Harvoin tulee vastaan peliä, jota olisi vaikea sijoittaa tiettyyn lajityyppiin. Elex on sellainen. Se tuntuu ajoittain normaalilta fantasialta, mutta sitten yhtäkkiä fiilikset tuovat mieleen Fallout-pelit, kunnes yhtäkkiä loikataankin Mad Max -leffoihin tai vaikkapa Borderlandsin tunnelmiin. Kokonaisuutena pelin voisi sanoa olevan science fictionin ja fantasian yhdistelmää. Aineksia tuntuu olevan kasassa useammankin pelin tarpeiksi, mutta pystyykö Elex yhdistelemään nämä kirjavat ainekset toimivaksi kokonaisuudeksi?
Seikkailulla on verrattain kliseinen taustatarina maailmanloppuineen. Maata muistuttavaan Magalaniin iskeytynyt meteori aiheutti laajaa tuhoa tappaen kukoistavan sivilisaation lähes kokonaan. Tässä post-apokalyptisessa maailmassa eloonjääneet ovat ryhmittyneet ideologioiltaan erilaisiksi ryhmiksi. Berserkerit kunnioittavat luontoa ja välttävät teknologiaa. Outlaw-ryhmä on kuin suoraan Mad Max -leffoista, ja he heiluttelevat pyssyjään kokkaillen kemiallisia cocktaileja. Clericit puolestaan vannovat teknologian nimeen. Albit ovat pelin pahiksia, ja he pyrkivät alistamaan muut titaanisaappaidensa alle. Osapuolet eivät kamppaile pelkästään vanhoista resursseista, vaan myös meteorin sisältämästä elex-materiaalista. Se kun tarjoaa erilaisia etuja kaikille ryhmittymille. Elexin avulla berserkerit voivat loitsia, outlaw-ryhmä kehittää parempia kemiallisia kamoja ja clericit vauhdittavat teknologista kehitystään. Sitten ovat vielä Albit, jotka käyttävät Elexiä tappaakseen tunteensa ja nostaakseen taistelutaitojaan. Elex on kuitenkin hyvin addiktoivaa ainetta, ja pahimmillaan se mutatoi käyttäjänsä hirveiksi mutanteiksi.
Pelin alku on juonenkuljetukseltaan töksähtelyn huippusuoritus. Päähenkilö Jax on Albien komentaja, joka tuomitaan kuolemaan hänen epäonnistuttuaan tärkeässä tehtävässä. Jax ei kuitenkaan heitä veiviään, vaan herää lopulta täysin uuteen aamuun. Hänen kehonsa on puhdistanut itsensä elexistä, ja tämän myötä miehellä on ensimmäistä kertaa elämässään tunteet. Muistinsa menettänyt ja entisille kavereilleen suuttunut Jax päättää selvittää, mistä oikein oli kyse. Vanhoista varusteista hänelle on jäänyt ainoastaan rakettireppu. Ilman kunnollisia aseita ja elexin suomia kykyjä hänen täytyy löytää apua jostain liittoumasta. Yksin maailmassa on hankala selviytyä, sillä se on täynnä toinen toistaan kuolettavampia vaaroja.
Sisällöltään Elex on massiivinen. Se tarjoaa valtavan maailman tutkittavaksi ja hirvittävän määrän erilaisia tehtäviä. Se ei pitele pelaajaa kädestä, mikä on sekä hyvä että huono asia. Hyvänä pointtina maailmaa pitää todellakin tutkia. Tehtäviäkään ei vain haeta jostain ilmoitustaululta, vaan niitä saa vastaantulijoille juttelemalla. Aika monella on jotain sydämellään, joten tekeminen ei Jaxilta lopu. Huonona puolena onkin sitten se, että pelaaja ei voi tietää mitkä tehtävistä ovat oikeasti mahdollisia suorittaa. Jo alussa osassa vastaan tulee niin voimakkaita vihulaisia, että ne pyyhkivät Jaxilla lattiaa parilla iskulla. Sitten ei auta kuin unohtaa koko homma ja suunnata jonnekin muualle. Tämä epätasaisuus rikkoo pahasti seikkailun rytmityksen. Olisin itse kaivannut jonkinlaisia merkkejä tehtäviin, etten olisi tuhlannut mahdottomiin aikaa alussa.
Maailmanlopun jälkeen taistelutaidot ovat elintärkeitä, sillä lähes kaikki fauna näyttää olevan verenhimoista. Supersoturi Jax ei kuitenkaan näytä olevan mikään taistelutaitojen mestari. Lähitaistelut tuovat mieleen esimerkiksi Dark Souls -sarjan, tosin Jaxilta tuntuu jatkuvasti loppuvan kunto kesken. Lyönnit tuntuvat turhan hitailta ja epätarkoilta. Kannattaa turvautua mahdollisimman paljon jousiin ja pyssyihin.
Jaxin kehittäminen on tehty myös mielestäni hieman turhan hankalaksi. Uusia taitoja oppiakseen on löydettävä aina sopiva kouluttaja, joka vieläpä vaatii maksun palveluksistaan. Rahoille olisi usein parempaakin käyttöä, joten tuntuu kuin peli hieman rankaisisi etenemisestä. Lisäksi pelaajan liittyessä johonkin liittoumaan, hän voi oppia heidän erikoistaitojaan. Valitettavasti tämä valinta lukitsee samalla toisten ryhmittymien taidot pois. Eli jos haluat oppia rakentelemaan, sinun täytyy valita Outlaw-ryhmä, mutta taikoja varten sinun pitää liittyä Berserkereihin ja niin edelleen. En ole oikein tällaisen kannalla, sillä se lukitsee mielestäni liikaa vaihtoehtoja pelaajalta, joka haluaisi kokeilla useita asioita samalla pelikerralla.
Toteutukseltaan Elex ei vakuuta. Hahmomallit ovat rujoja ja maailma ajoittain aika kulmikas. Jax voi juuttua kesken juoksun johonkin pieneen rakoon, koska edessä oleva puolen metrin nousu olikin aavistuksen verran liian jyrkkä. Ruudunpäivitys tahmaa ajoittain todella rankasti etenkin, jos yrittää vain katsoa kartasta suuntaa. Ääninäyttely on aika karseaa, ja etenkin päähenkilön repliikit saavat niskavillat nousemaan pystyyn. Keskustelujen käsikirjoitus on muutenkin vain keskinkertaista ja ajoittain jopa kornia.
Pelin suurimmiksi vioiksi nousee lopulta sen epätasaisuus vähän kaikilla osa-alueilla. Taisteleminen ei ole aivan tarpeeksi tarkkaa ollakseen tyydyttävää. Maailmasta löytyy turhan monta aluetta, joissa vastaantuleva monsteri tappaa Jaxin turhan helposti. Hirviöistä kun ei välttämättä edes näe ovatko ne tappavan vaarallisia vai nyrkillä tapettavia. Hahmon kehittämiselle on runsaasti vaihtoehtoja, mutta samalla se vaatii vaivaa etsiä oikeat kouluttajat ja tarpeeksi massia. Näistäkin runsaista puutteista huolimatta palasin pelin pariin yhä uudelleen. Kyllä tämän parissa viihtyy, mutta ei kannata asettaa odotuksiaan liian korkealle.