Dragon Ball: Sparking! Zero on se aito Dragon Ballin fantasia

Dragon Ball: Sparking! Zero on se todellinen Dragon Ballin fantasia. Taistoissa on mukana se meno kuin pitääkin, mutta tarinassa pohditaan sitä, miten keskeiset Dragon Ball -hetket olisivat voineet toteutua toisin. Toisin sanoen kyseessä on eräänlainen "mitä jos" -ajatus. Mitä jos Goku ei koskaan olisikaan ryhtynyt yhteistyöhön Piccolon kanssa Dragon Ball Z:n alkuaikoina? Tämä tehdään Episode Battlen aikana. Mukana on kahdeksan jaksoa, joista jokainen keskittyy eri henkilöhahmoihin. Näistä se Gokun on odotetusti pisin ja monipuolisin. Tarinalliset osiot alkavat Z-päivistä ulottuen aina viimeisimpiin Super-päiviin saakka. Ja näkökulma on tyystin erilainen. Välivideoita voi katsella myös ensimmäisen persoonan näkökulmasta, ja eläytymisen aste on tietysti aivan omanlaisensa.

Custom Battles mahdollistaa erilaisten henkilöhahmojen laittamisen toisiaan vastaan kohtaamisissa, joita ovat tehneet niin Spike Chunsoft kuin pelaajat itse. Odotetusti melkein kaikkea voi säätää itse tekstityksiä myöten. Näin pelaajat voivat toteuttaa niitä tilanteita, joita ovat aina halunneet, mutta eivät ole mangassa tai animessa nähneet.

Pelattavuuden osalta Dragon Ball: Sparking! Zeron tuntuma on mitä parhain. Toiminnot ja liikeyhdistelmät ovat soljuvia säilyttäen ennallaan sen Dragon Ballin keskeisen voimafantasian. Voimakkaimmat hyökkäykset vaativat ki-palkin täyttämisen niillä muilla keinoilla, ja sitten voi laskea vapaaksi Super-iskun. Tekniikan latauksen aikana on toki alttiina iskuille, ja se on muistettava. Niin ja liikkuminen on jokaiseen suuntaan eli niin sanotusti "omnidirectional". Mutta se liikkuminen on minusta vielä hieman hiomatonta tuntuen jäykältä ja rajoittuneelta.

Kentän tuhoutuminen on tehty vakuuttavasti lisäten sitä omaa tunnelmaansa. Siksi yksityiskohtien puute ja muutenkin vaatimaton grafiikka eivät niin häiritse.

Joukkuetaistoissa voi vaihtaa eri tappelijoiden kesken lennossa, ja tietyt hahmot voivat muuttua matsin aikana. Tämä toki onnistuu vain sellaisilla henkilöhahmoilla, jotka tarinan puitteissa voivat muuntua. Muutos on suurimmaksi osaksi kosmeettinen, sillä jokainen henkilöhahmo jokaisessa muodossaan on suunniteltu pärjäämään taistoissa. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin tappelupelejä.

Dragon Ball: Sparking! Zeron tappelijakaarti on kattava, joskin merkittävä osa näyttäisi olevan muunnelmia yhdestä ja samasta hahmosta. Varsinkin Gokulle on tarjolla monenlaisia versioita, kun taas esimerkiksi Friezalle on vain muutama.

Olen perinteisempien kaksiulotteisten tappelupelien ystävä, joissa tärkeintä on nopeus, tekniikoiden ketjuttaminen ja se mekaaninen sorminäppäryys. Siksi Dragon Ball: Sparking! Zero ei täysin vakuuttanut. Sarjan faneille tässä on epäilemättä jotain upeaa, mutta pelinä siitä tuntuu puuttuvan ruutia. Mutta ehkä tarina ja moninpeli tulevat aikanaan muuttamaan asian pelin julkaisussa. Se jää nähtäväksi.