.

Fatal Frame: Maiden of Black Waterin isoin ongelma on siis oikeastaan vain sen tietty vanhakantaisuus. Seikkailun tunnelma on erinomainen ja tarinakin pätevää seurattavaa, joten mikäli pienten ysärihtävien ongelmien ohi pystyy katsomaan, tumman veden neidon salaisuus on pätevää kauhua etenkin, jos alkuperäinen versio jäi aikanaan kokematta.

HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Huikean hyytävä tunnelma, Hikami on puoleensavetävä paikka, taistelu on käännetty nykykonsoleille hyvin
-
Turhan hidastempoinen liikkuminen, taistelua paikoin aivan liikaa, vanhanaikaiset suunnitteluratkaisut
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä