Fable Legends

Fable Legendsin ohjaaja David Eckelberry lupaa parasta tarinaa koskaan. Totta kai, onhan kyseessä Lionhead Studios. Vaikka Peter Molyneux ei ole enää kuvioissa, ei studion suurisuinen linja ole päässyt vesittymään. Fable Legends pyrkii huipulle ottamalla parhaita puolia sarjan aiemmista osista ja sekoittamalla ne uusiin verkko-ominaisuuksiin ja uuden sukupolven grafiikkaan. Tämän kaiken mahdollistaa Xbox One, ja totta vieköön, meininki vaikuttaa jo nyt melkoisen komealta.

Perhoset lentävät tuulen mukana hitaasti heiluvan kasvillisuuden yläpuolella. Kaikki on kaunista, kirkasta, kesäistä ja aurinkoista. Lionhead on rakentanut idyllin, mutta tämäkin maailma pitää asukkaineen sisällään pimeyttä ja mysteerejä.

Fable Legends sijoittuu aikaan ennen sarjan ensimmäistä peliä, joten maailma on aiempaa primitiivisempi. Bright Watchin puutaloista on tyylikkyys kaukana, ja ne on selvästi rakennettu vain säältä suojautuminen mielessä. Poissa ovat Fable III:n teollistuminen ja siihen liittynyt tyytymättömyys. Jäljellä ovat kuitenkin tutut tehtävät ja minipelit. Jos nappaa tehdä hommia baarimikkona tai seppänä, se kyllä onnistuu. Myös seikkailullisemmat vaihtoehdot ovat tietysti mahdollisia, ja pääasiallinen juoni pyörii toiveita täyttävän artefaktin ympärillä.

Kun Bright Watchiin tutustuu tarkemmin, sieltä alkaa ilmaantua entistäkin kummallisempia hahmoja. Eckelberry pyytääkin, ettemme ottaisi Fable Legendsiä liian vakavasti. Tästä ei tosin ole vaaraa, onhan Fableen aina kuulunut hieman Monty Python -henkinen brittihuumori. JA tämähän sopii, etenkin kolmen hyvän kaverin kera.

Fable Legendsin ytimessä on nimittäin moninpeli. Pelaaja on aina kvartetin jäsen, pelasipa peliä yksin tai ystävien kanssa. Eckelberryn mukaan ryhmätasapaino löytyy aina, eikä studiolla ole nähty yhtään tapausta, jossa joku olisi liian vahva tai heikko ollakseen mukana. Jos tasapaino säilyy myös lopullisessa pelissä, voi Fable Legends olla jotain ainutlaatuista genressään.

Sankarit tuovat taisteluihin omat erilaiset kykynsä, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että näiden täytyy nojata toiminnan tiimellyksessä toisiinsa. Hahmoluokat jokainen Fablen ystävä osaa varmasti luetella jo unissaankin: ritari, varas, jousiampuja sekä noita. Tämä perinteinen yhdistelmä on kuitenkin sangen mielenkiintoinen tosiaikaisissa taisteluissa jos jonkinlaisia hirviöitä vastaan.

Lionhead ei kuitenkaan tyydy tähän. Herkullisimpana yksityiskohtana viides pelaaja voi ottaa pelissä antagonistin roolin ja aiheuttaa kavereilleen vaikeuksia. Pahiksen roolia pelataan eräänlaisen strategiapelin kautta, jossa pelaaja voi lisätä kentälle kauheuksia toisten päänmenoksi juuri pahimpina tai parhaimpina aikoina.

Kinect-tuki on saatavilla niille, jotka haluavat käyttää yksinkertaisia äänikomentoja. Eckelberry kuitenkin vakuuttaa, ettei pelissä ole sen kummempia Kinect-ominaisuuksia, ja hän haluaa selvästi tehdä pesäeron Fable: The Journeyhin. Viittomiin perustuva ohjaus loistaa siis poissaolollaan, mikä nostaa Fable Legendsin haluttavuutta selvästi.