
"Doomissa pelaajaa käsketään juoksemaan ja ampumaan, Eternalissa hypittiin ja ammuttiin, ja nyt haluamme pelaajan asettuvan aloilleen taistelevan."
Doom-sarjan puhelias luova ohjaaja Hugo Martin aloittaa esittelynsä Doom: The Dark Agesista luonnehdinnalla, joka saa haluamaan päästä pelaamaan jo ennen kuin on edes nähnyt tuoretta pelikuvaa, jota sitten lehdistölle tiistaina esitettiin. Näillä sanoilla kunnioitetaan ikonista studiota pelien Wolfenstein 3D, Doom, Quake ja Rage takana. "Seiso ja taistele" ("Stand and fight."). Doom Slayer on syntynyt uudelleen, ja Makerit ovat antaneet hänelle hulluja supervoimia, ja kun nauhaa nyt kelataan taaksepäin, on selvempää kuin koskaan ennen, että Doom Slayer oli vahvimmillaan useita satoja vuosia sitten.
Kuten odottaa sopii, demoneja on kaikkialla, ja Doom Slayerin työ ei koskaan pääty. Tulevassa The Dark Agesissa on enemmän vihollisia kuin pelisarjan historiassa on koskaan ollut tarjolla, ja jotta moista määrää voisi harventaa ja näyttää todella hyvältä niin tehdessään, on id Software kehittänyt muutamia uusia pelimekaniikkoja, jotka sopivat mukaan keskiaikaiseen teemaan. Mukana on kilpisaha (Shield Saw), joka on kätevä niin torjumiseen kuin vastaan iskemiseen, mutta sitä voi käyttää myös ammuksena, jonka voi heittää moottorisaha edellä (ja niin pelisarjalle tyypillisesti) sahata kohteita eteenpäin päästäkseen. On niin ikään mahdollista käyttää kilpeä työkaluna singahtaen paikkojen yli, joihin ei muuten olisi asiaa. Näin Doom Slayer vaikuttaa haarniskoidulta, veritahraiselta keskiaikaiselta Spider-Manilta ainakin niissä muutamassa näkemässäni kohdassa.
id Software on kehittänyt uuden version omasta id Tech -pelimoottoristaan, joka voi nyt mallintaa aiempaa suurempia ympäristöjä ja enemmän vihollisia ilman, että RAMia kuluu liikaa. Näin ollen The Dark Ages tuntuu aiempaa laajemmalta ja selvästi vähemmän suljetulta verrattuna niin peleihin Doom (2016) kuin Eternal. Mukana on myös osioita, jotka Martinin mukaan ovat hiekkalaatikon tyyppiä. Ja näin luodaan haasteita ja ennen kaikkea mahdollisuuksia. "Seiso ja taistele" tarkoittaa kaikkea muuta kuin lineaarisia taistoja ahtaissa käytävissä. Sen sijaan nyt ei peräännytä, vaan aina hyökätään ja tehdään se aina niin kuin itsestä tuntuu hauskalta. Mukana tuntuu olevan aiempaa suurempi merkitys valinnoilla The Dark Agesissa, ja Eternalin taistoihin mukaan leivotut roolipelielementit ovat poissa.
Martin painotti sitäkin, että studio on kuunnellut palautetta ja rakentanut The Dark Agesiin kunnollisen tarinan välivideoineen, ääninäyttelyineen ja liikkeentallennuksineen luodakseen aiempaa vankemman pohjan. Mitä nyt näin, näyttävät pahikset pahemmilta kuin koskaan ennen, ja pelisarjan yksinkertainen mytologia vaikuttaa monipuolistuneen ja laajenneen merkittävästi. Ja moinen on hyvä asia. Seikkailu alkaa The Makersin kotona, jossa Doom Slayer (kuin Gears of Warissa) on vangittuna rikoksesta, jota ei tehnyt. Muutama minuutti myöhemmin hänet vapautetaan, ja Doom Slayer on ymmärrettävästi ärsyyntynyt. Hän ottaa mukaansa Conanin kaltaisen viitan, ja yhden uuden keskiaikaisen aseen levittääkseen kuolemaa ja tuhoa alamaailmaan.
Doom: The Dark Ages näyttää mahtavalta. Se vaikuttaa isommalta, tyylikkäämmältä, rujommalta, vihaisemmalta ja tummasävyisemmältä. Musiikin on tehnyt Finishing Move, ja jälki kuulosti mahtavalta sen materiaalin perusteella, mitä näytettiin. Vanhat ystävät, uudet viholliset, tasapaino hyvän ja pahan kesken muuttuu pelin kuluessa, mikä tuntuu toimivan hyvin yhteen keskiaikaisen teeman kanssa. Jopa niin paljon, että odotan innolla julkaisua 15. toukokuuta.