Upseeri ja vakooja

Roman Polanskin ohjaama Upseeri ja vakooja perustuu kirjailija Robert Harrisin romaaniin, joka puolestaan on innoittunut todellisesta historiasta. Ainakin elokuvan ensimmäinen kuva ilmoittaa, että kaikki tapahtumat ja henkilöt ovat todellisia. Tuloksena on hidastempoinen draama, joka pitää hyvin otteessaan loppuun saakka.

Vuoden 1894 lopussa Ranskan armeijan upseeri Alfred Dreyfus tuomitaan maanpetoksesta elinkautiseen karkotukseen kaukaiselle saarelle. Häntä syytettiin arkaluontoisten tietojen vuotamisesta ulkovalloille. Hieman myöhemmin saman armeijan uusi tiedustelupäällikkö Georges Picquart alkaa epäillä Dreyfusin tuomiota, sillä vuodot jatkuvat edelleen. Picquart ryhtyy aluksi yksityisiin tutkimuksiin, ja jäljet johtavat hänet armeijan korkeimpaan johtoon saakka. Yli kymmenen vuotta kestäneen aikajakson kuluessa vaakalaudalla on yhden jos toisenkin upseerin ura, ja armeijan uskottavuus. Historiallisesti Alfred Dreyfusin maanpetosjuttu oli aikansa suurimpia skandaaleja.

Aihepiiristä huolimatta elokuvassa ei sodita lainkaan. Draama tapahtuu kirjeitä lukemalla, toimistossa istumalla ja hienoihin univormuihin pukeutuen. Varsin nopeasti käy ilmi, että Ranskan armeijassa urakehitystä määrittävät sukutausta, uskonto (juutalainen ei saa olla) ja seksuaalinen suuntautuneisuus. Kyseiset teemat ovat siis olleet tapetilla jo 1800-luvun lopulla, mutta toisin kuin nykyään, silloin asioista tavattiin vain vaieta.

Tarina etenee varsin paljon takaumien avulla. Picquartin edetessä tutkimuksissaan Dreyfusin jo päättynyttä oikeusprosessia avataan hiljalleen. Juonellisen ajan kulumisen huomaa sotilasarvojen kohentumisena, ja joidenkin henkilöhahmojen hiusrajan vetäytymisenä. Hyvin mielenkiintoisesti musiikkia on tuskin lainkaan, mutta se tuntuu sopivan hyvin kokonaisuuteen.

Minun on helppo kuvitella, että teos voitaisiin esittää myös teatterin lavalla. Suurin osa draamasta nimittäin kerrotaan selkeästi puhutun dialogin keinoin vain muutamissa paikoissa seisoskellen. Lavastus ja puvustus ovat kaikkiaan erittäin ajanmukaisia, mikä tietenkin auttaa katsojaa eläytymään käsiteltyyn aikakauteen.

Opiskelin ranskaa joskus teininä, mutta sittemmin taitoni ovat päässeet pahasti ruostumaan. Siksi on erittäin suositeltavaa katsoa sujuvalla ranskalla puhuttu elokuva tekstityksen kanssa. Tai ainakin minulle oli.

Upseeri ja vakooja on mahtava elokuvakokemus, kunhan sitä vain osaa lähestyä oikein odotuksin. Nyt ei pidetä kiirettä, eikä luvassa myöskään ole räiskyviä toimintakohtauksia.