Dragon Age: Origins

Lyhyessä testituokiossa pääsi kokeilemaan vain pienen tornin tutkimista, ja sessiosta selvisi oikeastaan vain pelimekaniikka. Pelaaja ohjaa neljän hengen ryhmää, joita johdetaan seikkailusta ja konfliktista toiseen. Kun tappelu syntyy, pelaaja voi keskittyä valitsemansa hahmon ohjaamiseen ja jättää muun seurueen tietokoneen ohjattavaksi. Parempaan tulokseen pääsee kuitenkin, jos pysäyttää pelin hetkeksi ja jakaa joukkueen jäsenille tarkempia taistelukäskyjä. Hahmojen varustusta ja käytöstä voi luonnollisesti muuttaa pelityylilleen sopivaksi.

Vaikutelma vanhan ajan seikkailuroolipelistä välittyi hyvin. Torni oli juuri sen verran siisti ja täynnä turhaa sälää, kuin parhaaseen Dungeons & Dragons -henkeen tyyliteltyyn peliin kuuluukin. Graafinen ilme oli mukavan tunnelmallinen lepattavine liekkeineen, hurjannäköisine iskuanimaatioineen ja värikkäine loitsuefekteineen. Genrestä poikkeavasti hirviöinen tappaminen ei ollut puhtoista puuhaa, vaan hahmot peittyivät runsaisiin veriroiskeisiin.

Juonesta ei esittelytilaisuudessa hiiskuttu mitään. Demonstraatiossa kuitenkin pyöritettiin tilannetta, jossa pelaajan moraalinen valinta ratkaisi uhmatilanteen kahdella hyvin toisistaan poikkeavalla tavalla. Esitelty tilanne ei ollut kovinkaan omaperäinen, mutta ainakin se paljasti pelistä löytyvän runsaasti erilaisia moraaliin pohjautuvia etenemisvaihtoehtoja sekä niistä koituvia seuraamuksia. Ryhmän jäsenet saattavat arvostaa tai tuomita pelaajan käytöksen, ja mitan täyttyessä hahmot lähtevät kävelemään.

BioWare ei peleissään tyydy mustavalkoiseen maailmankuvaan, vaan niissä on runsaasti harmaan eri sävyjä. Hahmojen motiiveihin on helppo samaistua, ja toisen oikea on toisen väärä. Esitellyssä kohtauksessa kaksi tahoa tahtoi toistensa tuhoa, mutta molempien kauna ja viha oli ihan yhtä perusteltua. Oikeuden tapahtuminen jää pelaajan käsiin, mutta tekeekö se pelaajasta tuomarin, valamiehistön vai teloittajan?

Omaperäisyyden puutteesta, tai ehkä juuri siitä johtuen Dragon Age: Origins sai allekirjoittaneen innostumaan. Klassista roolipelimeininkiä kestopisteineen, parannusjuomineen ja poppaskonsteineen? Isoja hirviöitä, salskeita sankareita ja eeppistä juonenkulkua? Rohkeutta, uhrautuvaisuutta ja hyvää dialogia? Kyllähän tällaista kelpaa odottaa, etenkin jos pelin takana on firma, joka ei osaa tuottaa pettymyksiä.