Elex 2

Rujoissa ja reunoiltaan rosoisissa peleissä on omat arvonsa. Kun tuotetta hioo viimeiseen asti, sen särmä saattaa kadota ja lopputulos menettää persoonallisuutensa. ELEX 2 ja sen kehittänyt Piranha Bytes kuuluvat tämän hiomattomien pelien vakioluokkaan.

Suoraan ELEX I:stä jatkava tarina sompailee jälleen kerran tuttujen avaruudesta tulevien invaasioiden ja sitä vastustavien ryhmittymien välillä. Kerronta on sotkuinen ja ääninäyttely sekä dialogi vaihtelevat kelvollisesta välttävään. Eri ryhmittymien tai heimojen välillä on sentään selkeitä jakoviivoja, jotka saavat ne eroamaan toisistaan - ei pelkästään varustuksensa vaan - myös filosofiansa puolesta. Käsikirjoitus ei myöskään ota itseään täysin vakavasti, ja piikittelee muiden roolipelien kliseille, mikä on mukava nähdä.

ELEX 2:n parasta osuutta on sen vapaa normaalia orgaanisempi maailma. Ulkoisesti se ei pärjää lajityyppinsä suurimmille nimille, ja tapahtumapaikoissa on usein karuutta, joka muistuttaa muutamia vuosia vanhojen pelien standardeista. Maailma on kuitenkin elossa tavalla, joka saa jotkin muilla tavoin paremmat pelit tuntumaan staattisilta. Sen eliöt ja hahmot reagoivat pelkän pelaajan sijaan myös toisiinsa, ja vaikka oma hahmo onkin aina suurien tapahtumien keskiössä, ympäristö ei ainakaan näennäisesti tunnu pyörivän pelkästään yhden maailmanpelastajan ympärillä. Pelaaja tulee tosin tekemään hyvin merkittäviä valintoja eri ryhmittymiin liittyessään, joten aivan omatoimisesti ei-pelaajahahmot eivät muukalaisinvaasiota pysäytä. Karttanäkymää ei ole myöskään peitetty täyteen symboleja, joten eri tehtävät ja tapahtumat löytyvät enemmänkin seikkailemalla kuin ajo-ohjeita seuraamalla.

Piranha Bytesin muita pelejä leimaava "suuret ideat, pieni budjetti" -fiilis on ELEX 2:ssa vahvasti läsnä. Ykkösen puutteita on paikattu hieman, mutta voimavarat tai aika eivät ole riittäneet kaiken korjaamiseen. Suurimpana puutteena tässä kaikessa on valitettavasti taistelu, joka tuntuu edelleen tönköltä ja tehottomalta. Animaatiosta lähtien aseista puuttuu se isku, jolla ne nousisivat vesipyssyjen yläpuolelle. Hyökkäyksissä ja niiden vaikutuksessa vastustajiin ei ole minkäänlaista painoa, ja etenkin lyömäasetaistelu tuntuu taantuvan usein vain nappien summittaiseen hakkaamiseen, kunnes toinen osapuoli kaatuu maahan elottomana. Koska taistelua on pelissä niin paljon, on harmi, että Piranha Bytes ei ole pystynyt osoittamaan siihen riittäviä voimavaroja valtavan maailman rakentamisen ohessa.

ELEX 2:sta nauttiminen on pitkälti kiinni siitä, onko uudenlaisen kokemuksen takia valmis sietämään teknistä viimeistelemättömyyttä ja yleistä B-leffameininkiä. Sen siloittelematon kuori kätkee sisälleen mielenkiintoisen, elävän maailman ja valtavasti tutkittavaa, mutta karkottaa eittämättä ison osan potentiaalisesta ostajaporukasta. Sen muodossa on kuitenkin sellaista vapautta ja orgaanisuutta, jotka usein puuttuvat isomman budjetin peleistä ja niiden tarkkaan laskelmoiduista, etukäteen purkitetuista juonivaiheista. Kaikesta tästä huolimatta olisi toivottavaa, että tulevat Piranha Bytesin pelit sovittaisivat itseään hieman pienempään muottiin, mutta toteuttaisivat nämä aavistuksen realistisemmat ideat entistä paremmin. Pelimaailma kaipaa edelleen näitä niin sanottuja AA-pelejä, sillä ne tuovat meille jotain, mihin indiebudjetit eivät pysty, mutta jota AAA-pelien massojen tavoittelu ei mahdollista.