Memories of Murder

Eteläkorealainen Bong Joon Ho singahti maineeseen Oscar-palkitulla Parasite-elokuvallaan, jonka Gamereactorin arvion voi lukea täältä. Memories of Murder on saman ohjaajan varhaisempi teos vuodelta 2003. Elokuva perustuu jossain määrin todellisiin tapahtumiin, mutta suurimmaksi osaksi noista tapahtumista kirjoitettuun näytelmään. Lopputuloksena saadaan mustaa huumoria, 1980-luvun ajankuva ja ilmeisesti yhteiskunnallista kritiikkiäkin.

Vuonna 1986 Etelä-Koreaa piinasi sarjamurhaaja, joka valitsi uhreikseen nuoria naisia. Juttua tutkimaan laitetaan kaksi poliisia, joiden tutkimusmetodit ovat yhtä kummalliset ja satunnaiset kuin koko poliisilaitoksenkin. Tämän enempää juonesta ei kannatakaan tietää.

Mainitut poliisin typerät toimintatavat ovat teema, joka kulkee läpi koko elokuvan. On suorastaan ihme, että tällaiset veikot saivat ylipäänsä mitään ratkaistua. Paikallista kulttuuria tuntematta en osaa sanoa, miten paljon kuvaus vastaa todellisuutta, vai onko kyse kenties yleisestä peitellystä kritiikistä Etelä-Korean poliisia kohtaan.

Tarina kerrotaan leppoisasti ja helposti seurattavasti siitäkin huolimatta, etten ymmärrä puhutusta kielestä sanaakaan. Erityisen mieleenpainuvia ovat kylmän sodan aikaan liittyvät evakuointi- ja suojautumisharjoitukset, jotka ilmeisesti jättivät pysyvän muiston 1980-luvulla eläneisiin eteläkorealaisiin. Toisekseen ihmisten elinolosuhteet vaikuttavat kautta linjan suorastaan surkeilta. Nukkuminen tapahtuu lattialla ohuen patjan päällä, etuovi saattaa puuttua asunnosta kokonaan, sairaalaa lämmitetään kamiinalla, ja äiti kahden pienen lapsensa kanssa asuu niin pienessä asunnossa, että Suomessa sitä kutsuttaisiin huoneeksi. Niin ja jo kuolleiden vanhempien valokuvien päällä pörrää runsaasti kärpäsiä.

Kaikki edellä mainittu yhdessä johtaa siihen päätelmään, että Memories of Murder on leppoisasti esitettyä kritiikkiä 1980-luvun vallitsevaa yhteiskuntaa kohtaan. Oletettavasti alkuperäinen kohderyhmä eli eteläkorealaiset itse ymmärtävät vihjailun paremmin. Pohjoismaiselle katsojalle lausumaton sanoma jää hämäräksi.

Memories of Murder on hölmöilevän poliisikaksikon ansiosta viihdyttävämpi kuin se noin 15 vuotta myöhemmin tehty Parasite, mutta samalla tavalla se lopullinen sanoma jää länsimaiselle katsojalle hämäräksi. Kaikkia tämä ei välttämättä häiritse, mutta itseäni moinen epätietoisuus ärsyttää. Sitä ei silti käy kieltäminen, että kyseessä on kaikin puolin ammattitaidolla tehty elokuva.