Dying Light 2 Stay Human

On kulunut seitsemän vuotta siitä kohtuullisen hyvät arviot saaneesta ensimmäisestä pelistä Dying Light. Ja kuten tiedämme, mitä pidemmäksi odotus venyy, sitä korkeammiksi kasvavat pelaajien odotukset, tai sitten sitä vähäisemmäksi laskee pelaavan kansan kiinnostus. Kehittäjät ovat onnistuneet melko hyvin pitämään kiinnostusta yllä kaikki nämä vuodet, mutta monet lykkäykset ja huhut kulissien takana käynnissä olleesta "kehityshelvetistä" saivat monet laskemaan odotuksiaan. Varmaa on kuitenkin se, että mitä pidemmälle julkaisu venyy, sitä suurempi on riski pettää odotukset.

Pelatessani Dying Light 2 Stay Humania koin, että peli julkaistiin muutama vuosi liian myöhään. Ja olkaamme rehellisiä siinä, että ensimmäinen peli ei ollut mestariluokan työnäyte tarinankerronnasta, vaikka itse pelattavuus kunnossa olikin. Parannusta on jatko-osassa tapahtunut, joskin on muistettava, ettei se rima alun alkaenkaan kauhean korkealla ollut. Lisäksi monet osa-alueet pelin tarinassa tunnutaan ottaneen suoraan huonoista tieteiselokuvista. Tämä vähentää merkittävästi kykyä eläytyä ruudun tapahtumiin.

Perinteiset teemat ovat kaikki mukana. Lääketieteelliset kokeet, henkilöiden väliset draamat, kostoon painottuva tarina ja kaikki nämä yhdessä muodostavat parhaimmillaankin vain kovin keskinkertaisen tarinan. On silti sanottava, että muutama mieleenpainuva repliikki on mukana kokonaisuudessa. Vaikuttaa siltä, että Techland vilkaisi Ubisoftin suuntaan luodessaan Dying Light 2:n pelattavuutta, ja jossain määrin he siinä onnistuivatkin. Olen silti sitä mieltä, ettei Techlandin kannata jatkaa nyt valitsemallaan tiellä. Päähenkilö esitetään alusta asti lähes kaikessa erittäin taidokkaana spesialistina. Tähän saadaan tarinan kuluessa jonkinlainen vastaus, mutta siitä huolimatta ratkaisu ei oikein toimi. Yrityksistä huolimatta päähenkilöstä puuttuu se oma persoonallisuus: kyseessä on muista peleistä palasina kokoon keitetty kokonaisuus.

Ubisoftin jalanjälkiä seuraten Techlandin peli on menettänyt osan identiteetistään, ja lopputuloksena on pätevä - mutta samalla hyvin perinteinen - hiekkalaatikko. Se tarjoilee pelaajalle ympäri karttaa ripoteltua tekemistä. Innoitukset tulevat selväksi siinä vaiheessa, kun ryhdytään ottamaan haltuun tuulimyllyjä. Tällä kertaa ne toimittavat asuinpaikkojen virkaa, ja samalla pelaajalle näytetään Far Cry -peleistä tutuksi tullut välivideo. Usein kohdatut bugit ja muut ongelmat eivät nekään osaltaan karistaneet syntynyttä Ubisoftin pelien vaikutelmaa. Zombeja ilmestyy pelaajan eteen tyhjästä, vuorovaikutettavat kohteet katoavat kuin tuhka tuuleen ja taistoissa on ajoittain mahdotonta suorittaa haluttua näppäinyhdistelmää oikein. Ajan kuluessa nämä pienet toistuvat ongelmat alkavat alati enemmän ärsyttää. Pienemmän mittakaavan ensimmäinen Dying Light oli kokonaisuutena parempi pelikokemus.

Arvioversio on kaunis katsella, mutta suorituskykynsä osalta ei ole mikään mallioppilas. Valittavana on kolme erilaista pelitilaa: Resolution (4K), Quality (säteenseuranta) ja Performance (60 fps). On harmillista joutua tekemään tällainen valinta, mutta yksikään vaihtoehto ei varsinaisesti tee vaikutusta. Maailma on jaettu useisiin eri alueisiin, joilla on kieltämättä kokoa. Yleensä aika kuitenkin menee zombeja pakoon juostessa, joten maisemia ei ehdi ihailemaan.

Ensimmäisen Dying Lightin malliin myös jatko-osassa se parkourliikkuminen on se vahvin osa-alue kokonaisuudessa. Kaikkea ei kuitenkaan ole käytössä alusta alkaen, sillä erilaisia tekniikoita avataan pelin edistyessä. Tämä yhdessä taistelumekaniikan kanssa tekee pelimaailmassa liikkumisesta nautittavampaa. Harmillisesti ne jatko-osan parhaat ominaisuudet ovat kaikki sellaisia, jotka olivat paikoillaan jo alkuperäisessä Dying Lightissa, ja joita on nyt vain hieman paranneltu jatko-osaan. Matkan varrella mukaan tarttuu kiinnostavia aseita, joita pystyy muokkaamaan haluamallaan tavalla. Resepteillä ja piirustuksilla voi nikkaroida käyttöesineitä, kuten ensiapulaukkuja ja kranaatteja. Toisin sanoen kovinkaan paljon ei ole muuttunut verrattuna ensimmäiseen peliin, koska varsinaista tarvetta ei ollut. Pohja oli jo valmiiksi vankka, joten onneksi Techland on päättänyt sille rakentaa.

Dying Lightin tärkeä osuus ovat myös yöllä tehtävät toiminnot. Näin on myös jatko-osassa, mutta se yksi uusi lisäys ei ole onnistunut. Auringonlaskun jälkeen on vain rajallinen aika tutkia kaupunkia yöaikaan. Tätä aikaa voi kasvattaa keräämällä tiettyjä esineitä, ja tämä keräily tuo yöaikaan uuden paineen aiheuttajan. On toimittava nopeammin kuin ehkä ensimmäisestä pelistä muistaa. Syy tähänkin kerrotaan tarinan kuluessa, mutta se ei siitä huolimatta vakuuta. Ennen Dying Lightissa oli kutkuttavaa kulkea kaupungilla öisin, kun turvaa ei ollut lähimaillakaan. Jatko-osassa näin tehdään varsin usein, mutta ei suinkaan pelaajan omasta halusta. Varsinkin pelin alussa yöhiippailu on enemmänkin ärsyttävää.

Entä ne pelin aikana tehtävät valinnat? Niitä on, ja niillä on merkitystä, sillä pelimaailma selvästi muuttuu noiden valintojen seurauksena. Isojen muutosten lisäksi myös muiden henkilöhahmojen suhtautuminen pelaajaan muuttuu. Näin onnistutaan tekemään pelaajaan paljon suurempi vaikutus kuin mihin se perinteinen maailman pelastaminen pystyy. Mukana on useita erilaisia ryhmittymiä ja on hankala sanoa, mikä on hyvä ja mikä taasen paha. Näin ollen pelaajan omat uskomukset ja moraaliset painotukset vaikuttavat päätöksiin. Kaikilla ryhmittymillä on omat puolensa, ja kaikki toki haluavat selviytyä sillä omalla tavallaan ankarassa maailmassa. Dying Light 2:n maailmassa mikään ei ole helppoa tai ilmaista. Tämä epävarmuus toimii pelissä hyvin, ja valintojen selkeä harmaa alue on edelleen asia, jota näkee videopeleissä liian vähän.

Dying Light 2 Stay Human on ristiriitainen pelikokemus. Toisaalta siinä on riittävän pätevä tarina, mutta se ei loista antaessaan pelaajalle liian helppoja vastauksia herääviin kysymyksiin. Liikkuminen ja taistelumekaniikka ovat loistavia, mutta samaan aikaan mukana on toimintoja, jotka keinotekoisesti rajoittavat pelaajan nautintoa. Pelimaailma on mielenkiintoinen, mutta sitten se vesitetään ottamalla mukaan sen kaiken, joita muissa avoimen maailman peleissä on totuttu näkemään. Kaiken kaikkiaan pelin parissa on mukavaa, mutta ei sillä tavalla kuin alun perin odotin. Toivottavasti Techland luottaa jatkossa enemmän omiin ideoihinsa, koska muuten Dying Lightista tulee vain Far Cry zombeilla.