Gamereactorin PS4-arvion voi lukea täältä.
Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age oli minulle henkilökohtaisesti vuoden peli vuonna 2018. Kyseessä on eeppinen yksinpeli perinteitä kunnioittavilla JRPG-mekaniikoilla vuoropohjaisine taisteluineen kaikkineen. Laajennuksista, mikromaksuista, loot-laatikoista tai muistakaan verkkotoiminnoista ei ole tietoakaan. Kokonaisuuden kruunaavat värikäs kuvitus ja kaiken kaikkiaan positiivisella hengellä kuorrutettu tunnelma. Nyt tämä viime vuoden mahtipeli saadaan Nintendo Switchille nimellä Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age - Definitive Edition. Kyseessä on sama peli kuin viime vuonnakin, mutta peruspeliin on tehty iso joukko pieniä hyviä uudistuksia. Jos siis Dragon Age XI on vielä pelaamatta, kannattaa ehdottomasti valita Switch-versio.
Ensimmäisen erikoisuuden huomaa heti aloitusvalikossa, sillä koko pelin voi halutessaan kokea kaksiulotteisena pikselipelinä, joka tuo mieleen SNES-ajan japanilaiset roolipelit sieltä 1990-luvun alusta. Tarina on 2D-muodossa pelattuna täsmälleen sama, ja perinteisen 3D-pelaamisen ja 2D-näkymän välillä voi vaihtaa milloin haluaa. Vaihto tehdään kirkossa samalla, kun yleensä pelaaja tapaa käydä tallentamassa pelinsä. Pikselinen pelimuoto toimii loistavasti, joskaan se ei kauheasti itseeni vedonnut. Kahden pelitavan välillä vaihtelu tekee kuitenkin oman pelihahmon tason kohottamisen eli grindaamisen mukavammaksi, koska saman jakson pystyy pelaamaan sekä 3D:nä että 2D:nä. Dragon Quest XI on siis oikeastaan kaksi peliä samassa, koska halutessaan koko tarinan pystyy kokemaan niin kaksi- kuin kolmiulotteisessakin muodossa.
Heti alkuvalikossa on valittavana myös erillinen valikko nimeltä Draconian Quest Settings. Täällä veteraanit voivat vaikeuttaa omaa pelaamistaan suuremman haasteen takaamiseksi. Valikosta voi valita esimerkiksi "No shopping" tai "No armor", eli pelata voi kokonaan ilman mahdollisuutta vierailla pelin puodeissa, tai taistella ilman haarniskaa. Itse olen vakaasti tyytyväinen siihen oletusvaikeustasoon, mutta mahdollisuus itselle sopivaan lisähaasteeseen on hieno lisä.
Ääniraidan pystyy valitsemaan kätevästi joko englanniksi tai japaniksi. Tarinaa on paljon, joten tulevien kymmenien tuntien aikana puhetta tulee kuunneltua paljon. Onneksi valintaansa voi vaihtaa aina halutessaan, joten kumpaakin ääniraitaa kannattaa kokeilla. Harmillisesti oma pelihahmo ei puhu lainkaan lyhyitä murahteluja lukuun ottamatta. Se isompi uudistus koskee kuitenkin Dragon Quest XI:n musiikkia. Viime vuoden painoksessa musiikki oli kauttaaltaan tunkkaista konemusiikkia, mutta nyt koko pelin voi kokea aidon sinfoniaorkesterin soittamana. Tunnelma muuttuu sekunneissa aivan toisenlaiseksi, ja suosittelen ottamaan jylhemmän musiikkiraidan välittömästi käyttöön. Eron huomaa selvästi, kun kokeilee vaihtaa konemusiikin ja sinfonian välillä. Se viimeinen musiikkiin liittyvä erikoinen vaihtoehto on, että taisteluiden ulkopuolella kuultava luritus voi olla oman valinnan mukaan joko mallia DQ XI tai DQ VIII. Itse pidän enemmän modernista tyylistä, mutta makunsa kullakin.
Graafisesti Dragon Quest XI on yhtä värikäs, kirkas ja piirroselokuvamainen kuin ennenkin. Ehkä siksi mukaan on nyt laitettu varsinkin PS4-peleistä tutuksi tullut Photo Mode. Toisin sanoen kamerakulmaa saa siirrellä mielin määrin, pelihahmoja voi asettaa erilaisiin poseerauksiin ja niin edelleen. Tällä tavalla saa kieltämättä otetuksi vaikuttavan näköisiä kuvia, joiden ottaminen ja verkossa jakaminen ovat jo valmiiksi hyvin tehtyjä Switchissä.
Kokonaan oma lukunsa ovat sitä varsinaista pelaamista nopeuttavat muutokset. Varustevalikossa pääsee nyt päättämään, haluaako hahmonsa pukevan päälleen automaattisesti Offensive-, Defensive- vai Magical-tyypin varusteet. Toki kunkin mukana kulkevan pelihahmon tavarat pystyy päättämään myös vanhaan malliin itse manuaalisesti. Välivideoita ja dialogia riittää, ja nyt pääsee valitsemaan senkin, haluaako naputella peliohjaimen nappia kerronnan edistämiseksi, vai eteneekö tarina omalla tahdillaan ilman napin painalluksia. Itse valitsin automaattisen etenemisen, sillä välivideoiden ja dialogin tempo on sen verran rauhallinen, että juonenkäänteissä pysyy kyllä mukana ilman ponnistelua. Lisäksi maailmassa kulkiessa käytetään varsin usein hevosta, ja nyt maastosta pystyy poimimaan mukaansa tavaraa ilman, että tarvitsee ensin nousta pois hevosen selästä.
Itselleni se tärkein korjattu asia on kuitenkin mahdollisuus nopeuttaa vuoropohjaisia taisteluita. Valittavana on kolme nopeutta, joista laitoin heti päälle sen kaikkein vauhdikkaimman. Tällä tavalla tietysti taistelut lyhenevät, mikä on hieno asia. Tarinan loppupuolella vuoropohjaiset taistelut ovat niin mittavia, että ne tuntuvat suorastaan laahaavilta. Siksi mahdollisuus nopeuttaa tappeluita on mitä loistavin uudistus. Nopeimmallakaan vauhdilla tahti ei kuitenkaan ole niin nopea, etteikö ruudun tapahtumista saisi selvää.
Teknisesti Dragon Quest XI toimii yhtä sujuvasti kuin viime vuonna PS4:lläkin. Toisin sanoen mitään ongelmia en kohdannut. Olen kuitenkin kuullut joidenkin käyttäjien kohdanneen Switchillä suorastaan pelin kaatumista, mutta itse en pulmiin törmännyt. Digitaalisena latauksena tämä mittava JRPG-mammutti vie tilaa 13 gigaa, joten hyllytilan säästämiseen pyrkiville voi suositella myös digitaalista lataamista Nintendon eShopista.
Sama tekninen sujuvuus pätee myös käsikonsolimuodossa pelattaessa. Kuvan resoluutio on silminnähden isoa ruutua pienempi, mutta kaikki toimii hyvin. Tekstin fontti ei ole ongelma isolla näytöllä, mutta käsikonsolimuodossa pelatessa nenäänsä saattaa joutua viemään välillä lähemmäs ruutua. Itse pidän Switchin käsikonsolipelaamista kankeana, mutta Dragon Quest XI:n verkkaisuuden ja vuoropohjaisten taisteluiden ansiosta se ei haittaa. Siksi tämän eeppisen JRPG-teoksen pelaamista voi suositella myös esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä matkustaville.
Tarinan osalta joitakin voi häiritä se, että iso draama on kaikkiaan hyvin perinteinen. Pelaaja on vauvana pärekopasta löytynyt mystinen löytölapsi, joka aikuiseksi kasvettuaan saa kuulla olevansa Valittu. Tällä kertaa odotetun Valitun nimi on Luminary. Matkan varrella mukaan liittyy joukko muitakin henkilöhahmoja, jotka noudattelevat perinteitä hekin. Sivutehtäviä on odotetusti varsin mittavasti, ja ne ovat välillä tylsiä mallia "mene tuonne hakemaan se esine ja palaa takaisin". Onneksi joukossa on enimmäkseen pelin maailmaa ja taustaa aidosti syventäviä sivutehtäviä. Erittäin hieno ominaisuus on edelleen se, että peliä tallentaessa jopa kehotetaan pitämään välillä taukoa. Ja kun sitten omaa peliään aikanaan jatkaa, käydään siihen asti koettu tarina läpi kuvien ja tekstin kera aloituslatausruudun aikana.
Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age - Definitive Edition on se sama peli kuin viime vuonnakin, mutta lukuisilla pienillä parannuksilla tuunattu. Uudelle kierrokselle ei välttämättä kannata enää lähteä muuta kuin ehkä silloin, jos haluaa ehdottomasti kokea tarinan myös käsikonsolimuodossa pelattuna. Jos taas Dragon Age XI on vielä pelaamatta, voi Switch-versiota suositella lämpimästi.