Dune: Spice Wars, potentiaalia on, mutta...

Dune on ollut pinnalla aina Denis Villeneuven elokuvasta lähtien. Elokuva tästä Frank Herbertin tieteisromaanista saatiin ulos viime vuoden lokakuussa. Tarina Arrakisin hiekkaiselta planeetalta sai peräti kuusi Oscar-palkintoa. Ei siis ole yllättävää, että Dune alkaa valua myös muille alustoille. Pelien osalta ensimmäisenä on vuorossa 4X-strategiapeli Dune: Spice Wars, joka saapuu huomenna Steamiin Early Access -tilaan. Pääsin katsomaan peliä ennakkoon.

Koska kyseessä on 4X-strategiapeli, ei ideana ole seurata Paul Atreidesin tarinaa toisin kuin kirjassa ja elokuvassa. Tarkoituksena on johtaa yhtä neljästä ryhmittymästä (House Atreides, House Harkonnen, Smugglers ja Fremen) voittoon kisassa Arrakisin - eli Dyynin - hallinnasta. On siis tiedusteltava maastoa ja otettava alueita haltuun, valloitettava kyliä ja laajennettava omaa valtaa. Samaan aikaan on tietenkin pidettävä muut ryhmittymät aisoissa niin poliittisesti kuin sotilaallisestikin.

Kyseessä on siis hieman kesytetty versio Civilizationista. Kesytetty siksi, että mukana on paljon vähemmän sisältöä ja mahdollisuuksia tutkia paikkoja ainakin tällä hetkellä. Ja siksi peli onkin Early Access -vaiheessa. Erilaisia järjestelmiä kuitenkin hoidetaan, kuten Solaria (Imperiumin valuutta), työvoimaa (tärkeää armeijan kasvulle ja ylläpidolle), vettä, vaikutusvaltaa (poliittisten päämäärien ajamiseksi), tietoa (tutkimusta varten) ja niin edelleen. Kaikkia osa-alueita on pidettävä silmällä samoin kuin omia resursseja, joita toki tarvitaan oman ryhmittymän kasvattamiseksi ja rakennuksien rakentamiseksi kylissä ja siirtokunnissa. Kaiken muun ohella on vielä spice, koska CHOAM (johon kuuluvat Emperor, Great Houses, Bene Gesserit, ja Guild) vaatii sitä maksuksi suosiostaan.

Dune: Spice Wars keskittyy siis vahvasti siihen strategian poliittiseen puoleen. Taisteluita käydään, ja sotilaita ja armeijaa tarvitaan hiekkaisen maaston tutkimiseen ja valloittamiseen. Omia rajoja on toki puolustettava kilpailevilta armeijoilta ja ryhmittymiltä. Mutta ennen kuin siihen sotilaalliseen puoleen päästään toden teolla on pidettävä huoli, etteivät omat yritykset kuivu kokoon ennen aikojaan.

Spice-kerääjiä on oltava riittävästi työssä, jotta CHOAM-maksut rullaavat ajallaan. Samoin on oltava tarpeeksi resursseja sen oman ryhmittymän tukemiseksi, tai muuten seurauksena on kapinointia. Tietysti on pidettävä tarpeeksi itsellään Solaria, jotta tulee toimeen. Pelaajan on ajateltava johtajan lailla useita askeleita eteenpäin. Koska tahansa hiekkamato voi nielaista spice-kerääjän tai hiekkamyrsky voi tuhota muutaman ornitopterin. Tappiot on korvattava, eikä siihen anneta liiaksi aikaa.

Kokemukseni Dune: Spice Warsin parissa on toistaiseksi ollut seuraava. Fremen tuntuu olevan se ryhmittymä, jota on vaikein hallita. Heillä kun ei ole lukuisia niin sanottuja passiivisia etuja verrattuna muihin ryhmittymiin, eikä Fremen näin pääse loistamaan poliittisella näyttämöllä. Fremenillä on vaikutusvaltaa 0% Landsraad-neuvostossa, jossa siis eri ryhmittymät äänestävät lainsäädännöstä muutaman seuraavan siirron ajaksi. Moinen on keskeinen osuus pelaamista, sillä yhtenä hetkenä veden ansainta saattaa olla 50% helpompaa, ja seuraavaksi heti 30% vaikeampaa. Toisaalta armeijan koulutuksen hinta saattaa tuplaantua, jolloin sen oman maa-alueen puolustaminen saattaa vaarantua. Sitä paitsi aikani House Atreidesin parissa oli tyystin erilainen, sillä Duke Leto liittolaisineen ovat selvästi vaikutusvaltaisempia House Atreidesin niin sanottujen passiivisten "perkien" ansiosta. Noin käytännössä Landsraadin päätöksiin pääsee vaikuttamaan hyvinkin vapaasti.

Pelissä tapahtuu paljon konepellin alla, ja kaikesta selvillä pysyminen saattaa tuntua vaikealta. Tutkimus tarkoittaa pitkälti sen seuraavan päivityksen valitsemista, vakoojilla kerätään tietoa ja paljon muutakin täytyy miettiä. Samaan aikaan on muistettava se kouriintuntuvampi pelaamisen osuus, kuten armeijoiden johtaminen aavikolle. Tämä on kuitenkin paljon vähäisemmässä osassa kuin olisi sopinut toivoa. Taistelut ovat hyvinkin rajoittuneita: pelaaja rakentaa yksikön, ja käskee sitten siirtymään alueelle. Kun vihollisyksikön lähelle päästään, alkaa taistelu. Pelaaminen on näin ollen tylsää, eikä asiaa auta maastoon juuttuva typerä tekoäly. Lisäksi yksiköt taistelevat tavoilla, miten niiden ei pitäisi asiaa hoitaa: pitemmän matkan yksiköt ryntäävät suoraan eteen, jossa lyömäaseyksiköt pääsevät läiskimään. Maaston tutkiminen on sekin varsin passiivista touhua: ei ole paljoakaan syytä olla laittamatta ornitoptereita automaattiselle tiedustelureissulle uusien kylien ja paikkojen toivossa.

Kokonaisuutena peliin on uhrattu paljon ajatusta, ja potentiaalia riittää. Toistaiseksi Early Access -tilassa oleva Dune: Spice Wars on varsin ontto strategiapeli. Teos näyttää hyvältä, toimii hyvin ja tavoittaa Arrakisin tieteistunnelman. Tulen seuraamaan pelin kehitystä ja sitä, miten Early Access -vaihe etenee.