Minulta jäi aikoinaan se alkuperäinen A Quiet Place (eli Hiljainen paikka) katsomatta, tai ainakaan en muista tarinasta mitään. Jatko-osassa asetelma pohjustetaan avauskohtauksessa, ja sen jälkeen syöksytäänkin toimintaan. Ja sitä sitten riittää jopa siinä määrin, että sitä isompaa tarinaa ei juuri edistetä.
Amerikkalaisen pikkukaupungin yli kiitää meteoriitti tai jokin vastaava. Pian maailman ottavat valtaansa ihmisiä metsästävät sokeat pitkäraajaiset hirviöt, jotka reagoivat vahvasti kaikenlaiseen ääneen. Jatko-osa alkaa tilanteesta, jossa maailmanloppua on eletty jo puolentoista vuoden ajan. Ihmiset ovat opetelleet käyttämään lähinnä viittomakieltä, ja liikkuvat paikasta toiseen hyvin hiljaa. Ajan kuluessa selviytyneet oppivat taitoja, joilla hirviöitä vastaan voi taistella, tai ainakin selviytyä kohtaamisesta hengissä.
Kuten jo mainitsin, jatko-osa keskittyy toimintaan jopa liian paljon. Tämä johtaa siihen, että kohtauksesta toiseen siirrytään vaivaamatta päätä sen kummemmin tarinan edistämisellä. Jännite onnistutaan kyllä säilyttämään, ja katsojaa kiinnostaa henkilöhahmojen kohtalo. Tämän ansiosta elokuva viihdyttää, mutta lopulta katsojalle jää hieman huijattu olo. Koko jatko-osa tuntuu pohjustavan jotain isompaa paljastusta, jota ei sitten kuitenkaan kerrota. Loppuratkaisukin jättää tarinan kesken kolmatta elokuvaa kerjäten. Toisin sanoen A Quiet Place Part II ei oikein ala mistään, eikä oikein lopu mihinkään.
Teknisesti elokuva on toteutettu kaikin puolin hyvin. Hirviöt näyttävät uskottavilta ja pelottavilta liikkuen luonnollisen oloisesti. Äänimaailmalla (tai sen puuttumisella) leikitellään, sillä yksi keskeisistä henkilöhahmoista on kuuro. Ohjaaja (John Krasinski) on hienosti ymmärtänyt, että joskus hiljaisuus on monin verroin tehokkaampaa kuin voimakas orkesterimusiikki. Maailmanlopun jälkeiset maisemat ovat melko minimalistisia, mutta samalla erittäin toimivia.
A Quiet Place Part II jatkaa siitä, mihin ensimmäinen elokuva lopetti vihjaten ja toivoen jo seuraavaa jatko-osaa.