The Dead Don't Die

Jim Jarmusch on yksi amerikkalaisen indie-skenen jumalhahmoista, jonka elokuvat ovat totutusti jakaneet yleisöä. Kun selvisi, että hän on tekemässä zombie-elokuvaa täysin ennenkuulumattoman näyttelijäkaartin kanssa, oli alusta asti selvää, että lopputulos tulee olemaan jotain ihan uutta, jopa näinkin puhkikalutussa genressä.

Asetelma on päällisiltä puolin hyvin perinteinen: Maapallo on keikahtanut akseliltaan, joka saa edesmenneet puskemaan ulos haudoistaan, koska miksipä ei? Pienen Centervillen poliisipäällikkö Cliff Robertson (Bill Murray) ja tämän alaiset (Adam Driver ja Chloë Sevigny) pääsevät mahdottoman tehtävän äärelle, kun täysimittainen maailmanloppu uhkaa nielaista koko kaupungin, suupala kerrallaan.

The Dead Don't Die on kokoelma zombielokuvien kuluneimpia kliseitä, mutta se käsittelee niitä aivan omalla tavallaan. Hahmot ovat itsetietoisia, jotkut jopa siihen pisteeseen asti, että saattavat myöntää lukeneensa koko leffan käsikirjoituksen. Huumori on pääosin äärimmäisen kuivakkaa, ja se nojaa sukkeluuksien sijasta absurdiuteen, joka saavutetaan tekemällä kliseistä eräänlaista rituaalia, jota toistetaan jotta elokuva pääsisi viimein loppuhuipennukseensa.

Muissa käsissä tämä saattaisi venyttää jaksamista ylitse kaikkien rajojen, mutta kun ruudulla tötöilee edellämainittujen lisäksi muun muassa Tilda Swinton, Steve Buscemi, Danny Glover, Rosie Perez, Iggy Pop ja Tom Waits, kestää tätä ajoittain kaurismäkeläistä zombieviritelmää huomattavasti paremmin. Jarmuschiin tottumattomille se voi olla silti kova pala.

Ei tämä ohjaajan parhaimmistoakaan kuitenkaan ole. Jarmuschilla on yleensä ollut tietty rakkaus ihmisyyden sisäsyntyisiä heikkouksia kohtaan, mutta nyt rakkaus on rikki, ja syynä on se todellinen ja itseaiheutettu maailmanloppu, joka kutittelee meitä kaikkia takalistosta. Kyseessä on tietenkin etenevä ilmastokatastrofi, joka elää vahvana elokuvan rivien välissä, josta se hyökkää lopuksi silmille.

The Dead Don't Die on tupla-finkku meille kaikille, iso HV siitä, että sössittiin tää homma ja kuollaan kohta kaikki. Viesti on kääritty pääosin leppoisan ja humoristisen zombie-elokuvan kuoriin, mutta ytimessään se on sanatonta huutoa ja raivoa. Siksi se ei olekaan kauhean mukava kokemus.

Vaikka TDDD jää tämän vuoksi epätyydyttäväksi katsomiskokemukseksi, suosittelen sitä siitä huolimatta, ihan vain sen käsittämättömän näyttelijäkaartin vuoksi. Elokuvassa on myös harvinaisia lapsizombeja sekä kohtuullisen roisia gorea ja efektityötä genren ystäville, ja kyllähän se myös hymyilyttää ainakin muutamassa kohdassa.