Elden Ring: NightReign on pulssia kohottava pelikokemus

Elden Ring: NightReign julkistettiin The Game Awards -gaalan humussa, ja moinen oli yllätys. On hyvin epätavallista, että From Softwaren kaltainen firma seuraa pelialan trendejä. Kuitenkin se yksi pelialan suosituista sanoista nykyään - Soulslike - on peräisin kehittäjiltä ja julkaisijoilta, jotka yrittävät matkia onnistuneesti edes vähän sitä mahtavaa kaavaa, joka nosti tämän studion maailmanmaineeseen, ja kaikki mitä tämä studio tekee, on pakko katsastaa. Näin ollen heidän lähteminen rogueliken tielle yhdistäen mukaan Battle Royalen kaltaisen peliin saapumisen mekaniikan kartalla, jossa myös myrsky lähestyy reunoilta, se on merkillistä. Moinen tuntui tarpeettomalta studiolle, joka on jo saavuttanut niin suurta menestystä omalla tiellään.

Kuitenkaan ei nyt kannata ajatella peliä epätoivoisena yrityksenä saavuttaa uutta yleisöä, sillä Elden Ring: NeightReign on enemmänkin From Softwaren kokeilu uudella kaavalla. Kokeillaan, miten menestys voisi tulla uudenlaisella tavalla. NightReign on roguelike, joka sijoittuu Elden Ringin vaihtoehtoiseen maailmaan, ja on sen tulos, ja se on kovin hauska.

NightReign lainaa Elden Ringin maailman tutkimisen ja taistelumekaniikan tiivistäen ne pelikokemukseksi, joka on loppuun pelattavissa 45 minuutista tuntiin. Mukana on kaksi tutkimisvaihetta, joissa voi liikkua kartalla keräten riimuja hahmon kehittämiseksi, aseita pahiksien ja pomojen kaatamiseksi, ja päivityksiä omalle astialle ennen myrskyn saapumista, ja näin on pakko kohdata pomovastus siellä kartan pisteessä, mihin myrsky asettuu. Kohdattavana on kaksi alati vaikeampaa pomoa kunkin tutkimisvaiheen lopussa ennen kuin tulee se viimeinen tilaisuus päivittää hahmoaan, aseita ja ostaa kulutustavaroita ennen naurettavan viimeisen pomon kohtaamista.

Tutkimisvaiheet ovat nimeltään Days, ja kun Night laskeutuu, pomo ilmaantuu, ja se viimeinen pomo on sitten Lord of Night. Heti vastaan tulee Elden Ring: NightReignissa se, miten nopeaa kaikki on. On vain 15 minuuttia aikaa kerätä niin paljon kuin ehtii jokaisena päivänä, ja vaikka voi suunnitella reittinsä etukäteen, sillä kartta ei muutu ensimmäisen pomovastuksen jälkeen, on syytä siis toimia suunnitellusti, kun kartalle ilmaantuu. Minä ja joukkueeni pystyimme tähän onnistuneen viestinnän ansiosta, mutta aikansa se otti. Elden Ringin pelaajana, joka "diggaa" mennä ulos maailmaan pelihahmoa kehittämään ennen pomovastuksen kohtaamista, on huonoa kerrottavaa, sillä moiseen ei ole nyt aikaa.

Nopeus ja suoraviivaistaminen pätee myös siihen, miten pelin kanssa ollaan tekemisissä. Mukana on nyt erillinen juoksunappi, seinäjuoksu onnistuu ja parkourkiipeäminen kallioilla luonnistuu. Niin ikään henkilähteitä voi käyttää itse luoden näin oman version Torrentista. Lisäksi hahmonkehitys on todella tiivistä, sillä joka kerta tason karttuessa saa lisäyksen kaikkiin tilastoihin. Näin ollen ei ehkä ole aikaa keräillä kaikkea omalle hahmolle, vaan on keskityttävä pääasiassa niihin hauskoihin puoliin, kuten taisteluun ja poimia vain niitä aseita, joita haluaa käyttää.

Pelaajan ominaisuudet ja pelityyli riippuvat pitkälti siitä, millä hahmolla pelaa. Testatussa versiossa oli neljä valittavaa hahmoa: joka paikan höylä Wylder, nopea ja notkea Duchess, tankkimainen Guardian ja maagi Recluse. Jokaisella hahmolla on oma erityinen passiivinen kykynsä, kuten Wylderin kyky väistää se ensimmäinen isku, josta aiheutuisi vahinkoa, kun taas Guardian pystyy suojautumaan kilpensä taakse, ja sitten on myös aktiivinen kyky ja "ultimate". Nämä kyvyt vaihtelevat käyttökelvottomasta, kuten Wylderin tarttumakoukusta aivan kertakaikkisen rikkinäiseen, kuten Duchessin kyky pakottaa pahis ottamaan vastaan uudestaan se viimeisin vahinkosatsi, jolloin tuloksena on huimaava pläjäys vahinkoa kerralla. Wylder iskee pahiksia Sekiro Flame Ventillä, Guardian lennähtää ilmaan ennen maahan iskeytymistä, Duchess muuttaa joukkueen näkymättömäksi ja Recluse merkitsee pahiksen niin, että joka kerta vahinkoa ottaessa joukkue saa takaisin niin HP:tä kuin FP:tä.

Kumma kyllä, vain Wylderillä on perinteinen väistämiskuperkeikka. Loput hahmot vain astuivat sivuun iskun tieltä. Kaikilla on voittamattomuusruutuja, mutta vaikutti kummalliselta, että vain yksi henkilöhahmo pystyy Soulsborne-sarjan tunnettuun tekniikkaan. Hahmoja on kaikkiaan kahdeksan, joista jokaisella on oma tarinansa, ja näin ei olla vain pelaamassa ainoastaan pomoja kaataakseen, vaan mukana on myös tarina, joskin ohuelta se vaikuttaa kartalla, joka vaikuttaa olevan satunnaisesti muotoutuva.

Sanon "vaikuttaa", koska testaamisen aikana ei ollut kuin kaksi paikkaa aloittaa peli, ja me aloimme ymmärtää, että näin peli antoi eteen tietynlaisen kartan ja tietyt pomovastukset. Jokainen loppupomo kattaa ilmeisesti omanlaisensa alueen, mutta sen sijaan, että olisi kokonaan satunnaisesti muotoutunut, se vaikuttaa siltä, että pelaaja alkaa ymmärtää, mitä on kohtaamassa, ja mitä muuta voi tehdä kartalla pelatakseen. Moinen on vähän kaksiteräinen miekka, sillä vaikka tämä tarkoittaa, että kartan oppiessa pystyy omaa pelaamistaan miettimään tarkemmin, mutta samalla paljoakaan ei tunnu tuoreelta. Pelaamamme kartta ei tuntunut tuoreelta aina pahiksista itse ympäristöön saakka, mikä näytti huonolta versiolta Limgravesta. Menneiden asset-kohteiden uusiokäyttö ei ole uusi asia From Softwarelle, mutta samaan aikaan monet ovat peräisin Elden Ringistä, ja tuntuvat erityisen selviltä. Sama koskee aseita, mutta samaan aikaan on varsin jännittävää voida vain poimia ase milloin tahansa ja käyttää sitä, kunhan vain on vaadittava taso omalla hahmolla. Ei ole tarvetta laittaa taitoja erikseen paikoilleen tai laittaa pisteitä uusiksi, ja on mahdollista siirtyä suuresta vasarasta pieneen tikariin muutaman minuutin kuluessa. Aseissa on niin ikään vahvistavia "buffeja", jotka kertautuvat pelihahmolla, vaikka niitä ei käyttäisikään, ja tämä estää ylimääräisen tavaran kerääntymiseen omaan tavaravalikkoon pölyä keräämään.

Isoin kysymykseni koskien peliä tällä hetkellä on, miten pitkään meno on nautittavaa. Elden Ring: NightReign luottaa paljon vanhaan materiaaliin, ja vaikka uusi on hauskaa, ei tämä ole yhtä helposti lähestyttävä kuin Elden Ring. Peli on vaikea, ja haaste on käytännössä mahdoton yksin pelaavalle, ja vaikea kolmen joukkueelle. Mitä nyt itse olen huomannut, ovat ainoat palkinnot jokaiselta pelikerralta muutama reliikki, joilla saa omalle hahmolleen vaihtelevia "buffeja", ja mystinen käyttökelvoton valuutta nimeltä Murk, joka on varmaankin liitoksissa reliikkeihin. Joitakin reliikkejä katsoessani vaikuttaa siltä, että on mahdollista vaihtaa aloitusasetta, joskaan me emme pystyneet. Mutta, pelaaja ei voi vaihtaa haarniskaansa, ja vaikuttaa siltä, että pelin idea on pääasiassa päihittää seuraava pomovastus uudestaan ja uudestaan, kunnes on päihittänyt kaikki kahdeksan. Tietenkin on mukana myös hahmokohtaisia tehtäviä kokeiltavaksi, mutta me joukkueeni kanssa päihitimme viimeisen pomovastuksen, kolmipäisen helvetinkoiran miekan ja ketjun kanssa, kahdesti peliaikamme kuluessa. Näin ollen olo tuntuu merkityksettömältä varsin pian.

From Software ei halua peliin live service -elementtejä, joten ehkä loppuun pääsemisen jälkeen se on sitten siinä. Mutta jos taas ei pysty päihittämään viimeistä pomoa jää ilmaan kysymys, miksi edes jatkaa pelaamista, kun jokainen kierros vie vain takaisin alkuun. Lisäksi mukana on kysymys pitkäaikaisesta nautinnosta. On helppoa olla mukana, kun kaverit istuvat vieressä isossa LAN-juhlassa, ja joukkuekaveri näyttää tärisevää kättään peli-istunnon päätteeksi. Mutta verkossa, tai satunnaisessa seurassa, voi vaikutus olla paljon vähäisempi.

Pelasin kuitenkin Elden Ring: NightReignia seitsemän tunnin ajan. Seitsemän tunnin. Ja sen lopuksi, jos kysyisit, haluanko pelata lisää, olisin sanonut kyllä. Kyseessä on ohuempi Elden Ring -kokemus, ja se saattaa lainata muualta vähän liiaksi, mutta on syytä muistaa, että pelasimme Network Test -versiota, ja jos vertaa sitä Elden Ringin peruspeliin, on luvassa paljon, paljon suurempi kokemus. Olen puhunut tässä ennakossa paljon pyrkien selittämään mahdollisimman paljon ja kertoen myös omia mielipiteitäni, mutta sanojen määrän pitäisi osoittaa ainakin sen, että kyseessä on enemmän kuin vain pelkkä rahastus Elden Ringin nimellä, ja toistaiseksi pelikokemus on ollut oikein hauska.