Farpoint

Pelaajan oma alus koettaa telakoitua avaruusasema The Pilgrimille, joka on havainnut jotain kummallista maailmankaikkeuden äärissä. Pian ollaankin jo kartoittamattomalla planeetalla, ja pelastautumiskapselista poistumisen jälkeen on aika lähteä etsimään kadonneita matkakumppaneita. Käsissä oleva rynnäkkökivääri esittelee samalla uuden Aim controller -ohjaimen.

Farpoint hyödyntää uutta ohjainta erittäin mallikelpoisesti. Se muistuttaa muinaisen PS3:n Sharpshooteria yhdistäen kaikki perinteisen Dualshock 4 -ohjaimen ominaisuudet Playstation Move -kapulan kanssa samaan pakettiin. Muotoilu on hyvin yksinkertainen, mutta pian se unohtuu katseltaessa maailmaa PSVR-lasien läpi. Aim controller muovautuu hienosti monipuoliseksi joukoksi erilaisia aseita. Nappien sijoittelu on onnistunut, ja pelityyppiin tottumattomille ruudulla on muistutukset valikoihin pääsemiseksi, aseen lataamiseksi ja toissijaisen tulituksen suorittamiseksi. Värinätoiminto tekee pelikokemuksen todentuntuisemmaksi ammuttaessa niin rynnäkkökiväärillä, haulikolla kuin kranaattikiväärilläkin.

Farpoint on pelattavissa myös ilman Aim controlleria, ja perinteinen ohjain toimii sekin ihan hyvin. Jotkut tilanteet edellyttävät kuitenkin nopeaa ja tarkkaa tähtäystä, joten Aim controller on ehdottoman suositeltava valinta. Tulevaisuudessa muutkin pelit tukevat "Aimia", joten Farpoint kannattaa poimia kyytiin uuden ohjaimen kera.

VR-peleissä tietynlainen liike saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Farpointissa on useita erilaisia vaihtoehtoja, joista saa valita mieleisensä. Arviota varten käytetty asetus oli "smooth movement", joka toimii käytännössä samalla tavalla kuin perinteinen FPS-ohjaus konsoleilla.

The Pilgrimillä samoillessa voi seurata jokseenkin lineaarista polkua, mutta halutessaan pääsee myös tutkimaan paikkoja ja peruuttamaan omia jälkiään taaksepäin. Näkymät ovat mittakaavaltaan varsin massiivisia, ja VR-kokemuksena se alleviivaa avaruuden massiivisen tyhjyyden eristynyttä tunnelmaa. Peli ei sovellu araknofoobikoille, sillä hämähäkkimäiset pahikset ovat aggressiivisia varjoista hyökkääjiä. Äänitehosteet ovat onnistuneita luoden tunnelmaa nurkkien nuohoamisen aikana, ja energinen musiikki puskee korviin hyökkäyksen sattuessa. Näin biisit antavat pelaajalle tiedon siitä, koska on aika toiminnalle ja koska taas voi rentoutua.

Pelatessa on ehdottoman suositeltavaa pitää usein taukoja. Silkan fiilisten tasaantumisen ohella tauot auttavat pitämään mahdollisen pahoinvoinnin kurissa. Jokaisella alueella vastaan asettuu aiempaa pahempia vihuja, joiden varalle on syytä päivitellä omia aseitaan aina tilaisuuden tullen.

Etsinnässä olleiden kollegoiden kohtalon selvittyä tarina saa uuden suunnan esitellen pelaajalle edistyneen avaruusolioiden lajin. Samalla ne kaatuessaan pudottavat maahan uudenlaisia aseita kokeiltavaksi. Tähtäimien läpi katsellen tuhovälineet toimivat yllättävän hyvin VR-pelissä.

Tarinan pelaaminen koostuu kahdeksasta kappaleesta, ja loppuun pääsee noin viidessä tai kuudessa tunnissa. Lisäkestoa halajavat voivat kokeilla niin sanottua challenge modea, joissa metsästetään tiettyä pistemäärää aikarajan puitteissa. Parhaat suoritteet komeilevat toki tulostaulujen kärjessä.

Farpointia voi myös pelata yhdessä kaverin kanssa. Tällöin valitaan haluttu ase, ja lähdetään challenge moden taistoihin hyvässä seurassa. Meno on nopeaa ja pyörryttävää, joten luvassa saattaa olla runsaasti pahoinvointia. Siitä huolimatta kaverin kanssa pelaaminen on erittäin hauskaa puuhaa, jossa voi harjoittelun avulla kehittyä alati paremmaksi.

Farpointissa on kaikki ne rakennuspalikat, joita kelvollinen ensimmäisen persoonan räiskintä tarvitsee. Tarina on hyvä, grafiikka on onnistunutta, aseissa ja vihollisissa on riittävästi vaihtelua ja kaverinkin kanssa pääsee pelaamaan. Kyseessä on mahdollisesti toistaiseksi paras VR-peli, mutta verrattuna Titanfall 2:hteen ja Call of Duty: Infinite Warfareen Farpoint ei tunnut yhtä hiotulta. Joka tapauksessa Farpoint on hyvä osoitus siitä, mille tasolle VR-peleillä on potentiaalia kehittyä.