Endless Ocean Luminous on rentouttavan rujo

Nintendo Switchin Endless Ocean Luminous on rentouttava merenalainen sukeltelusarja, ja on ollut sitä jo vuoden 2007 Wii-pelistä lähtien. Wiillä peli pääsikin miljoonamyynteihin. Endless Ocean pystyi tulemaan toimeen omien rajoituksiensa kanssa. Jos kuitenkin nyt uuden pelin myötä odottaa tarinallista sisältöä ja syvyyttä, pettyy pahasti. Endless Ocean Luminous on muutaman ensimmäisen tuntinsa osalta heikko esitys.

Aikansa elänyt käyttöliittymä koettaa matkia Wiitä, ja sitten on vielä epäselvä HUD, rumat ympäristöt ja nukkemainen hahmomallinnus. Ääninäyttely koettaa matkia tekoälyä, mutta herää kysymys, onko kysymys ihan oikeasti tekoälystä. Opastusosio on hidas ja kömpelö, joten aloitus sai melkein jättämään pelin kesken.

Osaan arvostaa rentouttavaa ja helppoa pelikokemusta. Kyseessä ei ole simulaatio, joten hapen tasosta ei tarvitse välittää. Vaaraa ei ole, joten rennosti voi ottaa. Kun sitten on käyttänyt lisää aikaa Endless Ocean Luminousin parissa, alkaa pelinkehittäjän osaaminen päästä esille.

Suurin juttu ovat eläimet. Maisema näyttää samealta eikä yksityiskohdilla pröystäillä. Sen sijaan kalat, nilviäiset, nisäkkäät ja muut elikot näyttävät hyviltä ja eläviltä. Suurin osa pelaamisen ilosta saadaan seuraamalla meren elämää, löytämällä kaikki yli 500 lajia ja ottamalla kuvia niin pelin albumiin kuin Switchin omaan kuvakaappauksien kokoelmaan, joita sitten kannattaa jakaa sosiaaliseen mediaan. Mukana on myös nyt jo sukupuuttoon kuolleita lajeja, ja ripaus mytologiaakin.

Pelialue itsessään ei ole kovinkaan laaja, mutta koko on juuri sopiva sukeltamiseen. Pelin merkittävin uusi ominaisuus on itsestään muotoutuva maailma, joten jokainen sukelluskerta on erilainen. Tämä on sikäli harmillista, ettei edellisellä kerralla tutkimatta jääneitä paikkoja kannata painaa mieleen, sillä maasto on seuraavalla kerralla kokonaan erilainen.

Toinen tärkeä ominaisuus on sukeltaa yhdessä 29 muun pelaajan kanssa. En päässyt kokeilemaan ominaisuutta arvioprosessin aikana, mutta sen huomasin, että on vaihdettava kuuden merkin mittaista salasanaa samaan peliin liittyvien kanssa. Tämä sotkee pahasti pelin tarkoituksen, joka on kevyt ja rentouttava helppo meno.

Tarinatila ei ole järin vetoava, vaikka kyse onkin kuolevasta korallista ja muinaisista taikalaatoista. Siitä huolimatta pelaaminen viehättää yllättävän pitkään. Värimaailma tuottaa hieman ongelmia, sillä on vaikea erottaa, mitkä lajit on tunnistanut jo aiemmin, ja mitkä ovat vielä uusia. Yhdellä kädellä pelaaminen oli mahdollista Wiillä, mutta enää se ei harmillisesti onnistu.

Sukeltaminen tuntuu siis ajoittain vanhanaikaiselta, eivätkä ne modernit lisäykset tuo paljoakaan merkityksellistä lisää kokonaisuuteen. Pelimekaniikkaa olisi voinut hioa sujuvammaksi, tarinaan panostaa enemmän eikä nyt tarjolla oleva grafiikka tee vaikutusta vuonna 2024. Eikä ohjauskaan tunnu niin luontevalta kuin Wiillä aikoinaan. Jos kuitenkin merien elämä kiinnostaa, ja etsinnässä on rentouttava pelikokemus, on tässä omanlaisensa vuorovaikutteinen dokumentti.