EyePet

EyePet on augmentoidun, eli lisätyn todellisuuden pelituote. Kansankielisesti EyePet on yllättävän onnistunut ja laadukas virtuaalilemmikki Playstation 3:lle, joka hyödyntää Playstation Eye -kameraa. PS Eye kuvaa huonetta ja näyttää sen telkkariruudulla, mutta sijoittaa söpön nelijalkaisen apinan vipeltämään kalusteiden ja asukkien seassa.

Olohuoneesta syntyy pienen siivoustuokion ja valaistuksen tarkistamisen jälkeen lemmikin kanssa puuhasteluun soveltuva pelinäkymä. Virtuaalilemmikki ponnahtaa esille lattiaan ilmestyvästä portaalista ja alkaa reagoida ympäristöön ja ennen kaikkea pelaajan eleisiin ja tekemisiin. Vuorovaikutus lemmikin kanssa tapahtuu käsiä huitomalla, taputtamalla, laulamalla, piirtämällä sekä käyttämällä pelin mukana tulevaa taikakorttia.

Pikkuapina jahtaa todentuntuisesti pelaajan kättä ja ilmeilee elävästi. Sen reaktiot saavat helposti hymyilemään ja sen istuessa hiljaa paikallaan, voi pelaaja jopa rapsutella apinanpoikansa uneen. Kaikki toiminta tapahtuu suhteellisen kauniisti pelaajan olohuoneen lattialla. Lemmikin virtuaalinen läsnäolo on käsinkosketeltavaa.

Realismi ei onneksi kata kaikkea lemmikkieläimen omistamiseen liittyvää arkea. Munasta kuoriutuvat EyePet-lemmikit eivät koskaan kuole ja pysyvät ikuisesti pentuina. Virtuaalilemmikki on myöskin äärimmäisen sisäsiisti. Nintendogsissa esiintyvää jätösten keräilyä ei pelissä pääse toimittamaan. Kärpäset alkavat kuitenkin pörräämään söpön apinan ympärillä yllättävänkin nopeasti, ellei sen puhtaudesta huolehdita.

Lemmikin hoitaminen eri tavoin on osa peliä. Röntgenin kaltaisella laitteella voi tarkastella otuksen tilaa, jonka perusteella sitä sitten ruokitaan, pestään, rapsutellaan tai sen kanssa leikitään. Lemmikkiään voi myöskin stailata. Olohuoneen apinaotuksen ulkonäköä voi muokata trimmaamalla ja värjäämällä turkkia erilaisiin tyyleihin tai pukemalla otukselle jos jonkinmoista asustetta. Lisää valikoimaa voi hankkia EyePet-kaupasta.

Hoitorutiinit eivät ole kuitenkaan pelin keskeisin toiminto. Lemmikin kanssa voi suorittaa erilaisia haasteita, jotka tekevät muutoin ohueksi jäävästä attraktiopelistä monipuolisemman pelikokemuksen. Haasteiden kautta myös erilaiset mahdollisuudet virtuaalileikeille tulevat pelaajalle tutuksi. Lemmikki osaa esimerkiksi matkia melodioita, piirtää mallista, toimia keilapallona, hyppiä trampolinilla, avustaa puutarhanhoidossa ja pelata korttipeliä.

Kiinnostavin näistä lienee erilaisten leikkivälineiden piirtäminen. Pelaaja piirtää ensiksi lelun osat valkoiselle paperille, näyttää paperia kameralle ja lemmikki kopioi kuvan omaan lehtiöönsä. Lemmikin käytössä on taikakynä, joka saa piirustuksen kappaleet irtoamaan paperista ja muuntumaan kolmiulotteiseksi esineeksi. Leikkeihin voi tehdä haluamansa kaltaisen lentokoneen, auton, robotin, nuken tai vaikkapa ilmapalloja. Joissakin haasteissa käytetään näitä piirrettyjä palloja ja muita välineitä. Itse tehdyllä lentokoneella pelaaja pyrkii lentämään sateenkaarien läpi tai vaikkapa noutamaan tähdenlentoja taivaalta. Lemmikki istuu kulkuvälineen kyydissä ja pelaaja ohjaa sitä peliohjaimella. Muita taikaleluja ovat trampoliini, keilailuvälineet, saippuakuplakone, tennisvälineet, juoksumatto, pelikortit (Snap! -kortit) ja lauluvälineet. Pelistä löytyy myös puutarhanhoitosarja ja kalastusvälineitä.

EyePet on selkeästi suunnattu lapsille, mikä on tietyllä tavalla kiinnostava lähtökohta näinkin selkeän attraktio-pelin suunnittelussa. Peli väistämättä näyttää myös laajemmalle peliyleisölle sen, mitä kaikkea oikeastaan Playstation 3:n kamerapelit voisivat olla, luoden näin odotusarvoa tuleville tuotteille. London Studios on myös selkeästi oivaltanut, että alati keski-ikäänsä kasvattava peliharrastajien joukko hankkii rivakammin pelilelut koteihinsa perheen lasten nojalla.

Vaikkakin EyePet on teknologisesti varsin vakuuttava luodessaan olohuoneen ja virtuaalitodellisuuden välille uskottavan kokonaisuuden, ei liitto ole täysin saumaton. Aika ajoin pelin haaste tuntuu syntyvän siitä, että pelaaja joutuu pelaamaan kameraa vastaan. Joululomien pimeissä illoissa esimerkiksi oikeanlaisen valaistuksen järjestäminen tulee olemaan kriittinen osa miellyttävää pelikokemusta. Kamera ei aina välittömästi tunnista erilaisia pelaajan liikkeitä ja niiden selkeyttäminen mekaanisesti oikeiksi vaatii vähän totuttelua.

Latausajat ovat myös yllättävän pitkiä. Erilaisten pelivälineiden ja -toimintojen välillä odottelua kertyy koko pelin ajalle suhteellisen paljon. Odotteluun kuluvaa aikaa lisää myös lastenohjelmien kaltaiset välijuonnot, joissa stereotyyppinen valkotakkinen professori kertoo, mitä lemmikin kanssa voi tehdä tai mikäli sen täytyy päästä välillä lepäämään. Perheen pienimmille EyePet onkin kenties riittävän hidastempoinen ja suomenkieliset ääniraidat ovat siinä mielessä suunnaton plussa.