Dragon Quest III HD-2D Remake on erinomaisen hauska roolipeli

Dragon Quest on pelisarja, josta Euroopassa nähtiin pitkään vain unia. Japanissa suureen suosioon noussut pelisarja saapui aikoinaan länteen hieman nytkähdellen, eivätkä pelaajat Yhdysvalloissa innostuneet aikoinaan vielä uudenlaisesta pelityylistä. Niinpä ensimmäisiä Dragon Questeja ei koskaan tuotu Eurooppaan, sillä miksipäs täällä kukaan niistä kiinnostuisi, kun ei Amerikassakaan innostuttu.

Tästä syystä johtuen ensimmäiset askelet Dragon Quest 3 HD-2D Remakessa ovat itselleni todellakin ensimmäiset askelet kolmannessa Dragon Questissa - itse pääsin tutustumaan monen muun tavoin pelisarjaan vasta kahdeksannen lohikäärmeseikkailun myötä. Kolmas Dragon Quest on kiinnostavasti myös tarinallisesti ensimmäinen, sillä ensi keväänä uusintakäsittelyn saavat ykkönen ja kakkonen jatkavat suoraan kolmannen osan tarinaa.

Tarinan alussa itse nimettävä sankari täyttää 16 vuotta ja kuten tällaisissa tarinoissa usein, synttärijuhlien sijasta kutsuu maailma, sillä maailmaa vainoavan pahiksen käsissä kuolleen isän saappaanjäljet on täytettävä. Kylän tavernasta käydään hakemassa matkaan muutama kaveri ja ei kun matkaan.

Kolmannen Dragon Questin maailma on tehty hauskasti oikeaa maailmankarttaa mukaillen. Sieltä täältä löytyvät kaupungit noudattelevat niin ikään tyyliltään sijaintiaan maapallolla. Japanin kohdalta löytyvä Jipang ja Norjan kulmilla sijaitseva Norvik ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Maailma on periaatteessa avoin koluttavaksi, mutta etenkin seikkailun ensimmäisen puolikkaan aikana eteneminen on hyvinkin suoraviivaista, vaikka pientä sivupuuhasteltavaa löytyykin sieltä täältä. Pikkuhiljaa maailmalla matkaaminen muuttuu avoimemmaksi ja pelin olennaisimmat uudistukset pääsevät auttamaan pelaajaa kunnolla. Alkuperäiseen peliin verrattuna tarjolla on nimittäin nyt kunnollinen kartta, minkä lisäksi halutessaan päälle voi kytkeä ominaisuuden, joka näyttää seuraavan etenemiskohteen. Etenkin myöhemmässä pelissä, jossa maailman kaikkia nurkkia on pakko tutkia, ominaisuus tulee todella tarpeeseen.

Tarpeeseen tulee myös muutaman pelitunnin jälkeen sankarin käyttöön saama Zoom-loitsu, jonka avulla seurue voi teleportata itsensä mihin tahansa aiemmin vierailtuun kaupunkiin, luolastoon tai muuhun kohteeseen. Luolastojen läpi rouhiminen helpottuu loitsun avulla kummasti, kun esineiden ja taikapisteiden loputtua voi taikoa itsensä suoraan lähimpään kaupunkiin huilaamaan ja lepotauon jälkeen takaisin luolaston ovelle ilman pitkää edestakaisin ramppausta.

Näillä parannuksilla Dragon Quest 3 on todella sujuvaa pelattavaa ja etenee reipasta tahtia eteenpäin. Vaikeustaso pysyy pitkään kohtuullisena ja seikkailu leppoisana, kunnes lähempänä loppumetrejä isketään sitten tiukempi vaikeustaso silmään. Loppupään pomohirviöt ovat todella tiukkoja vastuksia, eikä liian heikolla seurueella ole mitään asiaa mokomia haastamaan.

Vaikeustaso ei saa kuitenkaan kiristämään hampaita liiaksi, sillä Dragon Quest -sarjan omasta mielestäni parhaat puolet ovat läsnä myös tässä julkaisussa. Peli on nimittäin aivan himputin hauskaa pelattavaa, mitä pelisarjan omalaatuinen huumorintaju ja hauskasti piirretyt hirviöt vain korostavat. Näiden ohella kolmannessa Dragon Questissa on aivan huikea seikkailun tuntu. Vaikka tekemistä onkin ehkä moderneihin JRPG-peleihin verrattuna vähemmän, eikä kartan jokaisessa nurkassa loju aarteita tai muuta löydettävää, ohjaimen ääressä tuntee silti koko ajan olevansa suuren seikkailun äärellä.

Tunnelmaa täydentää erinomainen musiikki. Vaikka wanhoissa NES-musiikeissa onkin oma viehätyksensä, Koichi Sugiyaman säveltämä orkesterimusiikki on itkettävän upeaa kuultavaa. Oli kyseessä sitten taistelu, kaupungissa pyöriminen tai dramaattinen kohtaus, musiikit ovat joka hetkessä just eikä melkein ja tukevat tunnelmaa upeasti. Mainittava on myös Akira Toriyaman pelisarjaa varten suunnittelemat hahmot, jotka ovat tässä versiossa upean ilmeikkäitä ja hilpeitä versioita alkuperäisestä.

Uusi versio on tehty samalla tyylillä kuin taannoiset Octopath Travelerit ja Live a Liven uusioversio, eli pelin nimen mukaisesti kaksiulotteisella pikselityylillä, mutta silti teräväpiirtona. Jälki on todella kaunista ja sulavaa, eikö polygoneja oikeastaan edes kaipaa. Graafinen ilme tukee entisestään suuren seikkailun tunnetta kauniine auringonlaskuineen ja synkkine tyrmineen.

Noin 30-tuntinen seikkailu on ehdottomasti kokemisen arvoinen kokonaisuus, vaikka alkuperäinen peli olisikin pelattuna. Dragon Quest 3 HD-2D Remake on nimittäin niin rakkaudella väsätty versio alkuperäisestä seikkailusta, että lopputulosta on pakko arvostaa. Pienieleinen tarina on kerrottu upeasti, maailmankartta on viehättävää tutkittavaa ja ennen kaikkea kokonaisuus on niin sulava ja hauska, että peli koukuttaa lähes huomaamattomasti. En malta odottaa keväällä julkaistavia ykkös- ja kakkososia.