Enslaved: Odyssey to the West

Juuri näin kävi, kun pääsin pelaamaan Enslaved: Odyssey to the Westiä, Ninja Theoryn viimeisintä peliä, joka jatkaa monin tavoin studion aiemman Heavenly Swordin linjoilla. Peli edustaa perinteistä toimintaseikkailua ja perustuu löyhästi kiinalaisromaani Xiyoujiin (kirjaimellisesti "Lännenmatkan muistelmat"), joka on innoittanut lukuisia töitä aiemminkin. Kaikesta huolimatta pelin onnistuu kaapata lajityyppinsä parhaat piirteet ja tarjota pelaajilleen joitakin kiinnostavia kohtauksia.

Testaamani versio oli edelleen selvästi kesken: täynnä graafisia virheitä ja tuskallisia latausaikoja. Joka tapauksessa peli oli jo pelattavissa ja tarjosi maistiaisen siitä, mitä lopulliselta versiolta voi odottaa.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy erikoiseen tapahtumaympäristöön. Peli sijoittuu maailmanlopunjälkeiseen miljööseen, mutta on kaukana Mad Maxin ja Fallout 3:n ydinlaskeuman pilaamilta joutomailta. Enslavedin maailmassa luonto vaatii veronsa kuihtuneelta planeetalta tunkeutuen asfalttiraunioihin ja betoniviidakoihin. Poikkeukselliset panoraamat, laajat ja vehreät, luovat räikeää kontrastia hyperteknologisiin vihollisiin, eräänlaisiin mekaanisiin robotteihin, jotka ovat valmiina iskemään. Vastaavasti päähahmo Monkey panee pahiksia paloiksi pelkkää keppiä käyttäen - verrattain yksinkertainen ase robottien postitronilasereihin verrattuna.

Samanlaista kontrastia on haettu myös Monkeyn ja tämän aisaparin välille. Monkey on atleettinen, yksinäinen ja miehuullinen jannu, kun taas juoneen liittyvä Trip on hento, kaino ja epävarma tyttönen. Parivaljakon moniulotteisuus heijastuu pelikokemukseen sekä vauhdikkaina toimintakohtauksina että tutkiskelu- ja pulmanratkontaelementteinä.

Ohjaus luottaa suhteellisen yksinkertaiseen kontrollimalliin. Testattavaksi tarjotussa Xbox 360 -versiossa kevyet ja raskaat iskut tehdään pääosin X- ja Y-näppäintä naputellen. Pitämällä näppäintä pohjassa iskua voi mahdollista ladata tehokkaammaksi ja X:ää ja A:ta samanaikaisesti painaminen työntää vihollisia kauemmas. Oikeanpuoleisella liipaisimella puolestaan torjutaan vastustajien iskuja.

Vaikka toiminta on lähtökohtaisesti yksioikoista pieksäntää, on mukana joitakin kiinnostavia näennäistaktisia hetkiä, jolloin pelaajan on oivallettava minkä vihollisen ensimmäisenä eliminoi. Mukana on myös suojautumista vaativia tilanteita. Tällöin pelaajan on kutsuttava Trippiä ja pyydettävä häntä herättämään huomiota, jotta itse pääsisi yllättämään viholliset. Ja kuten todettua, jopa kaksi kolmasosaa pelistä pohjautuu kenttien tutkiskelulle, mikä on hieman hassua Monkeyn Prince of Persia -tyylisten liikkeiden takia.

Cloud-tila on myös kiinnostava. Alkuperäisen kiinalaisromaanin tavoin Monkey kykenee lentämään pienellä pilvellä - tosin pelissä se muistuttaa aika paljon Paluu tulevaisuuteen II:n lentävää skeittilautaa. Pilvellä pelaaja voi liidellä hieman vedenpinnan yläpuolella, saavuttaa hurjia nopeuksia ja päästä muuten mahdottomiin paikkoihin.

Visuaalisesti Enslavedin ennakkoversio sisälsi vielä runsaasti klitsejä ja bugeja, jotka toivottavasti saadaan korjattua ennen lopullisen version painamista. Muutoin peli näyttää hyvältä. On selvää, että pelin eteen on tehty runsaasti taiteellista tutkimustyötä, jotta maailmanlopunjälkeinen maailma on saatu näyttämään värikkäältä viidakolta.

Orkestraalisesta musiikista vastaa Heavenly Swordissa pidetty Nithin Sawhney. Enslavedissä hän on yrittänyt luoda ainutlaatuisen, tulevaisuuden Intian soundin.

Enslavedillä on potentiaalia nousta yhdeksi vuoden kiinnostavimmista toimintapeleistä. Se edellyttää kuitenkin kovaa loppukiriä viimeistelyssä. Ennakkoversion hiomattomuudet ovat tarpeeksi pahoja rampauttaakseen kauniin kokemuksen, jos niihin ei puututa. Viimeistelyaikaa Ninja Theorylla on lokakuuhun asti.