Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor
ennakot
Child of Light

Child of Light

Child of Lightin satumaisen ulkokuoren alta löytyy kivikova roolipelikokemus.

Tilaa uutiskirjeemme tästä! - Katso lisätietoa joulukalenterista

* Pakollinen tieto
HQ

Lopetan siihen, mistä aloitinkin, eli syvälle maan alle kolmipäisen hirviön eteen, joka veti hahmoni solmuun, kun pelasin Child of Lightia ensimmäistä kertaa viime vuonna Ubisoftin DigiDaysillä.

Silloin demo kesti minuutteja, mutta nyt pelistä saatiin jo useamman tunnin siivu. Sessio loppui vielä kun pelattavaa olisi ollut jäljellä, mutta ainakin ehdin nähdä pelin avauksen, tutkia kourallisen paikkoja sekä värvätä kolme hahmoa, joiden kanssa kokeilla vuoropohjaista taistelujärjestelmää.

Child of Light on taiteellinen sekoitus 2D-tasoloikkaa, roolipeliä sekä satua. Se on upean näköinen peli vielä nytkin, kun pienemmät indie-pelit pystyvät häikäisemään taidetyylillään. Child of Light on Raymanin tapaan rakennettu Ubisoftin Framework Enginellä. Konseptitaiteilijat voivat ripustaa maalatut hahmotelmansa näihin teknisiin kehyksiin, ja niistä muotoutuu fantasiamaailman Auroran ja Igniculusin tutkittavaksi.

Child of Light

Sain tarinasta jonkinlaisen kuvan jo viime kerralla. Aurora luiskahtaa pelimaailmaan ja joutuu etsimään sieltä auringon, kuun ja tähdet sekä lopuksi peittoamaan Umbran, Yön Kuningattaren. Pää- ja sivuhahmojen välillä on runsaasti tekstipohjaista löpinää, ja kaikki siitä on vieläpä riimitettyä. Tälle täytyy nostaa hattua, vaikka nähtäväksi jää, pysyvätkö riimit laadukkaina läpi yli kymmentuntisen seikkailun keston.

Child of Light on kaksiulotteinen, mutta sen maailma on laaja ja rönsyilevä. Jokaisen alueen lopusta löytyy portti seuraavaan, ja alueiden lävitse voi kulkea useaa reittiä. Mukana on myös aarteita, hirviöitä tai näitä molempia sisältäviä umpikujia. Kuten roolipeleissä yleensäkin, paikkojen penkomista suositellaan, mutta siihen ei pakoteta. Etenemistä ei myöskään rajoiteta vasemmalta oikealle juoksemiseen. Jo varhaisessa vaiheessa peliä palataan aiempiin maisemiin ja jatketaan niiden ohikin paikkoihin, joiden olemassaolosta ei edes aiemmin ollut mitään tietoa, koska eihän kukaan oikeasti mene ensin vasemmalle aloittaessaan 2D-pelin (?). Samalla ansaitaan siivet, joilla Aurora voi lennellä uusia reittejä puukatoksen yläpuolella.

Yläilmoista löytyi muun muassa Rubella-narri, joka etsii veljeään. Myöhemmin mukaan liittyi parrakas Finn sekä kolmaskin hahmo (jonka nimeäminen olisi spoilausta), jotka yhdessä täyttävät perinteiset parantajan, maagin ja buffaajan roolit.

Jokaisen käyttöön on tarjolla laaja kykypuu, jota avataan pala kerrallaan. Parhaimmat kyvyt löytyvät kaukaa eri oksien päistä, joita jokaisessa puussa on useita. Pieni tutkiskelu ennen ekspan kuluttamista on pakollista, jos aikoo yhtään suunnitella, miten hahmonsa lopulta tuunaa. Lapsellisen tarinansa alla Child of Light on kivenkova ja haastava roolipeli, jossa on monipuolinen taistelujärjestelmä.

Child of LightChild of LightChild of Light

Kokeilin tätä järjestelmää jo aiemminkin, mutten päässyt ruotimaan sitä oikein kunnolla. Vuoropohjainen toiminta nostaa pulssia ja kirvoittaa pelaajasta voitonhuudon, kun minipomo tai vihollisjoukko viimein puree nurmea. Isojen pomojen kanssa paikallaan on enemmänkin helpotuksen huokaus.

Homma toimii paljolti kiitos siihen sisäänrakennettujen ainutlaatuisten mekaniikkojen. Vaikka oma joukkio ja viholliset täyttävätkin suurimman osan ruudusta, keskittyy huomio kahteen avaintekijään: palkkiin ruudun alalaidassa sekä Igniculukseen, tulikärpäskaveriin, jota ohjataan oikealla tatilla. Voitto riippuu pelaajan ajoituksesta.

Jokainen taistelijoista, oli tämä sitten ystävä tai vihollinen, on edustettuna palkissa omana ikoninaan. Suurin osa palkista on kirkas, mutta viimeinen kolmannes on punainen. Kun ikoni koskettaa tätä punaista, aika jäätyy ja hahmolle annetaan tilaisuus valita haluamansa hyökkäys. Aika käynnistyy sitten uudestaan ja ikoni jatkaa matkaansa punaisen osion lävitse. Matka kestää niin kauan kuin hyökkäystä tai loitsua täytyy ladata ennen iskua. Kun ikoni pääsee loppuun saakka, hyökkäys suoritetaan. Jos hahmo saa kuitenkin osuman ikonin ollessa punaisella alueella, näiden keskittyminen laukeaa, isku perutaan ja ikoni lentää takaisin palkin vastakkaiseen päähän.

Tämä vaikuttaa kaikkiin hahmoihin, joten on mahdollista ja itseasiassa pakollista keskeyttää vihollisia ennen kuin nämä saavat vahvemmat iskunsa ladattua. Jotkut hahmot ovat nopeampia, ja buffaamalla vauhtia voi saada vielä lisääkin. Tarjolla on myös hidastavia kikkoja.

Igniculuksen rooli taistelussa liittyykin osin tähän. Ohjattuna vihulaisen taakse se voi sitoa taistelijan ja hidastaa tämän tahtia. Voima on kuitenkin rajallinen ja latautuu hitaasti, ja samaa kykyä voisi käyttää myös oman tiimin parantamiseen. Taistelukentälle on ripoteltu kukkia, joista pullahtelee "toiveita" tai energiapisteitä, joilla Igniculuksen voimia voi ladata, mutta näitäkin on harvassa ja niiden kukkimiseen menee ikuisuus.

Viholliset noudattavat elementaalisten hyökkäystyyppien ideologiaa. Jos hyökkäyksen valitsee väärin, jäävät myös vahingot marginaalisiksi. Finnin taikahyökkäykset nousevat jo alussa avainasemaan, mutta Auroran miekkaan voi myös lisätä kristallinsiruja, jotka lisäävät hyökkäyksiin elementaalista voimaa. Taistelussa ryhmä on rajoitettu kahteen jäseneen, mutta näitä voi vaihtaa silmänräpäyksessä.

Child of Light on vaikea peli, mutta tämä tekeekin siitä tyystin vangitsevan. Tarjolla on runsaasti mahdollisuuksia hahmonkehitykseen, mutta jokaista kohtaamista täytyy silti lähestyä harkiten. Partioivat viholliset hyökkäävät heti ryhmän nähdessään, joten tulikärpäsellä sokaiseminen ja taustaan hiipiminen muodostuvat pian vakiotaktiikaksi.

Toiminnan ulkopuolella Child of Light vaihtaa kevyemmälle vaihteelle pienten pulmailuosioiden muodossa. Näiden joukossa on muun muassa esineiden varjojen sovittamista seinäkaiverruksiin tulikärpäsen liekin avulla. Aivopähkinät ovat ehkä harvassa, mutta ne ovat tervetulleita lisiä pelin muuhun tarjontaan.

Olen kaivannut vuoropohjaista taistelua, joka pitäisi minut varpaillani. Yhdistettynä upeaan vesivärimaailmaan, lumoavaan musiikkiin ja yllättävän pitkään peliaikaan (latauspeliksi), on tässä varmastikin hintansa arvoinen julkaisu, johon paneutua huhtikuun lopussa.

Child of LightChild of LightChild of Light

Aiheeseen liittyviä tekstejä

3
Child of LightScore

Child of Light

ARVIO. Kirjoittaja Leevi Rantala

Runomuodossa lausutut repliikit, melankoliset melodiat ja satumaiset henkilöt onnistuvat tempaamaan mukaan Auroran seikkailuun.



Ladataan seuraavaa sisältöä