The Witcher: Nightmare of the Wolf (Netflix)

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Netflixin The Witcher -sarjan ensimmäinen kausi oli minulle henkilökohtaisesti karmea pettymys. Sarja saavutti kuitenkin huiman menestyksen, joten oletin, että tekijät jatkavat toimivaksi osoittautuneella linjalla kaiken muunkin noituriin liittyvän suhteen nyt ja tulevaisuudessa. Onneksi olin väärässä. Netflixiin saatu anime The Witcher: Nightmare of the Wolf kertoo nuoresta Vesemiristä, joka siis on Geralt Rivialaisen noiturimestari ja opettaja School of Wolfin noiturikoulussa. Vajaan puolentoista tunnin mittainen elokuva on melkein kaikkea sitä, mitä halusin jo ihmisten näyttelemältä The Witcher -sarjalta. Toivottavasti The Witcher: Nightmare of the Wolf menestyy, sillä juuri tällaista menoa haluan lisääkin.

Maailmassa vallitsee selkeä jännite niin ihmisten, haltioiden, noiturien kuin velhojenkin kesken. Ainutkaan ryhmä ei luota toiseen, ja kaikki olettavat toisista sitä kaikkein pahinta. Nuori Vesemir kasvaa vaatimattomissa oloissa, ja pääsee vierestä todistamaan, kun noiturimestari Deglan tekee työtään. Vesemir hakeutuu noiturien oppiin Kaer Morhenin linnaan, ja selviytyy tarvittavista kokeista hengissä. Hän on nyt hirviöitä metsästävä mutantti, jota vierastetaan talossa ja puutarhassa. Aikaa myöten eri ryhmien väliset jännitteet kasvavat, ja lopulta jännitys purkautuu pyrkimyksenä etniseen puhdistukseen.

Kuten jo mainitsin, on animaatio juuri sitä, mitä halusinkin. Tarinan keskiössä ovat erilaiset ryhmittymät erilaisine taustoineen, eikä ketään voi luonnehtia hyväksi ja virheettömäksi. Eri henkilöhahmot asettuvat luontevasti konfliktin eri puolille sen mukaan, millaisiksi ovat syntyneet, tai millaisiksi ovat tulleet noiturikoulutuksen ansiosta. Nuori Vesemir on henkilönä hyvin samanlainen kuin Geralt myöhemmin lukuun ottamatta sitä, että Vesemir suhtautuu elämään huomattavasti positiivisemmin.

Teknisesti animaatio on samaa laatua kuin Netflixin Castlevaniakin, eli erittäin mahtavaa jälkeä on luvassa. Niin ikään äänimaailma toimii ääninäyttelyn kuin musiikinkin osalta. Elokuvan katsoo mielellään alusta loppuun sen enempää kelloa katselematta tai jääkaapilla käymättä. Loppuratkaisu on juuri niin onnistunut kuin olla pitää, ja se sementoi nähdyn tarinan osana isompaa kokonaisuutta.

Näin sitä pitää. Nyt vain lisää tätä samaa, jooko?