E.T. - Anniversary Edition

Steven Spielbergin ohjaama elokuva sympaattisesta avaruusoliosta oli ensimmäinen leffa, jonka näin ihan elokuvateatterissa. Olin tuolloin kaksivuotias, joten kovin paljoa en kokemuksesta itse muista. Blu-ray-julkaisun ikäraja on 7, joten ilmeisesti ikärajat ovat 30 vuoden kuluessa tältä osin tiukentuneet. Joka tapauksessa suhteeni E.T.:n on varsin pitkä, joten en pysty tarkastelemaan rainaa täysin puolueettomasti. Himmentääkö se sci-fi-klassikon hehkua? No ei tietenkään.

Tarina esitetään alusta loppuun lasten näkökulmasta. Aikuiset ovat pääosin uhkaavia, isokokoisia ja ennen kaikkea asioiden todellisesta tilasta mitään ymmärtämättömiä. Itse E.T. on ilmeisesti myös lapsi, joka jää vahingossa Maahan emoaluksen lähtiessä hippulat vinkuen pakoon uteliaita ihmisiä. Otus löytää tiensä paikallisen lapsiperheen takapihalle, jossa kolmannen asteen yhteyden ottaa pieni poika Elliot (Henry Thomas). Vesselin suoritus on kautta leffan kiihkeä ja eläytyvä. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta silti jatkuva kirkuminen käy nopeasti hermoille. Muut lapset ovat yhtä veikeitä: joukosta erottuvat varsinkin kovaääninen Drew Barrymore ja aikuisiällä Playboy-lehdessäkin kunnostautunut Erika Eleniak. Spielbergin itsensä mukaan elokuva alleviivaa vanhempiensa avioeron kokeneita lapsia. Itse en tällaista ulottuvuutta huomannut muuta kuin siitä, että perheen taloutta hoitaa äiti yksin.

Elokuvan tähti on tietenkin E.T. ja tarkemmin sanottuna hänen suhteensa Elliotiin. Kaksikon yhteys muuttuu jossakin vaiheessa hyvin symbioottiseksi, mikä on lopulta koitua pojan kohtaloksi. Lasten ja aikuisten maailmojen törmäys on väistämätön, sillä vesseleille E.T. on sympaattinen uusi leikkitoveri, mutta aikuisille mahdollinen uhka ulkoavaruudesta. Rainan parasta antia on ehdottomasti halloween-osuus, jossa kummitukseksi puettu E.T. lähtee kadulle röllittelemään. Tuleepa matkalla vastaan muisto kotopuolestakin.

Tehosteet ovat hieman vanhentuneet, minkä huomaa kirkasta teräväpiirtojulkaisua katsellessaan välittömästi. Myöskään E.T. ei kuminukkena ole aivan niin elävä kuin nykyiset digitaalioliot. Toisaalta lapsinäyttelijöiden on varmasti ollut helpompi eläytyä, kun edessä elehtii kosketeltavissa oleva nukke. Katsomiskokemuksena ehkä mieleenpainuvin osatekijä on John Williamsin musiikki. Harmillisesti olen kuulevinani samanlaisia säveliä kuin Star Warsin ja Teräsmiehen ääniraidoissa, mutta ehkä kyse on enemmänkin Williamsin tunnistettavasta tyylistä.

Julkaisu on blu-raylla pitkälti samanlainen kuin vuoden 2002 20-vuotisjuhlajulkaisu. Lisämateriaaleissa on kuitenkin lisänä yksi kymmenminuuttinen Spielbergin monologi E.T.:n taustavaikuttimista ja tekemisestä. Varsinaisia dokumentteja on lukuisia, ja ne ovat pääasiassa kulissien takaista materiaalia tai nyt jo aikuisiksi kasvaneiden lapsinäyttelijöiden haastatteluja. 20-vuotisjuhlajulkaisua muutettiin aikoinaan siten, että lapsia jahtaavien poliisien käsissä olleet tuliaseet muutettiin radiopuhelimiksi. Blu-raylla Kissalan pojat puristavat kuitenkin jälleen tiukasti pistooleita ja haulikoita. Liekö tavoitteena ollut tehdä kunniaa alkuperäiselle elokuvalle, mene ja tiedä.

E.T. on hyväntahtoinen ja ajaton tarina avaruusoliosta. Tämä veikko ei ole paha, vaan yhtä utelias kuin leffan lapsetkin. Onnelliseen loppuun päästyään on katsojallakin hyvä mieli. Suosittelin elokuvaa kaksivuotiaana ja teen saman nytkin: aika tarkasti 30 vuotta myöhemmin.