Vaikka Bruce Leen harmillisen ennenaikaisesta kuolemasta on kulunut jo 50 vuotta, mies ei esittelyjä kaipaa. Kamppailulajien mestarin viimeiseksi jäänyt elokuva Enter the Dragon eli suomeksi Lohikäärmeen kidassa on henkilökohtaisesti suosikkielokuvani Bruce Leeltä. Onkin mainiota, että se on nyt saanut ensimmäistä kertaa 4K-masteroinnin juhlavuotensa kunniaksi.
Shaolinin taistelija Lee (Bruce Lee) saa salaisen tehtävän kerätä todisteita rikolliseksi kääntyneen Shaolinin munkin Hanin (Kien Shih) hämäristä liiketoimista ja ajaa alas tämän organisaatio. Leellä on myös henkilökohtainen osuus tehtävässä, sillä yksi Hanin kätyreistä on syyllinen Leen siskon kuolemaan.
Enter the Dragonin tyypillinen ja suoraviivainen seikkailutarina ei yllätyksiä juuri tarjoile. Hyvikset ja pahikset on selkeästi erotettu toisistaan ja tavoitteet eivät jää epäselviksi. Kerronta on kuitenkin huolellisesti toteutettu ja 1970-luvun rauhallisesta tyylistä huolimatta elokuva on harvinaisen menevä aikansa tuotokseksi. Tilanteisiin ei jäädä liian pitkäksi aikaa vellomaan ja jokaisella kohtauksella on merkityksensä joko tarinaa eteenpäin kuljettavina tai hahmon taustoja avaavina tapahtumina. Menoa siivitetään nokkelilla sutkautuksilla ja persoonallisella dialogilla mutta ennen kaikkea tyylikkäillä taistelukohtauksilla, jotka pärjäävät vertailussa vielä tämänkin päivän tarjonnassa.
Bruce Lee ottaa vahvan vetovastuun elokuvan kannattelusta. Miehen läsnäolo kameran edessä ja yleinen olemus hohkaavat itsevarmuutta ja uskottavuutta, joihin Lee sekoittaa sopivasti leikkimielisyyttä ja tunnetta tehden hahmosta kiinnostavan. Leen taidot kulminoituvat näyttäviin taistelukohtauksiin, jossa hän päästää vapaaksi kostonhalun pakkaaman raivon. Bruce Leen itsensä tyylikkäästi suunnitellut koreografiat näyttävät innovatiivisia ja aikaudella ennen näkemättömiä tapoja pistää pahikset nippuun niin nyrkein kuin erilaisin aseinkin. Mainittakoon, että Bruce Lee löi niin nopeasti, että kameroiden ruutunopeus jouduttiin lisäämään normaalista 24 kuvasta sekunnissa 32:teen, jotta liikettä tallentuisi enemmän filmille ja kohtaukset näyttäisivät hyviltä.
Bruce Leen vakuuttavasta suorituksesta jää tilaa elokuvassa kuitenkin muillekin rooleille. Muun muassa John Saxonin näyttelemä uhkapeluri Roper ja Jim Kellyn tulkitsema Williams antavat hyvää perspektiiviä elokuvalle ja sen aikaiselle maailmankuvalle. Erilaisista lähtökohdista tulevien hahmojen välinen kaveruus tuntuu luonnolliselta ja heidän persoonalliset taistelutaitonsa uskottavilta antaen sopivaa monipuolisuutta toimintaan. Elokuvan pahiksen roolia vetävä Kieh Shih jää mieleen hillitystä olotilastaan varteenotettavaksi ja julmaksi taistelijaksi muuttuvana hallitsijana. Elokuvasta voi myös muun muassa bongata sivuosasta Bolo Yeungin (nimellä Yang Sze) sekä nuoren Jackie Chanin tusinavihollisena, joka ottaa pataan itse Bruce Leeltä.
Teknisesti Enter the Dragonin kuvaus on laadukasta. Elokuva hyödyntää laajoja kuvia ja pitkiä ottoja luomaan tunnelmaa ja rakentamaan uskottavaa ympäristöä. Esimerkiksi satapäisen vihollisjoukon harjoitukset ja Hong Kongin venesatama näyttävät todella tyylikkäiltä. Ainoastaan loppupuolen taistelussa kuva on rajattu todella tiukaksi muutamassa otoksessa, jolloin Bruce Leen potkut ja jopa lyönnit jäävät kuvan ulkopuolelle. Ymmärrän, että otoksilla on haluttu ilmentää Leen keskittymistä tilanteessa ja varmistaa näyttelijän tunnistaminen, mutta ratkaisu tuntuu oudolta vesittäen hieman näyttävää mätkimistä. On hauska seurata, kuinka Lee taistellessaan useampaa vihollista vastaan yhtäaikaisesti ei kohdista katsettaan suoraan kohteisiin vaan tuijottaa tiettyä kiintopistettä nähdäkseen tilanteen kokonaisuuden. Elokuvan kliimaksi on rakennettu upeasti suunniteltuun ikoniseen peilihuoneeseen, jossa lopputaistelun kuvaus on kekseliäs, visuaalisesti näyttävä ja samalla ikimuistoinen.
Elokuvan 4K-masterointi on kohtuullisen hyvää. Ottaen huomioon elokuvan iän kuva on tarkkaa ja selkeää. Tosin muutamissa laajoissa kuvissa filmin kohina tulee huomattavasti esiin. Natiivi 4K-resoluutio paljastaa myös kuvauksissa tehtyjä mokia, jossa esimerkiksi kameran polttopiste on säädetty pois hahmosta jättäen tämän naaman epätarkaksi. HDR-tehosteen myötä elokuvan värit ovat tasaisen eloisat, ja antavat hyvää ryhtiä kokonaisuuteen.
Harmillisesti Bruce Leen viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Enter the Dragon on klassikkostatuksensa ansainnut. Sopivan värikkään tarinan selkeä ja rauhallinen kerronta rullaa hyvin eteenpäin ja esittelee toinen toistaan tyylikkäämpiä kohtauksia ja mielenkiintoisia tilanteita. Bruce Lee on elokuvassa parhaimmillaan niin monipuolisen hahmonsa sisäistämisen mutta ennen kaikkea taistelutaitojensa takia. Aikakautensa ennennäkemättömät taistelukohtaukset kekseliäisyydessään ja monipuolisuudessaan näyttävät ja tuntuvat edelleen erittäin viihdyttäviltä ja tyylikkäiltä.
Enter the Dragonin 4K-julkaisu sisältää kaksi versiota elokuvasta. Niin sanotun elokuvateatteriversion ohella elokuvasta voi katsoa erikoisversion, joka on muutamia minuutteja normaaliversiota pidempi. Pidennetyt kohtaukset sisältävät muun muassa Bruce Leen esittämän hahmon ja tämän mestarin välisen mielenkiintoisen filosofisen pohdinnan. Levyllä on myös terveiset Bruce Leen vaimolta Linda Leeltä, joka mainitsee pidemmän version olevan se versio, jonka Bruce Lee oli alun perin suunnitellut. Normaalia elokuvateatteriversiota lyhennettiin tuotantoyhtiön puolesta hieman virtaviivaisemmaksi. Itse kuitenkin koen, että pidempi erikoisversio ei ole missään vaiheessa hidas tai liikaa rönsyilevä vaan syventää Lee-hahmon taustoja ja pohjustaa tekemistä paremmin. Levyllä on myös tuottajan ja käsikirjoittajan kommenttiraita elokuvalle, jossa käydään läpi elokuvan tekemistä.