Douglas Adamsin klassikoksi noussut Linnunradan käsikirja liftareille määrittelee avaruuden seuraavalla tavalla: "Avaruus on iso paikka. Tosi iso. Et pysty kuvittelemaankaan kuinka valtavan, typerryttävän, aivoja ravistelevan iso se on." Hypätessäni ensimmäistä kertaa Elite: Dangerousin maailmaan voin todeta nyt käsittäväni tuon määritelmän. Tämän pelin maailmakin tuntuu käsittämättömän suurelta, eikä se sisällä kuin "vain" koko Linnunradan galaksin. Kotoisessa galaksissammekin kun on NASA:n arvion mukaan noin 100-400 miljardia tähteä. Peliin on mallinnettu arviolta 150 tuhatta oikeaa tähteä ja loput on luotu osittain satunnaisesti. Tosin ne ovat aika lailla siellä missä niiden kuuluukin. Avaruusteleskooppi Keplerin keräämistä tiedoista on päätelty, että suurinta osaa Linnunradan tähdistä todennäköisesti kiertää planeettoja. Kuvittele voivasi lentää tarkastelemaan mitä tahansa näistä taivaankappaleista ja ymmärrät missä kokoluokassa peli painii.
Elite: Dangerousia voisi kuvailla parhaiten valtavaksi hiekkalaatikoksi, jossa pelaajan oletetaan asettavan itse omat tavoitteensa. Tämän myötä siitä ei löydy minkäänlaista juonta, vaan pelaajat joutuvat luomaan itse omat juonensa. Haluatko metsästää avaruuden rosvoja, rikastua kaupankäynnillä tai yrittää auttaa tietyn tähtijärjestelmän kapinallisia vallankaappauksessa? Tai ehkäpä lähdet tutkimaan täysin tuntemattomia korpimaita Star Trekin hengessä. Nämä ovat muutamia esimerkkejä mahdollisista valinnoista.
Juonen puuttuminen harmittaa varmasti osaa pelaajista. Mikäli pelaaminen asettuu tiettyihin rutiineihin, alkaa samojen asioiden jauhaminen kyllästyttää. Tämän iskiessä kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan uusia asioita. Ajatellaan vaikkapa kaupankäynnillä rikastunutta pelaajaa, jota jatkuva planeettojen välillä suhaaminen jo kyllästyttää. Tässä tapauksessa kannattaa jättää se valtavalla varastotilalla varustettu avaruuden minibussi säilöön ja ostaa taisteluun sopiva pieni laiva. Sitten vain metsästämään avaruusrosvoja. Pelikokemus muuttuu kertaheitolla täysin.
Avaruudessa lentelyn lisäksi Horizons-lisäosa vie toiminnan planeettojen pinnoille. Planeetoilla pääsee kurvailemaan SRV:llä, joka muistuttaa mönkijää tai maastoautoa. Erilaiset painovoimat vaikuttavat ajettavuuteen, mikä tuo hieman vaihtelua kivisillä planeetoilla kurvailemiseen. Osa tehtävistä vaatii hyökkäämistä planeettojen pinnoilla oleviin tukikohtiin, ja tämän myötä SRV:n voi varustaa aseilla. Toki kivisiltä murikoilta voi löytää muutakin jännittävää, kuten vaikkapa avaruusolioiden muinaisia tukikohtia.
Tekniseltä toteutukseltaan peli on näyttävä. Tuntuu hienolta kurvailla lähellä erilaisia tähtiä ja planeettoja. Todennäköisesti ainakin tähtiharrastajat voivat saada tästä hyviä tuntemuksia, sillä enää sitä taivaalla siintävää tähteä ei tarvitse tiirailla vain kaukoputken läpi, sillä sinne voi lentää. Tietenkään kaikkia tähtiä ei ole mallinnettu täydellisesti, mutta ainakin tähtien tyypit ja sijainnit noudattavat oikeaa linnunrataa. Äänipuolella kuullaan aluksen nitinää ja natinaa, moottorien jylinää sekä konekiväärien pauketta. Tokihan moisia ei avaruudessa oikeasti kuuluisi, mutta ne luovat hyvin tunnelmaa. Peukutan myös musiikkeja, joiden myötä lentäminen avaruudessa tuntuu elämää suuremmalta seikkailulta.
Henkilökohtaisesti olen tähän mennessä nauttinut taipaleestani Elite: Dangerousin valtavassa avaruudessa. Tosin tähän on vaikuttanut suuresti myös kavereiltani saamani vihjeet, joiden avulla olen päässyt alkuun. Jos esimerkiksi haluaa menestyä kaupanteossa, kannattaa suunnata eddb.io-verkkosivustolle, josta näkee eri aurinkokuntien kysynnän, tarjonnan ja hinnat. Sen myötä kaupanteko kannattaa aivan uudella tavalla. Toisekseen uutta alusta haikailevia auttaa coriolis.io-sivusto, jossa voi laskea tulevan menopelin hinnan erilaisilla kokoonpanoilla. Voidaan luonnollisesti ajatella, että pelille on miinusta, jos pelaaja joutuu nojaamaan tällaisiin ulkoisiin apuvälineisiin. Pelin sisäisistäkin kartoista näkee erilaisten hyödykkeiden suunnat, eli vaikkapa mihin avaruusasemoilla tuotetut malmit valuvat. Näidenkin avulla kaupankäynti onnistuu, mutta isoimmat voitot voivat jäädä saamatta. Niinpä mainitsemiini verkkosivustoihin ei ole pakko turvautua, mutta minulle ne tekivät pelikokemuksesta nautittavamman.
Elite: Dangerous tuntuu todellakin valtavalta hiekkalaatikolta tai ohjelmalelulta. Sen avulla voi kokea Linnunradan kaukaisimmat kolkat täysin uudella tavalla, mutta peli vaatii heittäytymistä ja syventymistä. Lopulta on pelaajasta kiinni, kuinka monta tuntia hän jaksaa ihastella eri aurinkokuntien ihmeitä. Suorittajat valittavat varmasti siitä, kuinka tietyt tehtävätyypit alkavat toistaa itseään. Elämysmatkailijoille Elite: Dangerous tarjoaa valtavan leikkikentän, johon voi varmasti palata aika ajoin jopa vuosien päästä. Se myös antaa perspektiiviä asioihin, sillä jopa yksittäinen valtavan suuri aurinkokunta planeettoineen on vain pisara Linnunradan tähtimeressä. Yksittäinen pilotti tuntee olonsa pölyhiukkaseksi tässä mittakaavassa. Sitten muistaa, että Linnunrata on vain yksi avaruuden noin 100 miljardista galaksista.