Follow Me

Will Wernickin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva Follow Me tunnetaan joillakin markkina-alueilla nimellä No Escape, mutta Follow Me vie paremmin ajatukset sosiaalisen median koukeroihin. Luvassa onkin menneen Saw-elokuvasarjan innoittamaa kauhua, joka aidosti onnistuu yllättämään.

Cole (Keegan Allen) on nuori aikuinen, joka on luonut kymmenen vuoden ajan uraa sosiaalisessa mediassa. Kanavallaan hän matkustaa erikoisiin paikkoihin kautta maailman kokeilemaan mitä kummallisimpia asioita. Juhlavuoden kunniaksi matka vie Moskovaan, jossa varakas fani Aleksei Ronen Rubinstein järjestää ikimuistoisen pakohuonekokemuksen. Pian peli muuttuu kuitenkin aivan liian todelliseksi.

Follow Me onnistuu kauhuelokuvan tärkeimmässä ominaisuudessa, eli kasvavan jännitteen luomisessa. Katsoja tietää tapahtumista ainoastaan sen minkä Cole itsekin. Joitakin hetkiä lukuun ottamatta Colen teot myös heijastavat varsin onnistuneesti sitä, mitä katsoja itsekin voisi ajatella vastaavassa tilanteessa tekevänsä. Loppua kohti Cole sortuu toimissaan ärsyttävään vellihousuiluun, mutta onneksi se selkäranka löytyy vielä lopuksi. Toisin sanoen katsomiskokemus onnistuu vetoamaan tunteisiin, ja varsin voimakkaasti vieläpä.

Jännitteen luomisessa auttavat niin intensiivinen leikkaus kuin näyttelijäsuorituksetkin. Ainuttakaan huonoa suoritusta ei mukaan mahdu, mikä onkin tällaisen rainan eräs ehdottomia vahvuuksia. Kokonaisuus on kaikin puolin hyvin kasassa, eikä mistään saa vaikutelmaa siitä, että joko rahat tai ammattitaito olisivat loppuneet kesken.

Elokuvasta on pääteltävissä, että nykyaikana Venäjä ja venäläiset ovat vielä sellainen kohde, jonka saa esittää huonossa valossa. Venäläiset ovat rahoillaan pröystäileviä rikollisia, jotka mystiseksi jäävän kielensä ansiosta ovat toimissaan täysin arvaamattomia. Ja ihmishenki on Moskovassa halpaa, oli sitten kyse miehistä tai naisista.

Pisteenä iin päälle Follow Me tarjoilee loppuratkaisun, joka onnistuu aidosti yllättämään. En ihan hetkeen edes muista, milloin näin olisi käynyt. Ja mikä parasta, ratkaisu on hyvä. Kun lopputekstit alkavat rullata, on aika tasata sykettä ja todeta tarinan tulleen hyvin kerrotuksi loppuun asti.

Tällä näytöllä povaan käsikirjoittajaohjaajalle hyvää uraa elokuvien parissa.