Doom Eternal (Nintendo Switch)

Koronakevät 2020 sai Animal Crossing: New Horizons -saariseikkailusta ja Doom Eternal -räiskinnästä itselleen kätevästi pelilliset keulakuvat - netti oli nopeasti täynnä meemejä sun muita humoristisia ajankuvia siitä, miten pandemiasulkujen takia kotona kykkivät Switch-pelaajat leppoistelevat Animal Crossingissa, ja muut pelaajat painuivat helvetillisen räiskinnän keskelle. Vuoden lopussa korona jyllää edelleen, mutta nyt Switch-väkikin pääsee hätyyttelemään hybridikonsolillaan helvetin esikartanoista ulottuvuuteemme livahtaneita valloittajia.

Vuoden 2016 Doomin tarinaa jatkavan Eternalin alussa maapallolla elellään varsin kuumottavissa tunnelmissa demoneiden sun muiden pirullisten petojen ikeen alla. Doom Guyn on taas tartuttava tuliluikkuihin moottorisahaa unohtamatta ja lähdettävä lahtauskeikalle, jonka tähtäimessä ovat vihollisen pappipahikset. Tarina ei dialogien ja radiokeskustelujen määrästä huolimatta ole edelleenkään pääosassa, mutta runnottua maapalloa ja pahisten gigermäisiä rakennelmia kiertävä putkiseikkailu kyllä viihdyttää takuuvarmasti. Tekijät ovat jaksaneet myös rustata tarinaan taustakertomuksia ja muita tekstidokumentteja suoraan sanottuna hurjan määrän, ja lukemisesta innostuneet pelaajat voivat perehtyä kirjoituksiin valikoiden kautta. Switch-version kannettavuus tekee toki taustalukemisesta astetta mielekkäämpää, kun tekstimassoihin voi syventyä televisioruudun sijaan Switchin omalta näytöltä.

Doom Eternalin ytimessä oleva ammuskelu viihdyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja vauhdikkuudessaan. Vihollisten näyttävä mestaaminen moottorisahalla ja lyijymyrkyttäminen haulikoilla sun muilla tuliluikuilla antavat pelaajalle lennossa lisäenergiaa, ammuksia ja löpöä moottorisahaan, joita tarvitaan nurkan takaa hönkivien vihujen tuhoamiseen. Rakenne toimii tyydyttävällä ja varsin intensiivisellä tempolla, jota sopii refleksiräiskintäsarjalta odottaakin.

Voisin myös vastata "Pyöriikö Doom Eternal kunnolla Switchillä?" -uteluihin tymäkällä "Totta helvetissä!" -sutkauksella, sillä näinhän se useimmiten on. Vuoden 2016 Doomin Switchille aikoinaan kääntänyt Panic Button on myös Doom Eternalin Switch-muunnoksen taustalla, ja teknisesti peli onkin melkoinen jymypaukku teknisistä kompromisseistaan huolimatta. Ruudunpäivitys pysyy hengästyttävän vakaana kovimman vipellyksen ja laukaustenvaihdonkin keskellä, mutta edellä mainitut kompromissit kyllä näkyvät ajoittain harmittavankin pitkälle. Vihollisten tekstuurit ovat varsin suttuisia, ja kulmikkaahkot yksityiskohdat nousevat esille ennen kaikkea verisissä lopetusliikkeissä.

Myös kauhistuttavat kentät muistuttavat suhteellisen laadukkaine pintakiiltoineen mutta samalla staattisine body horror -kauhuineen kiusallisesti siitä, että kokonaisuus on pyörinyt ennen Switchille siirtymistään huomattavasti väkevämmillä pelilaitteilla. Vähän nukkavierut maisemat esimerkiksi alkupuolen kaupunkikentässä eivät herätä Doom Eternalin muilla alustoilla kokeneessa pelaajassa juurikaan vau-efektiä, vaan graafiset puutteet ovat ilmeisiä. Myöhemmissä kentissä on tosin surullista huomata, että kiinnostavat ja kauniitkin peliympäristöt ovat kesyyntyneet Switchillä kulmikkaiksi ja staattisiksi kulmakunniksi, joihin piilotetut salaisuudet houkuttelisivat tutkimaan nurkkia ja piilopaikkoja tarkasti. Tällöin ympäristöjen tuhnuinen ja vaatimaton yleisilme pääsee esille harmittavan näkyvästi.

Toisaalta räiskintäseikkailuun tarttuva pelaaja ei ole tullut ihailemaan maisemia tai halailemaan puita, vaan kokonaisuuden painopiste on vauhdikkaassa ja erinomaisen tyydyttävässä räiskinnässä. Panic Button on myös selvästi tiedostanut tämän, ja Switchin paukkujen ohjaaminen taisteluiden sujuvaan pyörimiseen on sinänsä järkevä ratkaisu. Doom Eternalin latausajatkin ovat miellyttävän lyhyet, ja kampanjan tehtäviin voi heittäytyä mukaan lyhyiksikin tuokioiksi. En huomannut toiminnan hyytyvän tai hidastelevan käsikonsolimuodossakaan, joten kannettavaa Doom-toimintaa kaipaavat pelaajat saavat kyllä rahoilleen vastinetta.

Doom Eternalin Switch-versio ei lopulta olekaan riittoisine pääkampanjoineen sekä moninpeleineen, haastehuoneineen sun muine oheistoimintoineen yhtään hullumpi tapaus - kokonaisvaltaista pelielämystä kaipaavan pelaajan kannattaisi ehkä perehtyä teokseen jollain toisella alustalla, jos oma laitekanta vain sen sallii. Menevää toimintaa nopeisiin pelisessioihin hamuavien pelaajien puolestaan sopii ottaa Doom Eternal haltuun myös Switchillä.