El Grande ja aatelisten väliset taistot

Palataan kaukaiseen menneisyyteen, aina Herran vuoteen 1995. Tuolloin Wolfgang Kramer ja Richard Ulrich istuivat yhdessä pöydän ääreen ja suolarinkelien napostelun ohessa suunnittelivat pelin, josta muodostuisi aluehallintapelien grand-old-daddy-o. Kyseessä oli El Grande, josta vain vaivaisen lähes 30 vuoden odottelun jälkeen on ilmestynyt uudistettu laitos ja vieläpä suomenkielisellä käännöksellä varustettuna.

El Grandessa pelaajat ovat aatelisia, jotka kamppailevat Espanjan herruudesta 1400-luvulla. He lähettävät caballeronsa, eli ritarinsa, hovistaan valtaamaan itselleen uusia alueita. Ja se pelaaja, joka pelin aikana onnistuu hallitsemaan pistearvoltaan eniten alueita, julistetaan lopussa El Grandeksi.

Pelin tavoitteena on lähettää caballerojaan ympäri Espanjan yhdeksälle eri alueelle ja pyrkiä haalimaan niiden avulla mahdollisimman paljon pisteitä. Aina kolmen vuoron jälkeen tapahtuu pisteytyskierros ja silloin pojoja jaetaan sen mukaan, kenellä on eniten caballeroja kullakin alueella. Pelaajalla jolla on eniten caballeroja alueella saa eniten pisteitä, toiseksi tullut saa hieman vähemmän ja kolmas saa vähiten tai ei yhtään. Tasatilanteessa jaetaan yhtä sijaa alemmat pisteet molemmille. Suomeksi sanottuna, jos kahdella tai useammalla pelaajalla on ensimmäiseen sijaan oikeuttava määrä ukkeleita laudalla, saavat kaikki toisen sijan pisteet. Selostukseni pelin kulusta perustuu 4-5 pelaajan versioon, kahdella tai kolmella pelattaessa mukaan tulee erikoissääntöjä.

Tyypillisellä vuorolla pelaajat lähettelevät omia ritareitaan ympäri Epsanjaa (Turhapuroa mukaillen). Vuorolla on tasan kaksi vaihetta. Ensin paljastetaan viisi toimintokorttia, joista jokaisessa on kaksi osaa. Ensinnäkin niissä on jokin erikoistoiminto, jonka avulla voi esimerkiksi siirtää kuningasta, muuttaa jonkin alueen pisteytystä ja niin edelleen. Toiseksi, kortti kertoo sen, kuinka monta caballeroa voi siirtää omasta hovistaan kuninkaan vieressä oleville alueille.

Kun toimintokortit ovat paljastettu, kukin pelaaja vuorollaan pelaa yhden kädessään olevista vaikutusvaltakorteista, joissa on luvut välillä 1-13. Ensimmäisen kortin pelaa se, joka edellisellä kierroksella pelasi pienimmän kortin, mutta pelin alussa viimeksi Espanjassa käynyt aloittaa. Me tosin arvomme aina aloittajan, koska muuten samalla peliporukalla aloittaja pysyisi aika pitkään aina samana.

Se pelaaja, joka pelasi pöytään suurimman vaikutusvaltakortin, aloittaa kierroksen. Jokaisessa vaikutusvaltakortissa on kuvattuna tietty määrä caballeroja, jotka pelaaja siirtää provinsseista (yleisestä varastosta) hoviinsa. Mitä suurempi kortti, sitä vähemmän caballeroja saa käyttöönsä.

Tämän jälkeen pelaaja valitsee ensimmäisen toimintokortin, tekee halutessaan sen tarjoaman erikoistoiminnon, ja siirtää pelilaudalle kuninkaan viereisille alueille enintään niin monta caballeroa kuin toimintokortissa on kuvattuna. Vaihtoehtoisesti pelilaudalle pelaamisen sijaan caballerot voi pudottaa näyttävään castilloon (torniin) odottamaan pisteytyskierrosta. Tämän jälkeen toimintokortti poistetaan pelistä. Sitten toiseksi suurimman kortin pelannut valitsee yhden jäljellä olevista korteista ja niin edelleen, kunnes kaikki ovat tehneet toimintonsa. Sen jälkeen pelatut vaikutusvaltakortit ja neljän pelaajan pelissä pelaamaton toimintokortti poistetaan pysyvästi pelistä ja aloitetaan uusi kierros.

Vaikutusvaltakortteja pelatessa on vain yksi tärkeä sääntö, eli et saa koskaan pelata pöytään samaa korttia kuin joku toinen. Jos siis aloitat pelaamalla ykkösen, olet varmasti viimeinen. Samalla periaatteella, jos aloittava pelaaja pelaa pöytään luvun 13, on hän varmasti ensimmäinen kyseisellä vuorolla.

Joka kolmannella kierroksella tapahtuva pisteytys on joka kerta jännittävä tapaus. Silloin pisteytetään pelilaudan jokainen alue castillo mukaan lukien, joten periaatteessa pistetilanne on koko ajan kaikkien laskettavissa.

Mutta hetkinen seis!

Jottei peli olisi täysin ennalta-arvattava, pisteytystä sotketaan mukavasti castillon avulla. Ennen pojojen ynnäämistä jokainen pelaaja valitsee alueen, johon hänen castilloon pudottamansa caballerot menevät. Nyt sitten mietitään ja muistellaan, että "montakos minä oikein laitoin sinne", "pistiköhän tuo toinen sinne kolme vai neljä caballeroa", "onkohan se menossa samalle alueelle kuin minä" ja niin edelleen. Pelkästään tähän yhteen valintaan on saatu valtava tunnelataus, kun kaikki yrittävät arvailla toisten aivoituksia. Usein tuloksena on se, että jotkut kiroavat ja toiset hurraavat kun omat arvaukset menevät pieleen tai nappiin. Kolmannen pisteytyskierroksen jälkeen peli päättyy ja eniten pojoja haalinut kruunataan voittajaksi.

Selitykseni ei tee oikeutta pelin tunnelmalle, sillä se kuulostaa hyvin puisevalta ja kliiniseltä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Jokainen siirto merkitsee, jokainen kerta kun vastustaja vie sinulta alueen kirpaisee, ja jokainen ovela keikautus castillosta hyppäävillä caballeroilla palkitsee.

Uusintapainos on uudistanut myös pelin ulkoasun tähän päivään ja kaikki komponentit ovat laadukkaita. Ratsastajalla kuvatut Grandet erottuvat nyt selvästi caballeroista, eikä kuningaskaan ole enää puiseva pökkelö. Castillo on myös veikeä. Kun sen portit avataan, sisällä olevat caballerot suorastaan ryntäävät ulos. Kartan alueet erottuvat myös kiitos paksujen rajojen, tosin Valencia, Aragon ja Navarra ovat väreiltään hieman liian lähellä toisiaan. Kortit ovat laadukkaat, enkä usko että näihin tarvitsee edes laittaa muovitaskuja päälle suojaksi.

Kokonaisuutena El Grande on klassikko, josta on ilo saada uusintapainos. Lautapelit.fi:n julkaisema suomenkielinen painos sisältää ilahduttavasti sekä suomen- että englanninkieliset kortit. Omasta tuttavapiiristä löytyy paljon myös suomea taitamattomia pelaajia, joten kaksien komponenttien avulla pelailut onnistuvat hyvin kaikenlaisessa seurassa.

Jos et ole koskaan pelannut aluehallintapelejä, voin suositella El Grandea lähes varauksetta. Ainoa varaus liittyy siihen, että peliin on saatava neljä tai viisi pelaajaa. Toki tätä voi myös pelailla kahdella tai kolmella, mutta omaan makuuni kokemus jää tuolloin hieman vajaaksi.

Pelaajan arvosana on 9/10. Arviokappaleen tarjosi Lautapelit.fi.