Driveclub Bikesin kehitys pidettiin hyvin salassa. Niinpä sen julkistaminen ja samanaikainen julkaiseminen tulivat melkoisena yllätyksenä. Sisältöäkin löytyy runsaasti, eikä kyseessä ole mikään hätäisesti kasattu kosmeettinen lisäosa.
Tässä lisäosassa pääosassa ovat siis moottoripyörät, joita löytyy yhteensä 12 kappaletta sellaisilta valmistajilta kuin Ducati, Kawasaki, Yamaha, KTM, Honda, Bimota, MV Agusta ja BMW. Suurin osa on lukittu alussa ja uusia pyöriä saa avattua ajamalla tarpeeksi tietyillä prätkillä. Tusina pyöriä kuulostaa hyvältä määrältä menopelejä, mutta valitettavasti ne eivät juurikaan eroa toisistaan. Kaikkien ominaisuudet ovat lähes tapissa, eikä pyörävalinnassa ei tarvitse tuijotella tehoja, vaan alleen voi napata suoraan lempivalmistajansa moottoripyörän.
Moottoripyörillä rällääminen tuntuu aika arcademaiselta, ja niitä on lähes mahdoton saada kaatumaan normaalisti ajamalla. Takapyörä ei irtoa millään tiestä, vaikka kaasun painaisi pohjaan tiukassa mutkassa läpimärällä asfaltilla. Onnistuin kaatamaan pyörän ainoastaan ajamalla seinään, keulimalla sekä joidenkin hyppyjen jälkeen. Käytännössä kaatumisesta ei kuitenkaan tarvitse kantaa huolta ja mutkiin voi painaa lujaa olipa sää millainen hyvänsä.
Evolution Studios on nähnyt vaivaa kuvakulmien puolesta ja vinkkelin vaihtaminen kuskin omien silmien taakse tuntuu aika huimalta. Mutkissa maailma kallistuu ja tuntuu todella siltä kuin oma pää viistäisi lähes radan pinnassa. Itselläni tämä tuotti kuitenkin vaikeuksia hahmottaa rataa, joten päädyin ajamaan jälleen tutusta ja turvallisesta näkökulmasta, jossa maailmaa katsotaan kuskin takaa.
On kuitenkin mukavaa huomata, kuinka prätkät antoivat uutta eloa jo läpikaluttuihin ratoihin. Jopa iänikuiset Intian kisat tuntuivat tuoreilta, sillä moottoripyörillä kääntymisessä täytyy varata aikaa kuljettajan kallistumista varten. Tämän myötä ajoitukset täytyi opetella mutkia varten uudestaan.
Prätkillä ei kisata lainkaan driftauksessa, vaan niitä varten on aivan omat Skill-kisansa. Ne perustuvat driftauksessa nähdyn idean ympärille, eli radoilla on omat sektorinsa, joissa täytyy suorittaa taitotemppuja. Näitä ovat keulimiset, pitkät jarrutukset niin että takapyörä irtoaa maasta, sekä tiettyä miniminopeutta vaativat tarkastuspisteet.
Moottoripyörien ympärille on myös kasattu täysin oma kampanjansa, josta löytyy yli 40 uutta kisaa. Mielenkiintoisesti osa etenemiseen vaikuttavista tähdistä aukeaa vain silloin, jos samaan aikaan suorittaa jonkin toisen tehtävän kisan aikana. Yhdessä taitokisassa täytyi esimerkiksi saavuttaa korkea huippunopeus ja samaan aikaan saada korkeimmat mahdolliset pisteet. Jommankumman puuttuminen tarkoitti sitä, ettei tähti auennut.
Driveclub Bikes integroi lisäosan hyvin osaksi peruspeliä, ja sen myötä kaikki kerätyt kokemuspisteet kerruttavat sekä omia että klubin tasoja. Prätkiä varten on luotu myös omat accolade-saavutuksensa, jotka ilmestyvät autojen rinnalle. Nämä noudattavat peruspelin tuttuja kaavoja ja niissä vaaditaan muun muassa ajamista tiettyjen valmistajien pyörillä, kilometrikaupalla keulimista ja niin edelleen. Luvassa on myös uusia erillisiä päivittäisiä haasteita, mutta kirjoitushetkellä näitä ei vielä näkynyt.
Kokonaisuutena Driveclub Bikes on mukava lisäosa, joka tarjoaa miellyttävästi tuoretta pelattavaa Evolution Studiosin ajopeliin. Prätkillä rällääminen vaatii hieman totuttelua, mutta tämän myötä vanhojakin ratoja jaksaa ajaa taas uudelleen. Lisäksi uudessa kampanjassa riittää pelattavaa tuntikausiksi. Tosin jos haikailee realistista prätkäkokemusta, kannattaa suunnata katseet vaikkapa viimeisimmän Motogp:n suuntaan. Se on puutteistaan huolimatta edelleen erittäin realistinen moottoripyöräpeli.