Doom (4K)

Puolalaisen Andrzej Bartkowiakin ohjaama DOOM ratsastaa etenkin samannimisen toimintapelieepossarjan muodostaman aallon harjalla. Ensimmäinen DOOM ilmestyi jo 1993, mutta elokuvan julkaisua saatiin odottaa tästä 12 vuotta. Leffan 4K-painos ilmestyi nyt parantaen 4K Ultra HD -ulkoasun myötä katselukokemusta pykälän verran parempaan suuntaan.

Seikkailun paikkana on Mars-planeetta, jonne suuryhtiö on perustanut tutkimuslaitoksen arkeologisia tutkimuksia varten. Matkaan ei käytetä perinteisiä avaruusaluksia, vaan Nevadan autiomaasta löytynyttä tähtiporttia, jolla siirtyminen tapahtuu vilauksessa. Viattomalta kuulostavan hankkeen ulkopuolella on - voisi sanoa hyvin tyypillisesti - myös arkaluontoisempia puuhia. Eletään vuotta 2026, joten tiettyjä futuristisia piirteitä on havaittavissa.

Heti kärkeen on sanottava, että DOOM-pelejä pelanneet fanit saanevat elokuvasta enemmän purtavaa irti, sillä viittaukset pelimaailmaan piristävät katselukokemusta paikoin onnistuneesti. Yhden miehen armeijan sijaan elokuvassa nähdään joukko raskaasti aseistettuja mariineja, joiden keulahahmona ja johtajana toimii Dwayne Johnson. Johnsonin karismaattinen olemus sopii annettuun rooliin tuoden sopivasti uskottavuutta juoneen, mutta kokonaisuutena näyttelijäkaarti unohtuu lähes saman tien lopputekstien rullatessa ruutuun.

Puitteet ovat tietyiltä osin samantyyppiset kuin kauhuklassikko Aliens - Paluu -elokuvassa, mutta tunnelmallisen kauhun sijaan toimintakohtaukset ovat jatkuvasti tapetilla. Pimeys toimii paikoin oivallisella tehokeinona, mutta pelottavuus karisee välittömästi, kun raskas rokki alkaa pauhaamaan kuulokkeissa toiminnan ohessa rikkoen tunnelman. Tietyille DOOM-peleille tämä on tyypillinen tilanne, mutta kauhutunnelman parempi rakentaminen olisi tuonut keskivertorainalle yhden lisäpisteen. Parhaimmillaan toimintakohtaukset ovat silti julkaisun suola ja niitä katselee mielellään.

Kenties eniten jäin kaipaamaan roolihahmojen välisiä ihmissuhteita ja niiden muodostumista ja kehittymistä elokuvan aikana. Nyt lähdetään kovin heppoisilta kantimilta liikkeelle, ja lupaavasti alkaneet syvällisemmät keskustelut jäävät harmittavan usein yhteen tai kahteen sananvaihtoon eri henkilöiden välillä. Mukaan on paikoin saatu hieman huumoriakin, joka saa edes silloin tällöin hieman hymynkareita esiin. Kokonaisuutena kuitenkin DOOMin parissa viihtyy, vaikka kauhupeleillä ja -elokuvilla vahvasti marinoituneena en pelästynyt sen aikana kertaakaan. Odotuksia kannattaa siis hillitä, mikäli odotuksissa on toiminnan lisäksi tunnelmallisempaa kauhua, kuten annetaan etenkin rainan alussa ymmärtää.

DOOM on puutteistaan huolimatta kohtuullisen viihdyttävää katsottavaa yhden illan ajantappajana, vaikka siihen perustuvia pelejä ei olisi koskaan pelannut. Parannetussa kuvanlaadussa silmä lepää ja tietyt juonenkäänteet onnistuvat yllättämään muutaman kerran vajaan parin tunnin mittaisen elokuvan aikana.