East India Company

East India Company vastaa: pippurista. Hieman laajemmin ymmärrettynä Aasian vientituotteista. Siinä missä nykyajan suurin vientituote on energia, niin silloin kun miehet olivat rautaa ja laivat puuta, veren vuodatuksen syyksi riitti sahrami. Tämä ei vala suuremmin uskoa ihmiskuntaan, mutta siitä syntyy kaikesta huolimatta mallikelpoinen peli.

East India Company asettaa pelaajan kauppalaivaston johtoon. Kansallisuus on vapaasti valittavissa Ranskan, Espanjan, Britannian tai kolmen muun tuonaikaisen suurvaltion kokoelmasta. Niin, mukana on myös Ruotsi, mutta arvostelijan ominaisuudessa en aio laskea sitä mukaan. Sen jälkeen on aika valita yksi neljästä kampanjasta, joiden kesto on pelin sisäisen kellon mukaan 50-150 vuotta. Kenties parhaan kuvan pelistä saa valitsemalla pisimmän kampanjan, se on myös suositeltavaa käydä läpi ensimmäisellä pelikerralla.

Peruspelin ajatus on luoda oma laivasto, luoda kaupankäyntireittejä Euroopasta Intiaan ja ajaa muut yhtiöt ulos markkinoilta. Tämä tapahtuu kuljettamalla hyödykkeitä pitkin maailmaa laivaston avulla ja valtaamalla kilpailijoiden satamia itselleen. Strategisella tasolla kaikki on kunnossa. Komentaja saa tosissaan pähkäillä oikeanlaisia kauppareitteja sekä tavaran laatua ja määrää, jos aikoo menestyä.

Perinteiset kaupankäynnin lait pätivät myös 1500-luvulla, joten esimerkiksi pelkästään yhden vientituotteen varaan ei kannata liikevaihtoaan jättää. Markkinoiden tulviessa esimerkiksi pelkästä silkistä, sen hinta romahtaa ja yhtiö menee nopeasti nurin. Avain menestyneeseen kaupankäyntiin onkin tuotteiden monipuolisuus, sekä useat kauppareitit. Pelin maailmaan on helppo upota useiksi tunneiksi kerrallaan pohtimaan fiksuja liiketoiminnallisia siirtoja. Toisaalta se vaatii myös huomattavan siivun aikaa ja luvassa on huomattava määrä mikromanagerointia. Kampanjan tehtävät ovat myös osittain aikaan sidottuja, joka vaatii nopeita päätöksiä. Onneksi pelin sisäistä kelloa on mahdollista hidastaa niin paljon, etteivät tavoitteet jääneet kiinni ainakaan omasta, mannerlaattojen nopeudella liikkuvasta järjenjuoksustani.

Aivan puhtoista kaupankäynti ei ollut tuolloinkaan, ja joskus laivaston komentajan on turvauduttava väkivaltaan edistääkseen liiketoimintaansa. Kilpailijoiden pääsatamiin ei voi hyökätä, mikä on ymmärrettävää: tämä olisi varmasti aikanaan johtanut valtioiden väliseen verenvuodatukseen. Sen sijaan kilpailijan satamasta Afrikassa kukaan tuskin edes tietää, ja kaikki sivusatamat ovatkin vapaata riistaa. Sen lisäksi, että tämä on realistinen katsaus kolonialismiin ja Afrikan orjuuttamiseen, se on myös paras tapa ajaa kilpailijat konkurssiin kauppasaarron avulla. Toiseksi paras keino menestykseen on käyttää diplomatiaa, jossa tarjolla ovat perinteiset liitolaisuuden solmimiset, kiristykset sekä uhkaukset.

Kauppareitillä olevien laivojen kimppuun voi myös hyökätä, jos sataman valtaaminen alkaa tuntua tylsältä. Toisin kuin satamissa, jossa pelkkä raaka voima ratkaisee voittajan voittajan, meritaistelut käydään kolmiulotteisella kartalla RTS-henkisesti. Osio ei ole aivan ongelmaton. Laivojen käskytys on kankeaa, ja niillä tuntuu olevan yleensä täysin oma mielipiteensä hyökkäyksen kohteesta, komentajan käskyistä huolimatta.

Yksittäisen laivan ohjaaminen on myös vaihtoehto, jolloin komentaja siirretään suoraan sen kannelle käskyttämään miehistöä. Tämä ei valitettavasti ole vaivansa väärtti, sillä ensimmäisestä persoonasta toimiminen on äärimmäisen raskasta ja johtaa yleensä tappioon. Meritaistelut nostavat myös laivojen komentajien osaamista, sillä voitokkaista taisteluista nettoaa kokemustasoja. Miehistö on laivoissa avainasemassa, joten laivojen menetys ei kirpaise yhtä pahasti kuin kokeneen komentajan menetys. Vihreän komentajan johtama laiva kun ei kynnä meriä aivan samalla asenteella kuin vanhan merikarhun luotsaamana.

Pelin käyttöliittymä on paljosta velkaa Civilizationille, sekä muille vastaaville taktisille naksuille. Hyvä niin. Kaikki toiminnot ovat selkeästi pelaajan ulottuvilla, ja hallinnointi on helppoa. Suuremmilla resoluutioilla tosin kaltaiseni puusilmä onnistui ajoittain hävittämään osan tärkeimmistä toiminnoista, mutta se kertoo ehkä enemmän tarpeesta hankkia silmälasit kuin käyttöliittymän puutteista.

Latausajoissa on sen sijaan toivomisen varaa. Kaikki käytännön työt, kuten lastaus, laivanrakennus ja sataman vahvistaminen erilaisilla rakennuksilla tapahtuu erillisessä kolmiulotteisessa tilassa, ja latausruutuja joutuu tuijottamaan liiankin usein. Vastapainona visuaalinen anti on kaunista katsottavaa varsinkin meritaisteluiden aikana, eikä peli kärsi minkäänlaisista ruudunpäivityksen notkahduksista.

East India Company on hieno avaus kotimaiselta Nitro Gamesilta. Moni asia pelissä on tarkkaan mietitty, eikä sen tarvitse hävetä aikalaistensa rinnalla vähäisessäkään määrin. Mikromanageroinnin määrä on kuitenkin omiaan ajamaan nopeampaan viihteeseen tottuneet pois sen ääreltä vauhdilla, mutta jos koet kaupankäynnin omaksesi, East India Company on kokeilemisen arvoinen tuttavuus.