Etrian Odyssey II Untold: The Fafnir Knight

Atluksen Etrian Odyssey -sarja on ollut yksi suosituimmista roolipelisarjoista Nintendon kannettavilla laitteilla aina edellisestä DS-konsolista lähtien. Juuri muilla laitteilla sarja ei toimisikaan, sillä pelisarjan omintakeisin jippo vaatii nimenomaisesti kahden näytön käyttöä - seikkailun aikana kompattavat luolastot kun tulee piirtää omin kätösin käsikonsolin kosketusnäytölle.

Untold 2 on uudelleensovitettu versio sarjan mainiosta kakkososasta. Kuten edellisessäkin Untoldissa, näkyvin ero alkuperäiseen peliin on mukaan tuotu tarinapeli, jossa itsetehtyjen sankareiden sijasta sokkeloissa seikkailee viisi valmiiksi määriteltyä sankaria. Myös sarjan pahamaineista vaikeustasoa on hieman loivennettu ja mukana on myös helppo vaikeustaso ensimmäistä kertaa Etrianin luolastoihin rynniville.

Tanakasti JRPG-kliseisiin nojaileva tarina kertoo kahdesta kaveruksesta, jotka ritariakatemiasta päästyään lähtevät ensimmäiselle suurelle seikkailulleen Yggdrasilin luolastoon. Mukaan liittyy kuin sattumalta myös Caledonian prinsessa Arianna. Jos kerronta jäisikin vain kliseisiin, tarinan voisi ohittaa olankohautuksella. Ikävä kyllä Atluksen kynämiehet eivät ole olleet kirjoitusprosessin aikana terävimmillään. Dialogi on usein suorastaan myötähävettävän huonoa ja hahmot kehnosti kirjoitettuja. Tarina potkaisee onneksi ihan hyvä vaihteen silmään reilun viiden tunnin pelaamisen jälkeen, mutta sinne asti päästäkseen tarvitaan harvinaisen pitkää pinnaa. Ja siksi toisekseen, se alkuperäinen elämys itseluotavien hahmojen kanssa on edelleen se mehevin pihvi, mitä peli tarjoaa, joten tarinan olemassaolo jää myös tämän osalta kuriositeetiksi.

Vuoropohjainen luolastonkomppaus on saanut muitakin käteviä uudistuksia kylkeensä. Latausaikoja on lyhennetty, kartalle pudoteltavat erikoisikonit näyttävät nyt esimerkiksi avatut aarrearkut ja käytetyt keräyspisteet ja onpa hahmojen kykypuutakin hieman uudistettu. Hieman omituisena uudistuksena alkuperäisen pelin ominaisuutena olleita, vihollisten pudottamia Grimoire-kiviä ei voi enää yhdistellä toisiinsa. Syytä tähän on vaikea keksiä, sillä nyt kivien keräily on entistäkin enemmän tuuripeliä, sillä viholliset pudottelevat kiviä harvakseltaan, eikä mistään pysty päättelemään kuka pudottaa mitäkin. Tällä kertaa kiviä voi sentään siirrellä hahmolta toiselle. Jälkimmäinen lisä on erittäin hyvä, sillä hahmoille erikoisominaisuuksia antavat Grimoiret näyttelevät taisteluiden tuoksinassa todella suurta roolia ja niiden asettaminen sopiville hahmoille tuo seikkailuun yhden taktisen elementin lisää.

Taistelu itsessään on tavanomaista, vuoropohjaista JRPG-mäiskettä, jossa hahmo nopeudesta riippuen jokainen tekee oman siirtonsa vuorollaan. Tuttuudesta huolimatta nopeatempoiset, mutta strategiset matsit sopivat pelin luonteeseen hyvin. Satunnaisesti vastaan tyhjästä ilmestyvien perushirviöiden lisäksi luolastoissa pyörii myös erittäin voimakkaita FOE-hirviöitä, joita vastaan on turha luullakaan käyvänsä taistoon ensimmäisellä kohtaamisella. FOEt ovat sentään kartalla näkyvissä, joten oletustoiminto aluksi onkin tutkia niiden liikeradat taktista väistöliikettä varten. Toisaalta FOEt pudottavat kuollessaan yleensä varsin arvokasta tavaraa, joten niiden kimppuun käyminen myöhemmin on myös varsin kannattava ajatus.

Siirtyminen 3DS:lle ei ole vaikuttanut juuri pelin alunperinkin nättiin ulkoasuun, mitä nyt maisemia voi ihailla kolmiulotteisena. Musiikit ovat sen sijaan kertakaikkisen erinomaiset ja sopivat tunnelmaan hienosti. Sen sijaan satunnaisesti kuultava ääninäyttely on suositeltavaa vain lähinnä kääntää pois päältä ennen korvakuolemaa.

Tarvittaessa vaikeustason saa viritetty todella tiukaksi ja pelin yli 40 luolastokerroksessa piisaa tutkittavaa kymmeniksi tunneiksi. Hieman yllättäen paketin heikoin lenkki on sen mainostetuin ominaisuus, eli valinnainen tarinamoodi. Peruspeli toimii edelleen erittäin hyvin ja koukuttavasti, mutta tarina onnistui vain ärsyttämään.

Etrian Odyssey II Untold: The Fafnir Knight on suositeltava hankinta niin luolastokomppauksen kuin perinteisempien JRPG-pelien ystäville. Kerros kerrokselta edeten, viiva kerrallaan piirtäen Yggdrasil lähestyy valloittajaansa, eikä peli lopulta päästä otettaan irti. Atluksen kirjoitusosasto vain kaipaisi kenties hieman tuoretta verta riveihinsä.