Fast & Furious aloitti modernin vaelluksensa tarinana tyypeistä, jotka hankkivat tuunausrahaa kaappaamalla rekkoja nopeilla autoillaan. Sarjan kahdeksannessa osassa sitten metsästettiinkin jo kyberterroristia ja leikittiin ydinsukellusveneen lisäksi koko maapallon tulevaisuudella. Useimmat totesivat tässä kohtaa, että ei tämä voi enää hullummaksi mennä, mutta sitten tulivat Hobbs & Shaw ja pyysivät pitelemään kaljaansa.
Fast & Furious Presents: Hobbs & Shaw on selkeästi tekijöidensä näköinen elokuva. Dwayne "The Rock" Johnson ja Jason "The Stat" Statham ovat leffan päätähtien lisäksi myös sen tuottajia, ja sekä näyttelijävalinnoissa että juonen- ja dialoginrakennuksessa on seurattu vahvasti tämän tehokaksikon mieltymyksiä.
Tämä lähestymistapa tuottaa usein heikkoja tuloksia. Esimerkiksi Oceans 12 oli varmasti hulvaton kokemus näyttelijöilleen, joilla oli selkeästi kovin hauskaa Euroopassa, mutta hupi ei juurikaan välittynyt katsomoon. H&S on yllättävä täyskäännös tästä, koska vaikka elokuvassa on myötähäpeällisiä piirteitä, on se myös vallattoman viihdyttävä.
Juoni käsittelee jälleen koko maapallon tulevaisuutta, koska kun nupit on kerran käännetty kaakkoon, on niitä erittäin vaikea hivuttaa takaisinpäin. Tällä kertaa pelataan kyberterrorismin sijasta biologisilla viruksilla, mutta muistetaan myös kylmä rauta tuomalla kuvioihin tappajakyborgi. Kyllä, Fast & Furious -universumissa on nyt tappajakyborgeja. Tähän on tultu.
Autopuolella rauta on hieman heikommissa kantimissa. Vaikka leffassa onkin pari takaa-ajokohtausta, ja etenkin loppu nojaa nelipyöräiseen toimintaan, ei H&S harrasta emosarjansa vertaista autopornoa. Autoja on, mutta ne ovat melkeinpä sivuosassa aseisiin ja kreiseihin agenttivermeisiin verrattuna. Lisäksi mukana on könkköjä "futuristisia" ajokkeja, joissa ei ole mitään värinää.
Emosarjasta tuttua hölmöilyä onneksi riittää, koska H&S on erityisen hölmö elokuva, jopa F&F-sarjassa. Rock ja Stat kutsuivat leffaan muun muassa Ryan Reynoldsin ja Kevin Hartin, ja antoivat näille vapaat kädet dialogin suhteen. Lopputuloksena on tietenkin täyttä kultaa, mutta elokuvan sävy muuttuu välillä verrattain radikaalisti, koska koomikot eivät ole edes yrittäneet sovittaa materiaaliaan muuhun käsikirjoitukseen. On kuin nämä olisivat väliaikanäytöksiä, joista sitten palataan varsinaisen leffan pariin.
Mutta juuri tätä Hobbs & Shaw on: hauskuuden voitto terveestä järjestä ja elokuvanteon säännöistä. Kaikki se "eikö olis jännää jos" -materiaali, joka normaalisti päätyy kirjoitushuoneen roskikseen on puskettu tuotantoon, ja lopputuloksena on todella energinen mutta erittäin vähäjärkinen leffa, joka takuulla viihdyttää kohdeyleisöään.
Henkilökohtaisesti jään silti kaipailemaan Fast & Furious -leffoja, joissa maapallon pelastamisen sijaan koitettiin vain elää neljännesmaili kerrallaan.