Doom suoritti varsin loisteliaan paluun vuoden 2016 versiollaan, ja nyt jatkoa on tulossa nimellä Doom Eternal. Gamereactor pääsi käsiksi demoon jo ennen tämän kesän E3-messuja. Lyhyesti sanottuna luvassa on sitä samaa nopeaa veristä ensimmäisen persoonan räimettä kuin vuonna 2016.
Tarinallisesti Eternal jatkaa siitä, mihin vuonna 2016 jäätiin. Tällä kertaa Doom Slayer pieksää demoneja hieman lähempänä kotia, vaikkakin ainakin testihetkessä suurin osa ajasta kului edelleen Marsin pinnalla. Demo loikkii eteenpäin useampaan otteeseen, jolloin tarinasta ei saa minkäänlaista käsitystä. Tämä ei selvästi ole tarkoituskaan, vaan ideana on esitellä lehdistölle pelattavuutta eri muodoissaan.
Jos mahdollista, on Doom Eternalin toiminta edeltäjäänsäkin vauhdikkaampaa. Ammukset ja oma elinvoima ovat jatkuvasti ehtymisuhan alla, ja täydennystä saadaan ottamalla demoneja erilaisilla tavoilla hengiltä. kehittäjät nimittävätkin peliään käsitteellä "power fantasy combat puzzle". Pelaaminen on siis aggressiivisesti päälle käymistä, ja jatkuvasti tappoja tekemällä oman elämän pidentämistä. Mitään ei anneta, vaan se otetaan. Toinen jatko-osaa määrittävä ominaisuus on, että paikoilleen jääminen merkitsee kuolemaa.
Ydinpelattavuus on siis pitkälti ennallaan, mutta menoa on hieman maustettu. Silkan brutaaliuden ohella myös taidokkaasta pelaamisesta palkitaan. Joitakin hyökkäyksiä väistellään ulottuvuusportin avulla, ja ottamalla vauhtia erilaisista ponnahduslaudoista. Jos nämä mahdollisuudet jättää huomiotta, ei hyvä heilu.
Demoneja asettuu pelaajaa vastaan kerralla enemmän kuin aiemmin, ja osa näistä on odotetusti vanhoja tuttuja, ja osa sitten kokonaan uusia. Huomasin uusina Hoarderin ja Doom Hunterin. Isot ja raskaat demonit ovat nekin aiempaa monipuolisempia, sillä nyt niiden kaataminen edellyttää erityisten heikkojen kohtien tulittamista ennen kaatoa.
Doom Slayer on itsekin saanut uusia apukeinoja, kuten päivitetyn haarniskan ja uusia aseita. Huomattavimmat muutokset ovat olkapäällä keikkuva kanuuna ja superhaulikkoon kiinnittyvä lihakoukku, jolla pelaaja kiskoo itsensä demonin iholle. Käytin melkoisen osan testiajasta vanhojen suosikkiaseideni testaamiseen, joten ainakin asevalikoima on mitä suurimmassa määrin kohdallaan Doom Eternalissa.
Lyhyen E3-demon aikana pääsin näkemään paljon kaikenlaista, eikä kaiken sisäistäminen ollut aivan helppoa. Mukana oli asteroidilta toiselle hyppimistä, Marsissa olevan tukikohdan eri osien tutkimista ja tietysti paljon ampumista ja demonien lahtaamista. Vaihtelua tuntui olevan, sillä maasto vaihteli niin ahtaiden käytävien kuin avoimemmankin maaston kanssa. Ohjauksessa on se sama tuttu painon ja nopeuden tuntu, ja meno on kauttaaltaan kaoottista hyvällä tavalla.
Vuoden 2016 Doom onnistui olemaan vuoden eräs kovimmista yllättäjistä, ja jatko-osa haluaa selvästi rakentaa tälle pohjalle. E3-demon perusteella ennusmerkit ovat erittäin hyvät. Doom Eternal on tarkoitus julkaista vielä vuoden 2019 aikana.