Loop Hero

Devolver Digital on viime vuosina tullut tunnetuksi indie-puolen suurjulkaisijana, jolta voidaan odottaa melkein mitä tahansa, kun akselin ääripäät ovat väkivallan hurmaa kommentoiva Hotline Miami, ja hellyttävällä joukkosähellyksellä leikittelevä Fall Guys. Julkaisijan yksi tuoreimmista hankinnoista talliinsa on kehittäjä Four Quarters, jonka tekeillä olevaa Loop Hero -peliä Gamereactor pääsi kokeilemaan.

Pelin idea on todella yksinkertainen. Fantasiamaailmassa seikkaileva sankari koettaa päihittää jokaisen luvun pomovastuksen, mutta jippo on, ettei pelaaja pysty kontrolloimaan sankarin toimia mitenkään edes taisteluissa. Itsestään liikoja luuleva miekanheiluttaja marssii itsepäisesti loputonta kehätietä haastaen riitaa jokaisen vastaantulevan monsterin kanssa. Kierrosten kasvaessa vastus kovenee, kunnes peli generoi sankarin matkalle pomovastuksen. Voittamalla pääsee seuraavaan lukuun, kun taas tappio pakottaa aloittamaan kaiken alusta.

Pelaajan roolina on olla ikään kuin suopea jumala, joka varmistaa, että sankari kokee riittävän jännittävän seikkailun päätymättä kuitenkaan hautaan. Pelin alussa sankari kiertää vain tyhjiössä sijaitsevaa harmaata kivitietä, jossa ei ole limalöllöjä kummempaa vastusta. Ensimmäiset taisteluvoitot sinkauttavat pelaajan käteen kortteja, joilla maailmaan saa eloa. Hautausmaakortilla maailmaan voi sijoittaa yhden hautausmaan, joka samaan aikaan lisää seikkailuun sekä epäkuolleet että hautojen aarteet. Kyläkortti taas generoi tehtäviä ja terveyssoppaa tarjoavan kyläyhteisön.

Ihan miten sattuu kortteja ei ole suotavaa lätkiä, sillä liiallinen korttitykitys houkuttelee pomovastuksen vielä harjoittelevan sankarin kimppuun. Jotkin korttiyhdistelmät taas lisäävät hyödyn sijaan kapuloita rattaisiin. Esimerkiksi vampyyrin kartanoa ei kannata pelata kylän viereen, tai muuten pahaa aavistamaton ohikulkija saa vastaansa melkoisen armadan verenimijöitä.

Loop Heron kiinnostavuus perustuu pelaajan roolilla leikittelemiseen. Tyypillisesti pelaaja on pelisuunnittelijan määrittämää reittiä kulkeva sankari, jolle on pyritty luomaan sopivasti haastava mutta palkitseva matka. Niinpä pelisuunnittelijan kaltaisesta roolista käsin huomaa koko ajan pohtivansa, kuinka tekoälyn ohjastaman päähenkilön matkasta saisi viilattua paremman. Selviääkö sankari lopputaisteluun asti, jos lisään hautausmaalle jättihämähäkkejä luurankosotureiden tueksi? Entä jaksaako pelkillä maahisilla kansoitettua matkaa seurata vierestä? Vastaukset selviävät vain kokeilemalla.

Lukujen välissä pelaaja pääsee rakentamaan alati laajenevaa tukikohtaa. Rakentamista rajoittavat resurssit, joita sankari kerryttää kohtaamiensa vaarojen mukaisesti. Viritelmät, joissa pelaaja usuttaa sankarin kimppuun kerralla kaiken maailman vampyyreja, örkkejä, tykistötulitusta ja myrkkyjä, palkitsevat paremmilla resursseilla. Liikaa ei kannata ahnehtia, sillä kuolema vie 70% saaliista. Resursseilla tehdyt parannukset tukikohtaan määrittävät, mitä kortteja pelaajalla on käytettävissä tulevilla kierroksilla.

Pelin kehitysvaiheen keskeneräisyys näkyy lähinnä vauhdissa, jolla pelaaja saa uusia vaihtoehtoja käyttöönsä. Kokeiluversiossa erilaisia kortteja oli vain muutamia, eikä vaikkapa maastoa olennaisesti muuttaviin tulvajokiin pääse käsiksi pitkään aikaan. Niinpä suurin osa pelistä on samanlaisten petojen valtaamien metsäteiden rakentamista, vaikka pelaaja jo tietää sankarin selviävän niistä vaivattomasti. Kehittäjäpäässä toisto oletettavasti tiedostetaan, koska pelin pystyi nappia painamalla asettamaan tuplanopeudelle, mikä toimi kokeiluversiossa hätäratkaisuna, mutta lopulta tuplavauhtia samoillut samat metsät ovat yhä niitä samoja metsiä.

Mikäli julkaisuun mennessä Loop Hero saa erilaisia kortteja rutkasti lisää, on siinä aineksia loputtomasti vaihtelevia matkoja mahdollistavaksi sankarisimulaattoriksi. Joka tapauksessa jo vahvan perusideansa ansiosta Loop Hero on sellaisenaan tervetullut tuulahdus rakentelugenreen. Vain aika näyttää, onko valmiin pelin työkalupakki tarpeeksi monipuolinen tyydyttämään pelaajien luomisvimman.